Vihaan kirjoittaa esseitä!

11.01.16 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Uncategorized

Moi, kello on 22.15 ja tässä pitäisi kirjottaa esseetä. Tosi kivaa… Aina tämä menee tähän, jätän kirjoittamisen viime tinkaan. Miksi, siis miksi? Saan deadlinen ajoissa, niin että aikaa kirjoittamiseen olisi paljon ja tehtävään pitäisi ehtiä paneutua kunnolla. Silti joka kerta se menee tähän yöllä kirjoittamiseen. Tämä voi johtua siitä, että noh, vihaan kirjoittaa esseitä. En ole siinä hyvä ja se aiheuttaa päänsärkyjä, kun yritän miettiä järkeviä lauseita ja ilmaista omia ajatuksia paperille (oikeastaan Wordille).

En ole koskaan ollut erikoisen hyvä kirjoittaja, sanottakoon olevani keskiverto, mutta erityistä verbaalista lahjakkuutta minulta puuttuu. En osaa kirjoittaa ajatuksiani paperille, vaikka asiaa ja juttuja olisi vaikka kuinka paljon. Lauseiden rakentaminen ei vain näytä luonnistuvan ja kirjoitusasuni heittelee miten sattuu ja esseen lopettaminen käy aina yhtä tönkösti, koska ei vain keksi järkevää lopetusta. Sitten kun on keksinyt jonkunlaisen lopetuksen, sen lukee niin monta kertaa putkeen, että alkaa kuulua omassa päässä järkevältä. Tiedä sitten miltä se kuulostaa ulkopuolisen päässä. Sitten painetaan julkaise-nappia ja todetaan tekstin olevan ihan ookoo, ehkä 3/5.

Tekstin muodostamisen vaikeus näkyy minulla ihan päivittäisessä tekemisessä, kuten esimerkiksi sähköpostin muodostamisesta asiakkaalle. Siinä menee ikä ja terveys, kun yritän keksiä fiksua lausetta, jossa tulee viestin tarkoitus perille. Ettei tulisi sellaista pilkkuhelvettiä, mitä tässä tekstissä esiintyy paljon. Siinä sitten pyöritellään ja painitaan tekstimuodon kanssa ja mietitään onko järkevämpää laittaa ”Voisimmeko” tai ”Olisiko mahdollista…” -sanamuotojen välillä (esimerkit täysin tuulesta temmattuja), vaikka loppujen lopuksi sillä on murto-osa väliä kun vastaanottaja viestin lukee. Sitten kun jonkun näköinen viesti on saatu aikaiseksi, sitä pitää luetuttaa useammalle osapuolelle ja varmistaa, että on ihan ookoo ja viestin kehtaa lähettää. Kaikista parasta on se, kun on miettinyt omaa viestiä aivan liian kauan ja vihdoinkin kun vastaus tulee, se koostuu yhdestä lauseesta tai vähemmästä. Toinen asia mikä aiheuttaa päänvaivaa on asiakkaalle puhuttelu sähköposteissa. Pitääkö teititellä vai kirjoittaa siististi ja selkeästi sinä-muodossa? Esimerkiksi tässä ennen joululomaa, metsästimme Prosemmaan puhujaa ja pistin viestiä Kari Aallolle. Ajattelin olevani kohtelias ja teititellä, koska hei, Kari Aalto sentään! Noh mites siinä sitten menikään, tämä on suora lainaus sähköpostista jonka sain: Olen aavistuksen hämmentynyt puhuttelusta. Oletatko meitä tulevan useamman vai oletko vaan erityisen kohtelias ;)” Noni, näin siinä käy, kun yrittää olla kohtelias ja teititellä, vastaanottaja hämmentyy ja kysyy asiaa, vielä vinkkaushymiön kera! Ensi kerralla kokeilen ilman teitittelyä, minun tuurillani vastaanottaja loukkaantuu ja ihmettelee missä teitittely.

Olen lukenut tämän syksyn ja joululoman aikana hyviä kirjoja, jotka ovat herättäneet jos jonkinmoisia ajatuksia ja oppeja. Pidän lukemisesta, se on ihan jees. Proakatemiallakin on se hyvä, että saa itse valita mitä lukee, kunhan osaa heijastaa niitä asioita käytäntöön. Ja miten se osaksi näytetään? No sillä hiton esseellä mikä pitäisi kirjoittaa juuri luetusta kirjasta. Tätä tekstiä kirjoittaessani aloin googlettamaan miten hyvä essee kirjoitetaan. Internetin ihmeellinen maailma tarjosi paljon blogitekstejä ja varsinkin eri yliopistojen sivuilta löytyy apuja esseen kirjoittamiseen. Turun yliopiston sivuilla käsitellään ihan rautalangasta vääntäen mikä on essee. Esseellä tarkoitetaan kirjoitusta, jossa pohditaan ja tarkastellaan jotakin tiettyä, valittua kysymystä. Esseen ensisijaisena tarkoituksena on pohtia ja arvioida kohdetekstissä esitettyjä ajatuksia omaäänisesti, perusteellisesti ja – perustellusti.”

Lukee näin Turun yliopiston sivuilla, aika paljon teoreettista sanahelinää näin omaan makuun. Konkreettisempaa apua tekstin muodostamiseen olisi tarvetta, eksyin myös oululaiseen blogitekstiin, missä sanotaan ytimekkäästi:

“Essee on ajattelemista kirjoittamalla. Esseen on oltava puolueeton. Sanotaan myös, että esseen pitäisi olla dialogimainen.”

Ahaa dialogi! Tullut jo aika tutuksi syksyn aikana, tämähän alkaa pikkuhiljaa selkeytyä.

“Jos esseen kirjoittaja ei vaihda asentoa, tuloksena ei ole essee vaan mielipidekirjoitus; mielipidekirjoituksessa asiaa tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta.”

No tässä esseessä ei ole vaihdettua näkökulmia tai ”asentoa” pätkän vertaa, joten tämä onkin mielipidekirjoitus. Näin tarkemmin ajateltuna jokainen esseeni näyttäisi olevan jonkun asteinen mielipidekirjoitus, sillä heijastan kirjassa lukemiani asioita itseeni ja omaan oppimiseeni. Eli tarkoittaako tämä, etten ole oikeasti kirjoittanut yhtään oikeaoppista esseetä? Kiva. Noh, onneksi tämä kirjoitelma olikin BLOGIessee, eli vapaamuotoisempi ja lyhyempi tekstinpätkä, esseen kriteerit ei tarvitse täyttyä.

En tiedä miksen pidä kirjoittaa esseitä, okei en tiedä ketään joka oikeasti kirjoittaa esseitä vapaaehtoisesti ja ilolla, mutta miksi se on minulle niin ylitsepääsemättömän vaikeaa? Ehkä ala- ja yläasteella niiden kirjoittaminen tietyistä aiheista on antanut ikuiset traumat.

Hei katsos vaan! Pientä pohdiskelua havaittavissa, hyvä minä.

Luen suhteellisen aktiivisesti esseepankin kirjoituksia, koska yritän ottaa oppia selkeästä kirjoittamisesta ja saada erilaisia näkökulmia kirjoitusasujen suhteen, mutta nähtävästi ei ole oppi mennyt perille. Ainakaan vielä. Eniten ärsyttää esseitä lukiessa se, kun kaikilla muilla näyttäisi olevan hyvin hanskassa tämä kirjoittaminen. Ehkä Proakatemialla olon aikana ja muiden tekstien aktiivinen lukeminen tulee tuottamaan tulosta jossain vaiheessa tekstin muodostamisen saralla. Mutta tällä hetkellä minä en pidä esseiden kirjoittamisesta (jälkeenpäin mietittynä vihaa, on hyvin vahva sana. En pidä- kuulostaa paremmalta).

Ja tähän se tönkkö lopetus.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +1 (from 1 vote)
Vihaan kirjoittaa esseitä!, 5.0 out of 5 based on 1 rating

Keskustele artikkelista

6 kommenttia to “Vihaan kirjoittaa esseitä!”

  1. Lassi Luukkonen sanoo:

    Vaikka teksti ei olekkaan positiivisimmasta päästä, en voinut kuin hymyillä sitä lukiessani tunnistaessani monia kohtia itsestäni. Omaan silmään vaikuttaa hyvältä ja helppolukuiselta. Muista, kaikesta ei tarvitse pitää, mutta ajan kanssa niistä oppii tekemään vähemmän ei-niin-mieluisia.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Taru Mansikka sanoo:

      Kiitos Lassi kommentista ja kiva jos teksti huvitti 😀 Tiedän, että tekemällä oppii mutta hitto kun tuntuu, että jokaisen esseen kohalla joutuu ns. ”aloittamaan alusta”. Ehkä kehitystä on havaittavissa vasta vuoden päästä..

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Jenna Mäkelä sanoo:

    Täällä toinen, jolle kirjoittaminen on tosi vaikeaa!! Tekstistä ei meinaa millään saada järkevää, ja lauseita hioessa menee ikä ja terveys. Ja ah, olen myös vahvasti pilkku-addikti, niitä on munkin teksteissä enemmän kuin laki sallii! Joten älä huoli, meitä on paljon muitakin 🙂 Ja tässähän kehitytään koko ajan!

    Ps. tässäkin tekstipätkässä oli jo 5 pilkkua!!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Taru Mansikka sanoo:

      En uskoisi, että sulla olisi vaikea muodostaa tekstiä! Itse luen ahkerasti varsinkin sun tekstejä, koska ne on hyvin kirjotettuja ja mukavaa luettavaa 😀 Hauska nähdä, että omasta mielestään hyvä kirjottaja tunteekin täysin samoin kun minä ;D

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Jenna Mäkelä sanoo:

    Juu samassa veneessä ollaan 🙂 Mulla kesti siis oikeasti useita tunteja kirjoittaa ensimmäisiä tekstejä tänne (hävettää sanoa), koska lausemuotoja ja kaikkea ihme pikkuviilausta piti hioa viimeiseen asti. Ja silti, tai ehkä juuri sen takia, monista tuli aika kökköjä. Mut nyt huomaa että osaa ottaa vähä rennommin ja tekstiä alkaa tulla helpommin sekä uskaltaa jättää ne hieman viimeistelemättömiksi. Et oon Taru ihan varma et sullakin tekstin tuottaminen alkaa helpottaa ajan kanssa kun vaan treenaa! 🙂 Tsemppiä!

    Ps. Hienoa että tekstissä sanot käyväs paljon lukemassa muiden esseitä, se on oikeesti tosi antoisaa, jatka samaan malliin 🙂

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Taru Mansikka sanoo:

      Heh jostain syystä tää kommentti näkyy vasta nyt.. 😀 mutta joo uskon, että tekstintuottaminen tulee helpottumaan. Tai ainakin toivon niin!

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!