Viimehetken tiimiliitos – uhka vai mahdollisuus?

17.05.19 Esseen kirjoittaja: Mari Mäkitalo
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Uncategorized

Tiimidiili 2019 oli akatemiaopintojen kohokohtia. ”Hutiven” ja ”Morman” tuplavoitto tuntui aivan superhuikealta, sitä en todella osannut odottaa tiimidiiliin valmistautuessa. Voitto ei kuitenkaan todellakaan ollut itsestäänselvyys, sillä Motiven ja Hurman yhdistyminen oli viime hetken päätös. Kahden toisilleen suhteellisen tuntemattoman tiimin yhdistyminen tuo mukanaan monia haasteita, mutta me onnistuimme hyödyntämään sen tuomat edut ja pääsemään todella hyvään lopputulokseen.

Nyt palataan tiimidiiliä edeltävään viikkoon. Motive piti pajan aiheella ”tiimidiiliin valmistautuminen”. Tässä vaiheessa olimme vielä lähdössä kisaan oman tiimin voimin, eikä kukaan edes osannut ajatella, että mahdollisuus lisävoimista olisi olemassa. Valmistuimme siis koitokseen pohtimalla oman tiimin vahvuuksia ja heikkouksia. Meitä motivelaisia olisi paikalla tiimidiilissä vain 4. Pajan alussa tämä tuntui mahdottomalta – miten näin pieni tiimi voisi kisata 15-20 hengen tiimejä vastaan? Neljän tunnin ajatustenvaihdon jälkeen fiilis oli kuitenkin jo päinvastainen. Pieni tiimi voisikin olla meidän valttikortti! Loimme tiukan toimintasuunnitelman ja olimme valmiita koitokseen. Motivaatio oli huipussaan ja meillä oli halu näyttää, että pystymme tähän.

Sitten koitti pääsiäinen. Kaksi neljästä motivelaisesta sairastui flunssaan, minä toisena heistä. Toivoa ei kuitenkaan menetetty, vaan otettiin kaikki keinot käyttöön voinnin kohentamiseksi. Tiimidiiliä edeltävä tiistai meni kuumeisena kotona, mutta olin päättänyt, että huomenna olen kisakunnossa. Motiven kaksi tervettä palikkaa valmistelivat toimistolla huomista. Yllättäen puhelimeen kilahti viesti, että Hurma ja Motive pohtivat yhdistymistä. Ensimmäinen ajatukseni kotisohvalla oli: ”Mitä ne oikein ajattelee??”

Seuraavaa ajatusta en kehdannut sanoa tiimille suoraan, viestitin sen kylläkin Motiven Kroatian ”toimipisteeseen” yhdelle vaihdossa olevalle tiimiläiselle ahdistustani helpottaakseni: motivaationi katosi samantien. Mihin minua nyt tarvitaan, jos kokonainen Hurma tulee pelastamaan meidät? Valmistautumispajassa innostus tekemiseen oli huipussa, ja tuntui siltä, että joka ikinen paikalla oleva motivelainen on ratkaiseva tekijä tiimidiilissä. Tämän ajatuksen voimalla olin päättänyt myös puolikuntoisena päästä paikalle. Yhdistymispäätöksen jälkeen päällimmäinen fiilis oli se, että käyn katsomassa toimeksiannon ja palaan kotiin sairastamaan jos yhtään tuntuu siltä. Eiköhän Hurma ja apukädet Motivesta pärjäisi ilman minua. Pyörittelin mielessäni myös sitä, että mitä jos koko tiimidiili menisi vain kahden tuntemattoman tiimin etsiessä dynamiikkaa? Näin paljon uhkia, mutta onneksi muu Motive näki myös mahdollisuuksia.

No, seuraavana aamuna löysin itseni Tullintorilta leikkimästä nimileikkejä Hurman kanssa. Ajattelin aluksi, että en jaksa peitellä puolikuntoista oloani. Toimeksiantojen selviämisen jälkeen ja kahteen ryhmään jakautuessamme orastava uusi motivaatio yllätti minut. Päivän loppuun mennessä olin saanut takaisin sen motivaation, mikä minulla oli valmistautumispajan jälkeen. Jo ensimmäisen päivän jälkeen jäi tunne siitä, että meidän tiimi pelaa hyvin yhteen ja kaikki osapuolet ovat tarpeellisia. Motivaatio pysyi yllä koko kolmen päivän ajan. Lopputulos puhuu puolestaan, meidän tiimityö toimi!

Pohdimme tiimidiilin jälkeen tekijöitä, jotka mahdollistivat hyvän lopputuloksen. Yhdeksi merkittäväksi tekijäksi tunnistimme jonkinasteisen vieraskoreuden. Uusien ihmisten kanssa työskennellessä haluaa näyttää parhaat puolensa ja nostaa omaa rimaa hiukan korkeammalle mitä ehkä normaalisti. Tämä tapahtuu osittain varmasti myös tiedostomatta. Intensiivisten päivien jälkeen tuntui siltä, että tämän tiimin kanssa oltaisiin tehty töitä pidemmänkin aikaa, vaikka todellisuudessa olimme vasta tutustuneet toisiimme. Uudet ihmiset auttavat myös ajattelemaan laatikon ulkopuolelta – saman porukan kanssa työskennellessä tyydytään usein vanhoihin samoihin toimintatapoihin, jolloin luovuus ja mahdollisuudet kärsivät. Uudet ihmiset myös haastavat – he eivät tunne vahvuuksiasi, vaan voivat odottaa sinulta sellaistakin tekemistä, mihin et ole tottunut. Paineen alla potentiaali kasvaa. Löysimme Hurman kanssa nopeasti meille sopivat työskentelytavat huomaamattamme. Pitkiä päiviä kevensi huumori. Vieraskoreudesta huolimatta olimme myös avoimia ajatuksistamme työn etenemisestä ja omista asenteista tekemistä kohtaan. Hommia löydettiin sellaisillekin tiimin jäsenille, jotka eivät henkilökohtaisesti tunteneet paloa ideaamme kohtaan. Kaikki sitoutuivat tekemiseen kolmen päivän ajaksi, jolloin lopputulos oli timanttia.

Lopulta maalaamani uhkakuvat eivät siis onneksi toteutuneet, eikä voitto tuntunut jaettuna yhtään sen vähäpätöisemmältä. Päinvastoin, juurikin yhteistyön tulosta oli huikea juhlia. Tiimidiilin jälkeen on pitänyt kiriä muiden projektien hommat kiinni, ja saada esseet valmiiksi ennen deadlinea, joten kiire ei ole vielä päästänyt meitä työstämään start-up projektia eteenpäin. Odotan kuitenkin innolla projektin eteenpäin viemistä ja sitä, että päästään taas työskentelemään juuri tämän tiimin kanssa!

Kiitos Hutive ja Morma!

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!