’’Mikä tekee elämästämme hyvän, onnellisen ja merkityksellisen?´´  – Frank Martela

Kirjassa Valonöörit perehdytään ihmisen elämään ja siihen mikä tekee siitä hyvän, onnellisen ja merkityksellisen. Kirjan on kirjoittanut filosofi Frank Martela, joka hurmaa teoksellaan jokaisen lukijan. Valonööristä puhuttaessa puhutaan ihmisestä, joka omaa vahvat elämänhallinta taidot ja osaa arvostaa elämää täysillä. Valonööri on sellainen ihminen, joka on löytänyt oman tiensä ja tasapainonsa elämässä.

Eksistentiaaliset peruskysymykset

Ihmiselämän eksistentiaaliset ydinkysymykset kumpuavat pintaan jo heti kirjan alusta. Nämä kaksi kysymystä 1) Miten pysyn elossa ja 2) Mikä tekee elämästä elämisen arvoisen (s. 37, Valonöörit) tuovat esille kirjan keskeisimmän sanoman. Miten pysyn elossa, on kysymys, joka viittaa ihmisen fyysiseen selviytymiseen. Siihen liittyy hyväksyntä ja status sekä turvallisuus ja resurssien turvaaminen (s.45 Valonöörit). Mikä tekee elämästä elämisen arvoisen, on kysymys, johon sisältyy suuri merkityksen tunne. Merkityksen tunteeseen kuuluu vapaaehtoisuus, kyvykkyys, hyväntekeminen sekä läheisyys. (s.49 Valonöörit)

Oma prosessi

Proakatemialle toisena vuotena saapuessa ei vielä välttämättä tiedä, kuinka suureen prosessiin on astumassa sisään. Minun kohdallani vuosi on ollut puolikas kevään sairaslomani vuoksi. Ensimmäinen puolivuosi meni nopeasti. Olin innoissani uusista haasteista ja odotin kaikkea uutta sekä mahtavaa. Kävi kuitenkin niin, että jouduin kasvokkain näiden yllämainittujen eksistentiaalisten kysymysten kanssa. Mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Opinnot lähtivät käyntiin ihan mallikkaasti ja siinä samalla suunnittelin kevään vaihtoa Portugaliin. Projektiopinnot lähtivät hieman hitaasti liikkeelle, mutta muuten etenin aikataulussa. En kuitenkaan osannut odottaa, mitä kevät toisi tullessaan. Tammikuussa 2018 sairastuin ja vaihtoni jäi kovan uurastuksen jälkeen pois suunnitelmista. Niin jäi myös muut opinnot useammaksi kuukaudeksi.

Sairaslomalla pääsin kuitenkin lähemmäksi näitä kysymyksiä. Aloin pohtia syitä sairastumiseeni ja siihen, miksi kaikki ei mennyt niin kuin piti, vaikka olinkin suunnitellut kaiken ja opiskellut hyvin ensimmäiset puoli vuotta. Vai oliko ensimmäinen puoli vuotta mennyt sittenkään niin hyvin kuin olin ajatellut? Enhän ollut saanut projektipisteitä kasaan ja projektien aloittaminen tuntui hyvin vaikealta erinäisten syiden takia. Syksy meni omalta osaltani aika suoraan suorittamalla. Tein sellaisia asioita, joista en nauttinut. Minulla oli myös paljon muita asioita mietittävänä parisuhteen, sekä menneisyyden vuoksi. Kävin siis läpi monta kriisiä yhtä aikaa. Kaikki nämä asiat yhdessä olivat vain aivan liikaa.

Miten pysyä elossa?

Sairastumisen myötä aloin ensimmäisenä keskittyä kysymykseen, miten pysyä elossa. Aloin miettimään, miten sairauteni hyväksyttäisiin ja miten se vaikuttaisi statukseeni. Jouduin myös keskittymään turvallisuuden sekä resurssien turvaamiseen. Nämä kaksi asiaa ovat ihmisen selviytymisen kannalta hyvin tärkeitä asioita. Ihminen on sosiaalinen olento, jolloin hyväksynnällä ja statuksella on väliä. Ihminen ei selviä ilman toista ihmistä. Oli kyse sitten sairastumisesta tai projekteista, joita Proakatemialla tehdään. Itse tarvitsin tukea useammasta suunnasta ja onnekseni tukea löytyi. Statuksen kannaltakaan ei tarvinnut huolehtia, sillä sairauteni otettiin hyvin vastaan ja sain paljon tukea.

Mikä tekee elämästä elämisen arvoisen?

Seuraavaksi alkoi merkityksellisyyden rakentaminen. Kysymyksenä siis mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Olin jo pitkään suorittanut asioita ja sairauden kautta minun oli pakko pysähtyä tarkastelemaan elämääni ja arvojani. Kun selviytymiseen liittyvät asiat olivat kunnossa, aloin pikkuhiljaa siirtyä eteenpäin. Aloin miettimään neljää psykologista perustarvetta. Huomasin, että ensimmäisenä puolikkaana Proakatemia vuotena olin käynyt läpi paljon kysymystä missä olen hyvä. Mikä on minun kyvykkyyteni. Tämä on toinen itsensä toteuttamiseen liittyvistä perustarpeista. En ensimmäisen puolen vuoden aikana päästänyt omaa kyvykkyyttäni esille, jolloin jo yksi neljästä perustarpeesta jäi huomiotta. Ongelmaksi kehkeytyi ehkä se, että tiedän olevani hyvä tietyissä asioissa, mutta en pala niille asioille intohimoisesti. Kyvykkyyteni siis jää oman intohimon varjoon. Miksi en sitten tee sitä, mille sytyn intohimoisesti? En ehkä uskaltanut lähteä kokeilemaan omia intohimojani heti ensimmäisenä, sillä koen etten ole niissä vielä niin kyvykäs. Huomasin tässä olevan opiskelujeni kannalta suuri ristiriita. Tyydynkö tekemään sitä mistä en pidä ja missä olen hyvä vai lähdenkö hyppäämään tuntemattomaan ja toteuttamaan omia intohimojani.

Seuraavaksi mietin vapaaehtoisuutta, joka on toinen itsensä toteuttamisen perustarpeista. Vapaaehtoisuuden koen täyttyvän joka päivä, sillä opiskelu on hyvin itseohjautuvaa. Vapaaehtoisuus on minulle hyvin tärkeää ja olen joutunut opettelemaan sanomaan ei monelle vastaantulevalle mielenkiintoisellekin asialle.

Kolmas perustarve on hyväntekeminen ja se liittyy itsensä ylittämiseen. Koen hyvin vahvasti olevani ihminen, joka haluaa auttaa muita ihmisiä. Oli se sitten ratkaisu asiakkaalle tai hyvä teko ystävälle. Paranemisprosessin aikana hyväntekeminen jää hetkeksi sivuun, sillä on ajateltava itseänsä. Perustimme kuitenkin keväällä hyvinvoinnin blogin www.vaellusjourney.com jota kautta pystyn auttamaan lukijoita sekä asiakkaita, sekä luomaan henkilöbrändiä.

Tärkein osa paranemisprosessissa on ollut läheisyys eli yhteenkuuluvuus. Tunne siitä, että kuuluu johonkin ja jossain joku välittää ja itsekin välittää. Yhteenkuuluvuudessa on kyse siitä, että saamme ympärillemme ihmisiä jotka hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. Tämä ilmapiiri heijastuu myös vahvasti tiimiin. Muuttuvana tiiminä on saattanut olla hankaluuksia luoda niin vahvoja siteitä, että vahva välittämisen tunne tulisi jokaiseen tiimin jäseneen. Tämä vaatii kuitenkin oma-aloitteisuutta sekä mielenkiintoa muita tiimiläisiä kohtaan ja se voi saavuttaa helpostikin.

Yhteenveto

Nämä psykologiset perustarpeet ovat ihmisen hyvälle elämälle välttämättömiä (s. 49 Valonöörit) ja käytyäni ne läpi minusta tuntuu, että syksy tulee olemaan entistäkin rikkaampi ja täynnä asioita, joista pystyn ammentamaan voimia. Lisäksi uskon vahvasti, että pääsen näyttämään kyvykkyyteni ja uskallan astua tuntemattomaan kaikkien koettelemusten jälkeen. Tämä on ollut hyvin tärkeä prosessi  opintojeni sekä elämäni kannalta. Onnellisuus koostuu suuresta kokonaisuudesta, mutta pienistä palasista.