Luin aiemmin Erik Bertrand Larssenin teoksen Paras ja nyt oli vuorossa kirja nimeltä Vahva. Tykkäsin kirjan konkretiasta ja kirjailijan maanläheisestä tavasta kirjoittaa ja tuoda asioita esiin. Kirjassa Larssen avaa 8 asiaa, joita sinun tulisi suoda itsellesi ja 8 asiaa, joista on päästävä eroon. Ajattelin esseessäni käsitellä niistä eniten kolahtaneita kohtia ja peilata niitä omaan, sekä akatemian arkeemme.

Usko omiin kykyihin

Larssen kertoo kirjassaan vakuuttavasta yrityselämän menestyjästä, joka kertoo menestyksen syyksi: ”Ehkä se, että olen aina uskonut aina kaiken olevan mahdollista.” Usko siihen, että asioiden on mahdollista mennä juuri niin kuin toivot, ja se on mielestäni yksi isoista syistä siihen, miksi itsekin olen päässyt tiettyjen vaiheiden kautta proakatemialle opiskelemaan. Uskon tästä mahdollisuuksien näkemisestä olevan vielä yllättävästikin lisää apuja tulevaisuuden taipaleellani.

Lapsena uskomme kaiken olevan mahdollista ja maalaamme unelma-ammattimme jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa, suurin osa meistä ei kuitenkaan työllisty niihin ammatteihin, joista lapsena haaveili. Kuvastaisiko tätä termi ”lapsen usko”, josta puhutaan kuin uskosta mahdottomaan tai yliluonnolliseen. Jossain vaiheessa lapsuuttamme tämä usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin kuitenkin lannistuu useimmilla. Johtuuko se koulumaailman luomista osaamisemme kerta-arvioinneista? Valmennuksen ja uskon valamisen puutteesta, kun lapsi alkaa ymmärtää elämän realiteetteja? Itse uskon tukijoukoilla ja lapsia kasvattavilla tahoilla olevan suuri vaikutus tähän. Se kuinka sinua kotona, koulussa ja harrastuksissa tsempataan luottamaan itseesi ja kokeilemaan asioita, luo varmasti omanlaisen pohjan, josta jatkossa ponnistaa. Keskustelimme tästä tänään päättyneen tiimivalmentajien valmennuksen dialogissa, kun opettaja kertoi havahtuneensa ystävä perheensä luona tilanteeseen, jossa lapsi oli alkanut kaataa maitoa omaan lasiinsa, kunnes äiti riensi väliin ja sanoi: ”Älä kaada! Kaatuu vielä pöydälle.” ja kaatanut lapselle maidon lasiin. Naurahdimme tilanteelle, ja siinä tapahtuneelle anti valmennukselle, tsemppaukselle ja epäonnistumisten sallimiselle. Toivon, että lapsi oppii kaatamaan maidon kylässä ollessaan tai koulussa saaden toteuttaa itseään vapaasti.

Onneksi lapsella on vielä aikaa valaa usko itseensä ja siihen, että pystyy mihin vaan. Larssenkin pallottelee kirjassaan, että onko silkkaa tuuria, että osa meistä saa kokea hulppean elämän vai onko tämä mahdollista meille kaikille? Eihän hulppean elämän lippuja meille arvota etukäteen, vaan jokaisella on mahdollisuus päättää uskoa omiin kykyihinsä ja toitottaa itselleen: ”Minä uskon, että pystyn.” Hän kirjoittaa uskovansa, että jokainen pystyy saavuttamaan haluamansa ja kaikilla on siihen tarvittava. Tärkeää on, että jokainen määrittää oman huippunsa ja tavoitteensa itse.

Tätä ajatusta pitäisi saada akatemialaisille enemmän pintaan, että mikä vaan on mahdollista ja omaa tekemistä ei pitäisi rajoittaa luuloilla, että tuskin pystyn. Tiimeillä on suuri rooli olla tukemassa ja potkimassa omiaan ajattelemaan ja näkemään mahdollisuutensa. Proakatemia yhteisönä antaa yksilölle mielestäni vahvan selkänojan uskoa itseensä, joskin siinä osiossa olisi tällä hetkellä mielestäni petrattavaakin.

Pelottomuuden tunne

Toisena kolahduksena nostan pelottomuuden. Kyse ei suinkaan ole uhkarohkeudesta hypätä lentokoneesta tai se, että jätettäisiin ennakkoarviot tekemättä kokonaan. Larssen viittaa pelottomuudella ihmiseen, joka ei pelkää tehdä virheitä ja epäonnistua, vaan uskaa seurata mieltään ja unelmiaan. (Larssen, 84) Itse olen oppinut tätä piirrettä elämäni varrella muutamiin otteisiin ja akatemian aikana varmasti useimmiten. Larssen kertoo kuinka hän ei enää pelkää virheitä, koska on tehnyt niitä niin usein. Voin allekirjoittaa samaa ajatusta, ja sitä, kuinka olen oppinut havaitsemaan, ettei se ole niin kauheaa miltä ajatuksissa tuntuu. Virheiden ja epäonnistumisten kautta olen oppinut useita tapoja toimia oikein ja tapoja selviytyä tilanteista epäonnistumatta heti uudelleen. Asia mikä osittain rajoittaa itseä kokeilemasta epäonnistumisen uhalla, on ajatus siitä, mitä muut ajattelevat, jos epäonnistun. Tästä minun täytyisi päästä hiljalleen eroon ja antaa itselle tilaa välittämättä muiden ajatuksista ja katseista.

Onneksi Larssen kertoo kirjassaan mikä on loppujen lopuksi tärkeintä. Se ei ole, että onnistutko, vaan se kuka sinä olet. On myös minun mielestäni hienompaa, että ihmiset ajattelisivat minun olevan ”hieno ihminen” kuin se, joka onnistui monessa asiassa urallaan hienosti. Viimeisessä pointissa tuleekin minulle tärkeää aihetta, joka toivottavasti tekee minusta hyvän ihmisen, itseni ja muiden silmissä.

Antamisen ilo

Tämä on itselle tärkeä asia elämässä, antaa toisille se mitä itsellä on annettavaa. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Klassinen lause, joka osoittautuu monessa tilanteessa niin oikeaksi. Aihe on ollut ajankohtainen viimeisen puolen vuoden ajan, kun teimme seminaaria, jossa yhteistö oli isosti mukana. Uskon, että olimme poikien kanssa antaneet yhteisölle paljon ja osittain lupasimme antaa projektin aikanakin kaiken mahdollisen, mutta jäimme tilanteessa varmasti saavaksi osapuoleksi. Yhteisö antoi takaisin enemmän, mitä olimme pienellä porukalla ehtineet antaa. Tuossa on myös erittäin tärkeä ajatus toimivasta yhteisöstä, ei voi kuvitella jatkuvasti vain saavansa yhteisöltä, jos ei sille itse anna omastaan. Toivon, että tätä asiaa korostetaan Proakatemian yhteisössä tulevaisuudessakin.

Ei kirjaa ilman hyvää urheiluvertausta. Larssen kertoo, kuinka maailman kärkihiihtäjä Sundby kertoo aina joukkuekavereilleen omia kokemuksiaan siitä, kuinka suksilla voi päästä mahdollisimman lujaa. Tätä kansa ihmettelee suuresti, koska koetaan yksilöurheilun olevan toisilta asioiden salaamista ja omassa rauhassa muita paremmaksi kehittymistä. Sundbyn antaessa vinkkinsä muille, hän saa varmasti monin verroin palautetta vinkeistään ja myös uusia vinkkejä kilpakumppaneiltaan. Tämä sama ajatus toimii aivan vastaavasti yritysmaailmassa ja tietoaan toisille jakavat ja takaisin päin saavat menestyvät varmasti nyt ja tulevaisuudessa parhaiten. Jätän esimerkkinä Vincit Oyn, IT -talo, joka tekee asiat toisinpäin kuin ennen ja yrittää auttaa muita samalle tielle nopeasti kehittäen itseään jatkuvasti.