”Napoleon Hillin mukaan monet ihmiset elävät kuin kultakala maljassa: lähtevät uimaan ympyrää ja päätyvät takaisin samaan paikkaan, josta lähtevät – elämä kiertää kehää. Jos ihmisellä ei ole selkeää suuntaa elämässään, hän ottaa askeleen oikealle, sitten ehkä muutaman eteenpäin, pari taaksepäin… Energia ei silloin kohdistu mihinkään, vaan se ikään kuin leviää ympäriinsä. Niin kauan kuin suuntaa ei ole, on myös vaikea saada aikaiseksi mitään erityistä.” (Alasaarela, 56.)

Kuljetko sinäkin elämääsi, niin kuin kultakala maljassaan? Jaakko Alasaarelan kirjoittama kuvaus Napoleon Hillin kultakala vertauksesta on varmasti monen kohdalla hyvinkin osuva. Itse huomaan ainakin heti muutaman kultakalan lähipiiristäni, ja varmasti olen ollut samassa tilanteessa itsekin.

Olen kuitenkin ollut lähes koko elämäni onnekas sen suhteen, että minulla on aina ollut selvä suunta, jota kohti kulkea. Ensimmäinen haaveeni oli päästä 5. luokalla opiskelemaan Itä-Suomen suomalaisvenäläiseen kouluun venäjän kieltä. Check. Seuraava tavoite oli päästä opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan perustutkintoa Pohjois-Karjalan opisto ja ammattiopisto Niittylahteen. Check. Halusin muuttaa heti 18-vuotiaana pois kotoa ja elättää itseni. Check. Päätin hakea naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen Karjalan Prikaatiin, esikuntakomppaniaan ja päästä aliupseerikurssille. Check, check ja check. Halusin saada ammattikorkeakoulupaikan Tampereen Ammattikorkeakoulun Proakatemialta, yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomilinjalta. Check. Mutta entä nyt, kun kaikki haaveilemani check-merkit ovat ruksattu kohdilleen?

Hain Proakatemialle, koska tiesin, että haluaisin tulevaisuudessakin toimia yrittäjänä. Halusin saada vahvan osaamisen tiettyjen aihealueiden parissa, kuten yrityksen talous ja yrityksen perustaminen. Näin voisin tuntea oloni varmemmaksi, kun lähtisin perustamaan omaa yritystäni. No, olenko niitä taitoja kartuttanut? Ensimmäiseksi toteaisin, että ehkä.  Hetken, kun asiaa tarkastelen, voin todeta, että varmasti olen. En ehkä sataprosenttisesti osaa kaikkea, mutta ei minun tarvitsekaan. Aina löytyy verkostosta joku, joka osaa auttaa – sen minä olen ainakin oppinut. Voisinkin siis todeta, että ehkä olenkin oppinut paljon, mutta muuta kuin mitä lähdin alun perin hakemaan. Olen kehittänyt mm. tiimityöskentelytaitojani, markkinointi osaamista, esimiestaitoja sekä projektikoordinaattorin kykyjä. Kuulostaa aika huikealta!

Proakatemian aikana olen välillä harhautunut suunnittelemaltani polulta muille sivu-urille. Olen ollut mukana projekteissa, jotka eivät ole ehkä olleet täysin minua ja välillä on tuntunut, että elän jonkun toisen unelmaa. Mutta onko se välttämättä niin haitallista, jos joskus poikkeaakin suunnittelemaltaan reitiltä? Voin varmoin mielin todeta, että ei – ei se ole haitallista. Päinvastoin, ehkä vasta silloin näet, että mitä todellisuudessa haluat. Mikä on juuri oikea suunta sinulle. Mitkä asiat saavat sinut onnelliseksi, innostuneeksi ja kehittämään itseäsi entisestään. Mitkä asiat eivät todellakaan ole sinua varten.

Olen huomannut, että en ole ”pönöttävää business-tyyppiä”. En viihdy jakkupuvuissa, matalakorkoisissa kengissä ja laukku kädessä, viipottamassa palaverista toiseen (huomaathan, että tämä on hyvinkin kärjistetty kuvaus…) Olen ihminen, joka viihtyy luonnon keskellä, nauttii rauhallisesta ympäristöstä, mutta myös hektisistä työpäivistä. Haluan työltäni vaihtuvuutta, naurua ja iloa, onnistumisen kokemuksia ja lämpimiä kohtaamisia toisten ihmisten kanssa. En sano, etteikö business-maailmakin voisi olla juuri tätä, mutta sanon, että tällä hetkellä en koe sitä termiä omakseni. En halua juosta rahan tai jonkun muun asettamien tavoitteiden perässä. Haluan luoda arjen, jossa työ- ja kotiminäni on tasapainossa.

Aika Proakatemialla on tähän mennessä auttanut näkemään, että todellakin haluan jatkossa tehdä töitä luonto- ja elämystoiminnan parissa. Se ja ihmisten valmentaminen tuntuvat tällä hetkellä itselle omimmilta vaihtoehdoilta. Josko tulevaisuudessa voisinkin siis yhdistää luonto- ja elämystoiminnan eräänlaiseksi työkaluksi yksilöiden valmentamisen saralla?

Mitä haluan sanoa, on että elä pelästy, jos joskus asettamasi tavoitteet jäävätkin hetkeksi sivuun ja polkusi johtaa jonnekin muualle, kuin mitä olit alun perin ajatellut. Luultavasti opit kuitenkin jotain todella suurenmoista, jota voit hyödyntää myöhemmin. Ehkä tämän jälkeen näet tavoitteesi vain entistä kirkkaammin ja polkusi reitin selkeämmin.

Niin minäkin tällä hetkellä näen. En tiedä vielä konkreettisesti, että mitä työni tulevaisuudessasi olisi, mutta tiedän entistä vahvemmin, että millaisista elementeistä haluaisin sen koostuvan. Haluan luonnossa olemisen jollain tavalla osaksi työtäni, haluan päivittäisiä ongelmanratkaisutilanteita, haastavia organisointi- ja koordinointitehtäviä, ihmisten potentiaalin esiin kaivamista, syvältä tuntuvia yhteyksiä, seikkailuja ja vapautta valita. Mitä todennäköisemmin tämä tulisi tulevaisuudessa olemaan yrittäjyyttä ja se tuntuu minusta tällä hetkellä hyvältä.

Vetovoiman laki sanoo: ”Se mitä haluat, haluaa myös sinua.” (Alasaarela, 77).

Heittäydy siis haaveisiisi, usko itseesi, luota muihin ja pidä silmät avoimena, niin oikeita asioita alkaa jälleen taas osua kohdallesi. Muista, että sinä pystyt ja osaat, ja kun olet jossain vaiheessa hukassa, aina löytyy joku joka on valmis auttamaan sinut takaisin oikealle polulle.