Voiko ihminen muuttua?

25.08.18 Esseen kirjoittaja: Kiia Innanmaa
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tapojen voima
Kirjan kirjoittaja: Charles Duhigg
Kategoriat: Johtaminen

Oletko koskaan pohtinut seuraavaa kysymystä: voiko ihminen muuttua? Voiko ihminen tehdä kerran virheen, mutta sitten parantaa tapansa? Uskotko, että syrjähyppyjä tehnyt voi katua tekojaan ja muuttua uskolliseksi puolisoksi? Alkoholisti personal traineriksi? Voiko peliriippuvainen päästä eroon pelaamisen himosta? Vai meneekö asia mielestäsi niin, että kerran valehtelee, aina valehtelee?

 

Olipa sinun ajatuksesi näihin kysymyksiin mitä tahansa, Charles Duhigg on kuitenkin sitä mieltä, että ihminen voi muuttua. Sen hän tekee selväksi kirjassaan Tapojen voima (The Power of Habit).

 

Olemme tapojemme orjia, ainakin niin kauan, kunnes tiedostamme ne. Koska aivomme haluavat jatkuvasti tehdä vähemmän työtä, erilaisia tapoja syntyy.”Laiskuuteen” taipuvaiset aivomme ovat siten myös tehokkaammat: koska emme joudu jatkuvasti ajattelemaan perusasioiden, kuten veden juomisen tai kävelemisen, suorittamista, jää tilaa muulle ajattelulle.

 

Muistakin toistuvista askareistamme, kuten napostelusta, auton kotipihaan peruuttamisesta, hampaiden pesemisestä, alkoholin nauttimisesta tai vaikkapa tupakoinnista muodostuu ajan kanssa rutiineja ja tapoja, jotka iskostuvat aivoihimme niin, ettei meidän tarvitse suuresti ponnistella osataksemme suoriutua niistä. Yleensä tavat muodostuvat tiedostamattamme ja ne voivat olla yksinkertaisia tai monimutkaisempia. Turvaudumme näihin rutiineihimme päivittäin – muuten aikamme ja energiamme kuluisi perusasioiden miettimiseen. Duhigg vihjaa, että ilman rutiinejamme ja ”laiskoja” aivojamme, emme olisi voineet kehittyä vain selviytymistä ja lisääntymistä ajattelevista luolamiehistä eteenpäin. Olemme siis myös riippuvaisia tavoistamme ja rutiineistamme.

 

Kuinka sitten yksilöt, yritykset tai yhteisöt voivat muuttaa vanhat, huonot tapansa paremmiksi? Vastaus tähän piilee tietoisuudessa. Tapojen voima -kirjan lopuksi Duhigg on koonnut lukijan oppaan, josta löytyy neljän askeleen kaava tapojen muuttamiseen. Ensimmäinen askel on rutiinin tunnistaminen.

Kaikkiin rutinoituneihin tapoihimme liittyy niin kutsuttu tapojen kehä, jossa on kolme osaa: ärsyke, rutiini ja palkinto. Erilaisiin tapoihin liittyvät rutiinit käynnistyvät tietystä ärsykkeestä ja päättyvät tiettyyn palkintoon. Esimerkiksi veden juontiin liittyvän rutiinin voi käynnistää kuiva suu ja palkintona on kostea suu, jolloin on helpompi hengittää ja puhua. Mitä useammin toistamme kehää, sen automaattisempi siitä tulee.

 

Kun tapojen kehä on automaattinen, aivot eivät tee jatkuvasti päätöksiä siitä, kuinka toimia seuraavaksi. Emme joudu tekemään päätöstä ensin siitä, otammeko lasin käteen tai minkä laseista otamme, emme joudu tekemään päätöstä siitä, miten avaamme hanan, paljonko vettä laitamme lasiin, koska suljemme hanan ja niin edelleen. Veden juomisesta on tullut tapa. Siksi tapoja muutettaessa on tärkeä tietoisesti kiinnittää huomiota tapojen kehän eri osiin, aloittaen rutiinista.

 

Jos haluamme muuttaa jonkin tavan itsessämme tai vaikkapa tiimillemme muodostuneen tavan, meidän pitää siis tunnistaa tapojen kehän eri osat. Rutiini on helpoin tunnistaa. Sen tunnistamisen jälkeen voi testata erilaisia palkintoja muuttamalla rutiinia hieman. Palkintoja testatessa mietimme, mitä todellisuudessa rutiinillamme yritämme saavuttaa. Duhigg mainitsee esimerkin keksin syömisestä kahvilassa iltapäivisin: palkinto voi olla tauko, verensokerin kasvun aiheuttama virkistys, nälän tyydytys tai muiden kanssa seurustelu. Rutiinia muuttamalla voi saavuttaa eri palkinnon ja löytää mahdollisista vaihtoehdoista sen, joka on osa omaa tapojen kehää. Jos siis haluaa päästä eroon keksien syömisestä ja sen aiheuttamista liikakiloista, voi rutiinin vaihtaa omenan syömiseen (jos tavoiteltu palkinto on nälän tyydytys) tai korttelin ympäri kävelemiseen (jos tavoiteltu palkinto on tauko).

 

Rutiinin ja palkinnon tunnistaminen ei kuitenkaan vielä riitä. Seuraavaksi palataan tapojen kehän alkuun, eli ärsykkeeseen, joka laukaisee rutiinin. Sitäkään ei ole usein yhtä helppo tunnistaa, kuin rutiinia. Duhigg kuitenkin mainitsee valtaosan ärsykkeistä liittyvän joko paikkaan, aikaan, tunnetilaan, muihin ihmisiin tai välittömästi tapaa edeltäneeseen toimintaan. Omassa keksi-esimerkissään Duhigg huomasi tietyn kellonajan olleen rutiinin laukaiseva ärsyke.

 

Yksilöllisten tapojen lisäksi (kuten keksin napostelu kahvilassa iltapäivisin), yhteisöille muodostuu tapoja. Esimerkiksi tiimille saattaa muodostua tapa, että aina tietyssä vaiheessa pajaa dialogi laantuu, vain muutamat enää osallistuvat ja tiimin jäsenet alkavat vaikuttaa väsyneiltä.

 

Tunnistetaan ensin tapojen kehästä rutiini: dialogin hiljentyminen ja tiimin jäsenten väsyminen. Sitten pohditaan palkintoja: kun dialogi hiljenee, ne jotka eivät enää osallistu aktiivisesti keskusteluun saavat kaipaamansa tauon, eivätkä joudu enää keskittymään dialogin etenemiseen. Ärsyke voi liittyä esimerkiksi pajan kestoon: dialogin hiljentyminen voi tapahtua aina noin kolmen tunnin keskustelun jälkeen. Tällaisen tavan voisi muuttaa pitämällä pieniä, parin minuutin verryttelytaukoja aina tasatunnein osana pajaa. Siten kaikki osallistujat jaksavat taas keskittyä dialogin loppuun saakka.

 

 

Lähteet:

Duhigg, C. 2014. Tapojen voima. Miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Käännös Kirsi Ohrankämmen. Helsinki. Alkuperäinen teos The Power of Habit 2012.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!