Sain Askon järjestämässä pajassa mielenkiintoisen kirjavinkin Hämeenlinna Huskiesin päävalmentajalta, joka koski tiimien dynamiikkaa ja rakentamista. Kirjavinkki tuli taholta, jolta ensinnäkin selkeästi vaaditaan taitoa ja osaamista hallita tiimejä, ja jonka puheet toimivan tiimin dynamiikasta vakuutti minut, joten otin arvokkaan kirjavinkin haltuun: tiesin jo ”Viisi toimintahäiriötä tiimissä” –kirjan olevan luekmisen arvoinen.

Luettuani ensimmäiset +30 sivua, tunsin käsissäni kirjan, josta tulen ensimmäisen kirjaesseeni kirjoittamaan Proakatemialla. Täällä tiimityö on niin olennaisessa roolissa. Et tee mitään yksin, ellet sitä välttämättä halua. Kaikki tieto tiimityöstä ja tästä jalostettu taito on väistämättä hyödyksi Proakatemialla.

Kirja kertoo tarinanomaisesti Yhdysvaltalaisesta teknologiayrityksestä DecisionTechistä, jolla on paperilla täydet valmiudet olla alansa ykkösfirma. DecisionTechiin palkataan uusi toimitusjohtaja eheyttämään yrityksen yskivää johtoporrasta, mutta alalla täysin kokematon, trendikkääseen nousuyritykseen vasta palkattu old school-jakkupukujohtaja ei saa ”puutteellisen” CV:nsä ja ulkoisen olemuksensa takia täysin epäluulotonta vastaanottoa. Uusi johtaja kuitenkin tiesi, ettei perusteelliset IT-taidot tekisi hänestä toimitusjohtajana parempaa – saatika saisi mitään yhtiötä menestymään. Vaan erinomainen tiimi, sillä se luo perustan organisaation menestykselle.

Ensimmäisen kerran uusi toimitusjohtaja joutuu irvistämään kauhusta tavatessaan DecisionTechin johtotiimin – eli uudet alaisensa. Tiimissä on seitsemän jäsentä – joilla kaikillaan omat erityispiirteet ja –vahvuudet. Yksi on tunnettu brändääjä, puhelias ja välillä liiankin vauhdikas, toinen poissaoleva taiteilija, ”keksijä”. Kolmas on sydämellinen aktiivi, joka haluaa miellyttää kaikkia, mitä ikinä tekeekään. Eräällä on yriyksessä ”operatiivisen johtajan” titteli, muttei hän todellisuudessa hoida paljoakaan yrityksen asioita – mutta pitää itsensä kiireisenä juostessaan yksiköstä toiseen kahvikupponen kourassaan haeskellen juttuseuraa, pitääkseen kaikesta tehottomuudesta huolimatta hyvää ilmapiiriä yllä. Siis peittääkseen kaiken sen, mikä voisi olla paljon paremmin.

Kaikki hyväntahtoiselta vaikuttavia ihmisiä ja kenties kuvauksen perusteella erittäin hyvää seuraakin – eikö? Silti, näiden ihmisten palavereissa ei saada aikaan päätöksiä, eikä vietyä firman asioita eteenpäin. Ero kovimpaan kilpailijaan kasvaa. ”Jos kaikki vain saisi puhaltaaman yhteen hiileen…” toimitusjohtaja Kathryn miettii verratessaan tiiminsä potentiaalia ja sitä millä asteella johtotiimi – ja koko yritys nyt suorittaa. Kathrynin ajatuksen turhautuneisuus lienee harmittavan samaistuttavaa melko monelle. Ainakin itselleni.

Olen elämässäni ollut osana ainakin kymmenessä tiimissä, jossa on työskennelty vähintään vuoden mittaisella yhteisellä tähtäimellä. Olemme kaikki ihmiset työelämän ulkopuolellakin osana ryhmiä, joista useat voidaan lukea jossain muodossa myös tiimeiksi. Työelämän ulkopuolelta ajateltuna kohdallani em. tiimilukuni vähintäänkin tuplaantuisi.

Lukiessani kirjoittajan kuvauksia ja kertomuksia tiimin jäsenistä yhdistän joitakin henkilöitä omista aiemmista tiimeistäni – työelämän ulkopuolisista porukoistakin – DecisionTechin johtotiimin kuvauksiin. Jonkun kohdalla kuvaus osuu kohdalle niinkin hyvin, että hieman jopa ärsyttää kun yhtenevästi kirjan tarinassa profiloitu henkilö toimii tökerösti, ja pystyn näkemään vastaavat tapahtumat tapahtuvan oikeasti.

Toimiessani tämän tyyppisten henkilöiden kanssa olen kyllä havainnut tiimeissä toimimattomuutta. Aistinut ongelmia, mutten koskaan osannut niitä purkaa palasiksi ja syy-seuraus -suhteiksi niin, kuin kirja toimintahäiriöt pilkkoo. Ja niin – enhän edes ymmärtänyt olevan kyse tiimin toimintahäiriöstä. Ajattelinpa vain, että tällä yksittäisellä henkilöllä on oma ongelmansa, ja sille – että se myös välittyy tiimiin ja pahimmassa tapauksessa rikkoo sen – ei välttämättä voi tehdä mitään. Vaikka oikeasti osana tiimiä olen vähintään yhtä suuressa vastuussa tulehtuneesta ilmapiiristä kuin kuka tahansa tiimissä.

Kirjan mukaan tiimin viisi toimintahäiriötä ovat:

Luottamuspula

Konfliktien pelko

Sitoutumisen puute

Vastuun välttely

Tulosten huomiotta jättäminen

Kenties keskeisin toimintahäiriö on luottamuspula. Luottamus on perusta terveesti keskustelevalle tiimille. Tällaiset varauksettomat keskusteluvälit ovat edellytys sille, että tiimin viestintä toimii saumattomasti ja kaikkein pienimmätkin huolenaiheet käsitellään. Jos tiimissä vallitsee pelko käsitellä ns. likapyykkiä – eli vaikkapa sattuneita erehdyksiä, omia heikkouksia tai huolenaiheita, voi muodostua ilmapiiri, jossa tiimin vakavempia asioita ei enää voi nostaa keskusteluun lainkaan.

Kun huomaamme, että muutkin tiimissämme omaavat omat haavoittuvuutensa, on helpompi olla avoin omien heikkouksiensa kanssa. Ja kun avoin ilmapiiri sallii käydä suoraa keskustelua, kohtaamme konflikteja. Niitä saatamme luonnostamme varoa – eihän se ole kivaa eikä helppoakaan. Mutta kun kokee rakentavan konfliktin ja saa ilmaista ajatuksensa osana tervettä väittelyä, ymmärtää että väittelyn puutos ja keinotekoisen sopusoinnun ylläpitäminen vain turhauttaa ja patouttaa käsiteltäviä asioita ja tunteita. Aivan kuten pato – on meidän ihmistenkin saatava päästää ajatuksia ja tunteitamme ajatuksistamme pois, jatkuvana hienona solinana tai edes ajoittain pieninä hetkellisinä purkauksina. Tai muuten koko pato murtuu ja raivon virta vie sen perusrakenteetkin mennessään.

Oman kantansa esittäminen on myös tärkeää siltä kantilta, että voisimme sitoutua. Sitoutumisen puute –toimintahäiriöksi kuvataan sitä, kun turvaudumme tulkintoihin muiden puheista emmekä avaa suutamme ”vahvistaaksemme” niitä puheita ja yhteistä käsitystä. Silloin emme koe toimivamme saman päämäärän hyväksi tiiminä. Tämä taas johtaa vastuun välttelyyn. Ei ainoastaan henkilökohtaisen – vaan yleisesti koko käsitteenä: myös toisilta vastuun vaatimiseen. Onhan vaikea vaatia vastuuseen henkilöltä, joilla on eri päämäärä kuin sinulla.

Olisinpa lukenut kirjan aiemmin, saatoin ajatella muutamankin ahaa-elämyksen kohdalla, kun kirjaa lukiessani ymmärsin miten jonkun tietyn ongelman kanssa olisin voinut toimia koko tiimin kannalta paremmin. Kirja oli lukukokemuksena avartava ja erittäin opettavainen, ja suosittelen ehdottomasti luettavaksi kaikille Proakatemialaisille sekä yrittämisestä ja liiketoiminnasta kiinnostuneille. En malta odottaa viedä mahdollisimman paljon kirjan antimia käytäntöön!