Saatesanat

Kirja tarttui mukaani Varapuun koulutustilaisuudesta ja kirjan kirjoittajanahan häärää mm. itse Mikko Sjögren (Varapuu toimitusjohtaja), joka tunnetaan talousasioiden sekä sijoittamisen asiantuntijana. Kirja on ehtaa Sjögrenia ja siitä ei puutu huumori eikä itse asiateksti. Punaisena lankana kirjassa kulkee ajatus oman talouden hallinnasta vaurastumisen lähtökohtana. Kirjan ensimmäisessä osassa annetaan ohjeita, mikä omassa taloudessa ja vaurastumisessa on olennaista ja mitkä harhat estävät niin monia onnistumasta taloudenhoidossa.

Toisessa luvussa perehdytään tarkemmin eri omaisuuslajeihin ja menestyksekkääseen sijoitustoimintaan on talouden tarjoamista lähtökohdista. Lisäksi kirja käsittelee esimerkein ja tarinoin myös sijoittamiseen eri tapoihin ja käy läpi miten hyvä sijoitussuunnitelma tehdään. Tässä kirjaesseessä pureudumme tarkemmin sijoittamiseen ja sen liittyvän kulttuurin osiin kirjasta.

Ensimmäinen luku – Alun ajatuksia

Kirja tempaisee mukaansa esimerkeillä Mikon omasta elämästä. Hän käy läpi miten yhtenä kauniina päivänä istuu Laukontorilla Tampereella hyvän kahvin äärellä sijoittaja-ystävänsä kanssa ja he keskustelevat maailman menosta. Mikko kertoo ystävälleen Varapuu-koulutusten aikataulusta ja pohtii miten hän voisi kehittää itseään lisää.

He ajautuvat keskustelemaan työterveyslaitoksen professori Guy Ahosen kommenteista kauppalehdessä jossa hän oli tokaissut että käytämme n. 30 miljardia euroa ihmisten pahoinvointiin tai sen ehkäisemiseksi. Mikko kirjoittaa ajatuksiaan näin ”Päivät kuluivat ja mitä enemmän tuota 30 miljardin summaa pyörittelin mielessäni, sitä konkreettisemmin ymmärsin, että mehän tuhlaamme joka vuosi noin puolet Suomen valtion vuosibudjetista ihmisten pahoinvointiin.” Tämä on kyllä omasta mielestäni todella huolestuttavaa, vaikka ymmärrän että me suomalaiset olemmekin aika masentunutta kansaa ja sadat tuhannet meistä syö jotain mielialalääkkeitä.

Mikko avaa kirjassaan myös laskelmia jossa todetaan että tuo 30 miljardia olisi 500€ seteleinä 6,5 kilometriä korkea pino, joka tarkoittaisi 6500€ jokaista suomalaista kohden. Aika huolestuttavaa mielestäni, että maamme on tähän ajautunut. Tietysti tärkeää asiaa tuo kaikki, mutta sijoittamisen näkökulmasta osalla tuosta rahasta voisi tehdä jo hyvän tilin minkä voisi käyttää ennaltaehkäisevään työhön tehokkaammin.

Miksi vaurastuminen on tärkeää? Mikä meitä estää vaurastumasta?

”Ei rahaa tarvita rahan takia, vaan siksi, että huolehtimalla omasta taloudestasi pystyt pitämään itsestäsi ja läheisistäsi parempaa huolta” (Sjögren, S.23, 2014) Rahahan ei itsessään tee kenestäkään hyvää tai huonoa, mutta antaahan se mahdollisuuden toteuttaa itseään ja ei köyhänä ainakaan usein onnellisempi ole. Mikon koulutuksilla olen usein kuullut että opimme rahankäytömme lapsuudessa vanhemmiltamme. Me joko osataan tehdä sitä tai käyttää sitä.

Itse kuulun siihen kastiin mistä Mikkokin puhuu kirjassaan, eli haluan tehdä sitä vähän ylimäärästä jotta voisin tehdä jotain hyvää ympäristölleni. Kirjassa käsitellään alkupuoliskolla myös paljon Mikon omaa tarinaa. Siitä, miten hänen vanhempansa möivät perheyrityksensä vuonna 1989 ja sieltä jäi myös hänelle pesämunaa, sekä siitä miten hän hävisi puolet rahoistaan lamassa 1990-luvulla, mutta myöskin siitä miten hän 90-luvun lopussa pääsikin voitolle ja päätti että ei menekkään ehkä koskaan enään ”oikeisiin töihin”.

Mikon tarinan tuntien tiedän että hän on vältellyt näitä oikeita töitä niin pitkälle kun pystyy, koska tietää että kun asettaa tavoitteet korkealle ja päättää onnistua sen myös 100% varmemmin saavuttaa, kun silloin jos makaa vain kotona tai jos miettii että ”kyllä se sit joskus”. Mikko listaa 7 vaurastumisen myyttiä jota meillä kaikilla on:

1. Aloitan sitten kun minulle jää rahaa
2. Tieto ja taito ratkaisevat
3. Vaurastuminen yritetään tehdä omalla rahalla
4. Sijoittamisen voi ulkoistaa
5. Mieti, kenen neuvoja kuuntelet
6. Pitkällä aikavälillä keskimäärin
7. Etsitään kuumaa vihjettä

Kun näitä myyttejä miettii, niin on pakko huomata että kyllähän nämä samat asiat pyörii meillä jokaisella mielessä. Ensimmäinen myytti ”Aloitan sitten kun minulle jää rahaa” onkin ehkä useimmiten kuulunut tekosyy niin itseltäni kuin ystäviltä. Harvemminhan meillä jää yli palkasta niin paljoa ettemme tietäisi mihin haluaisimme sen sijoittaa. Lisäksi ainakin itselläni oli nuoruudessa paha tapa ”siivota” vanha raha tililtä ennen kuin uusi palkka tuli tilille. Olihan se käytettävä ennen kuin se katoisi tililtä kun sinne tulee tuoretta täytettä. Hassuahan se on näin jälkeenpäin miettiä tätä, mutta valitettavasti moni tuttu on näitä ”rahaa palkkapäivänä hemmetisti”-tyyppejä.

Ylijäämäinen talous

Kirjassa käsitellään ylijäämäistä taloutta monella eri esimerkillä, mutta ehkä merkittävin on esimerkki Robert Kiyosakin mallista jota kutsutaan kassavirtakaavioksi. Tätä kaaviota voi kirjan mukaan kutsua henkilökohtaiseksi tulokseksi ja taseeksi. Sen avulla pystyy helposti havainnollistamaan ja havainnoimaan sitä, mitä omassa taloudessa tapahtuu sekä mitkä valinnat vaurastuttavat ja mitkä valinnat köyhdyttävät meitä.

Kaavion yläosassa ovat TULOT ja MENOT eli tulos. Alaosassa on tase, VASTUUT ja VARAT. Tase-osuus on hieman hankalampi mieltää. sitä voisi kirjan mukaan nimittää yhteiseltä nimeltä omaisuudeksi tai varallisuudeksi.

Lopuksi

Kirjassa käydään läpi myös hyvin kattavasti rahankäyttöä ja miten omaa taloutta manageroidaan ja suosittelenkin kaikkia jota kiinnostaa sijoittaminen ja oman taloudensa saattaminen balanssiin lukevan kirjan. Kirja on täynnä hyviä tosi-elämän esimerkkejä ja kaaviot on aukastu niin, että jokainen ne ymmärtää. Suosittelisin tämän kirjan luettavaksi jokaiselle ylä-asteelle pakolliseksi jotta voitaisiin estää sitä hölmöilyä mitä itse tein rahan kanssa teini-iässä (ja myös nyt). Päätän tämän esseen lauseeseen jonka kuulee usein Mikon suusta “Raha on nykysysteemissä aina velkaa”.