Tampere
29 Mar, Friday
9° C

Proakatemian esseepankki

Ylpeys



Kirjoittanut: Eetu Kamppuri - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Ylpeys tunnetaan yhtenä seitsemästä kuolemansynnistä, eikä yhtään syyttä. Liiallinen ylpeys voidaan rinnastaa suoraan ylimielisyyteen, mikä on haitallista sinun itsesi lisäksi myös kanssasi vuorovaikutuksessa oleville ihmisille. Varsinkin akatemiaympäristössä liiallinen ylpeys voi olla todella haitallista, sillä täällä toimitaan käytännössä koko ajan tiimeissä. Seitsemän osaisen äänikirjasarjan Mad Succes yhdessä osassa Madventures sarjasta tutut Riku Rantala ja Tuomas Milonoff pohtivat rajaa liiallisen ylpeyden – ylimielisyyden – ja terveen ylpeyden välillä tuomalla esimerkkejä omista kokemuksistaan, sekä vertailemalla eri kulttuureja. Pojat päätyvät samaan lopputulokseen buddhismin aatteiden kanssa siitä, että pohjimmiltaan ihmiset ovat samanlaisia kulttuurista riippumatta, ja ylpeyttä esiintyy täten kaikissa kulttuureissa. Siihen vain suhtaudutaan eri tavoin. Pojat myös käsittelevät ylpeyden vastakohtana pidettyä nöyryyttä.

Ylpeyttä voi olla tottakai myös positiivisessa mielessä. Se voidaankin rinnastaa itsevarmuuteen, joka näkyy päivittäisessä toiminnassa jämäkkyytenä ja sopivana omien puoliensa pitämisenä, sekä rohkeutena heittäytyä uusien haasteiden kimppuun. Eivät Riku ja Tunnakaan olisi päässeet maailmanvalloitukselleen ilman sopivaa annosta itsevarmuutta ja ylpeyttä. Siitä huolimatta pojat olivat sitä mieltä, että ulkomaille lähtiessä nöyryys on kaiken A ja O. Nöyryyttä käsitellessä pojat huomioivat, että aidosti nöyrä voi olla ainoastaan niin, ettei tiedä olevansa nöyrä. Tämä kuulostaa mielestäni todella loogiselta, sillä tällöin toiminta on paljon aidompaa, eikä tarkoitusperät ole niinkään nöyryyteen pyrkimisessä, vaan ne ovat lähtökohtaisesti nöyriä.

Rikun ja Tunnan mukaan tulevaisuudentutkijat ovat sitä mieltä, että ylpeyden aika on ohi, ja että ihmiskunnalla ei juuri ole muuta vaihtoehtoa selviytyäkseen, kuin kitkeä liiallinen ylpeys maailmasta. Juurikin liiallisen ylpeyden takia syttyy sotia, syntyy ääriliikkeitä ja luonnonvaroista käydään häikäilemätöntä kilpailua. Heidän haastattelemansa tulevaisuudentutkijan Markku Wileniuksen mukaan ihminen on siirtymässä itsekkyyden aikakaudesta kohti älykkyyden aikakautta. Tämä kuulostaa ainakin omiin korviini todella lohduttavalta, sillä vallalla oleva individualistinen suhtautuminen ihmiseen syö yhteisöllisyyttä.

Riku ja Tunna ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka unelmista tehdään totta, vaikka itsetunto onkin välillä koetuksella. Tässä suurena apuna pojilla oli toki toisensa, ja niin se pitäisi olla kaikilla. Aina pitäisi olla joku, joka buustaa toisen itsetuntoa tarvittaessa. Pojat kannustavat kehittämään itsetuntoa, sillä se on suuri osa ylpeyttä, ja vajavainen terve ylpeys estää unelmia toteutumasta. Joten vaikka ylpeys luetellaankin yhdeksi seitsemästä kuoleman synnistä, on se sopivissa määrin todella tärkeä työkalu matkalla kohti unelmia.

Siinä, mistä ollaan ylpeitä, on myös paljon eroja kulttuurien lisäksi aivan yksilötasollakin. Yrityselämässä olisi todella tärkeää, että niin yrittäjät, kuin työntekijät voisivat olla ylpeitä omasta työnteon jäljestänsä ja paikasta yrityksessä. Liiallisella ylpeilyllä yritysjohtaja voi taas helposti polttaa siltoja, sillä vaikka kuinka menestynyt yritys olisikaan ja miten ylpeä johtaja henkilökohtaisella tasolla on yrityksestään, ei bisnesmaailmassa ole sijaa ylpistelylle. Harvoin vastaan tulee niin epätoivoista yrityksen edustajaa, että hän katsoisi ylimääräistä ylpistelyä läpi sormien.

Pojat yhdistävä ylpeyteen myös egon, pääosin tiedostamattoman osan mieltämme, joka on usein vastaus siihen miksi teemme, mitä teemme. Miksi onkin loistava kysymys, kun egoa tarkastellaan tietoisesti. Ego on kuin suojamuuri, joka luo kilven muualta maailmasta tulevia ylpeyttä ja itsetuntoa rappauttavia asioita vastaan. Joskus ego ottaa liikaa valtaa, mikä aiheuttaa sen, että oikeastaan mikään ei pääse egon läpi. Esimerkiksi palautteen vastaanottaminen hankaloituu. Näin yksilö ei voi myöskään kehittää toimintaansa. Aina egolla ei ole mahdollisuutta torjua itsetuntoon kohdistuvia iskuja. Nimittäin silloin kun ne tulevat sisältä päin. Jos keskityt itsessäsi johonkin asiaan, mistä et pidä, kolhit itse omaa itsetuntoasi. Olen itse aina pyrkinyt ajattelemaan mahdollisimman positiivisesti, mikä auttaa minua pysymään virkeänä, iloisena ja tyytyväisenä itseeni. Riku ja Tunna haastavatkin kyseenalaistamaan negatiiviset ajatukset itsestään ja kehottavat kysymään itseltään: Onko tosiaan noin? Olenko oikeasti tuollainen?

Ei kannata huolestua, jos joskus tunnistaa itsessään liiallisen ylpeyden merkkejä. Niin käy joskus, olemmehan ihmisiä. Loppujen lopuksi kyse on ylpeyden tunteesta, ja tunteita ei kuitenkaan pitäisi liiaksi tukahduttaa. Ne saa ja pitääkin tiedostaa, mutta itselleen pitää pystyä antamaan myös anteeksi, jos huomaa ylpeilevänsä. Mielestäni joskus aavistus ylimielisyyttä tuo tarvittavan lisäpotkun itsetuntoon. Olen itse käyttänyt ylimielisyyttä työkaluna joskus esimerkiksi kommenteissani, toki pääasiassa leikilläni. Omistan itsekin kuitenkin melko voimakkaan egon, joka omasta mielestäni hyvästä hallinnasta huolimatta välillä ottaa vallan. En ole kuitenkaan egoni kanssa ikinä joutunut vakaviin konflikteihin.

Akatemia on täynnä voimakkaita persoonia, jotka ovat ylpeitä omista tiimeistään ja projekteistaan. Pääasiassa ylpeys on akatemialla tervettä, eli omista asioistaan voidaan kertoa ylpeänä rehellisesti. Tietysti koska naapuritiimien kanssa on hauska leikkimielisesti kilpailla, ilmenee ylpeilyä aika ajoin. Tämä on kuitenkin vain omiaan tiivistämään tätä hienoa yhteisöä, joka auttaa jokaista yksilöä olemaan ylpeä niin omista saavutuksistaan, kuin omasta itsestäänkin.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close