Tuntuuko joskus siltä, että kun fiilis on hyvä, onnistut kaikessa mitä teet? Entä muistatko kokeneesi päiviä, jolloin olet herännyt jo valmiiksi väärällä jalalla, ja koko loppupäivän maailma tuntuu potkivan päähän? Näin käy varmasti monelle aika usein, mutta harva tulee senhetkisen tunnetilan vallassa pohtineeksi ilmiön psykologista taustaa. Kyse on asenteesta ja siitä, miten se vaikuttaa suoriutumiseen. Kyse on psykologisesta pääomasta.

Psykologinen pääoma ilmenee yksilön tai yhteisön asenteena, jossa näkyvät oma-aloitteisuus, yritteliäisyys, toimeliaisuus ja vastuunottaminen (Rauhala, Leppänen & Heikkilä 2013, 26). Organisaatiot haluavat selvittää, miten ihmisten asennetta ja motivaatiota voidaan johtaa alati muuttuvassa ympäristössä, ja psykologinen pääoma vastaa tähän tarpeeseen (Rauhala ym. 2013, 26-27). Käsitteen taustalla on useita suuntauksia – esimerkiksi Fred Luthans (mies, joka tunnetaan myös psykologisen pääoman käsitteen isänä) on tuonut onnellisuuden tutkimisen osaksi organisaatiotutkimusta ja näin edesauttanut merkittävästi psykologisen pääoman näkyvyyttä organisaatiotutkimuksessa (Rauhala ym. 2013, 25).

Psykologinen pääoma muodostuu neljästä ulottuvuudesta, jotka ovat toivo, optimismi, sinnikkyys ja itseluottamus (Rauhala ym. 2013, 34). Toivo rakentuu kahdesta osasta: tahdonvoimasta ja keinovoimasta (Rauhala ym. 2013, 35). Toivo eroaa optimismista siinä, että se on strategista: toivo varmistaa, että ihminen saavuttaa päämääränsä, ja se on sekä tahtoa että keinoja toteuttaa omat suunnitelmat (Rauhala ym. 2013, 35).

Toivo ei ole päiväunelmointia vaan proaktiivista ajattelua, toimintaa ja myönteisiä tunteita. (Rauhala ym. 2013, 36)

Rauhalan ym. (2013, 36) mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että toiveikkaat ihmiset asettavat realistisia mutta haastavia tavoitteita ja pyrkivät näihin määrätietoisesti. Rauhala ym. (2013, 37) huomauttavat, että toiveikas johtaja on olennainen osa yrityksen kasvua ja selviytymistä, koska hänellä on kyky suunnitella tehokkaasti ja asettaa tarkkoja ja haastavia tavoitteita.

Toivon ohella psykologiseen pääomaan kuuluu optimismi, joka tarkoittaa uskoa positiivisiin lopputuloksiin (Rauhala ym. 2013, 38). Psykologiassa puhutaan realistisesta optimismista, koska kyse ei ole katteettomasta haihattelusta vaan kokemuksien suotuisiin puoliin keskittymistä, positiivisten asioiden arvostamista ja tulevaisuuden mahdollisuuksien näkemistä sekä positiivisten kokemusten etsimistä (Rauhala ym. 2013, 38-39). Muutosjohtamisessa onkin tärkeää keskittyä auttamaan niitä, joilla on tapana vajota pessimistiseen ajatteluun, sillä optimisteilla on laajempi valikoima selviytymiskeinoja kuin pessimisteillä (Rauhala ym. 2013, 40).

Kolmas psykologisen pääoman ulottuvuus on sinnikkyys, josta monelle suomalaiselle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen sisu. Sinnikkyys on voima, joka vastustaa kesken jättämistä (Rauhala ym. 2013, 42). Sinnikkyys on myös kapasiteettia kohdata muutoksia, selvitä vastoinkäymisistä ja kykyä palautua työelämän eri tilanteissa (Rauhala ym. 2013, 42). Jotta ihminen voi olla sinnikäs, tavoiteltu asia täytyy kokea merkitykselliseksi, ja henkilökohtaisesti merkityksellisiä tavoitteita kohti ponnisteleminen lisää myös onnellisuutta (Rauhala ym. 2013, 42).

Neljäs psykologisen pääoman ulottuvuus, itseluottamus, selittää tutkimusten mukaan parhaiten ihmisten onnistumista ja menestymistä (Rauhala ym. 2013, 44). Rauhala ym. (2013, 49) valottavat, että nykytutkimuksen mukaan onnistumisia ja epäonnistumisia selittävät 50-prosenttisesti ihmisen pysyvät luonteenpiirteet, 10-prosenttisesti tilanne ja 40-prosenttisesti mielentila ja valinnat kyseisessä tilanteessa. Itseluottamuksella tarkoitetaan henkilön luottamusta omiin kykyihin suunnata oma motivaatio, käytettävissä olevat resurssit ja toiminta haluamassaan tehtävässä suoriutumiseen (Rauhala ym. 2013, 45).

Myös yhteisöllä on kollektiivista psykologista pääomaa. Organisaation psykologinen pääoma on asennetta ja joukkuevoimaa, jota määrittelee itseohjautuvuus, tiimioppiva organisaatio, vastuullisuus, tasapaino, tasapuolisuus, vahva tahtotila ja ennen kaikkea positiivinen ilmapiiri (Rauhala ym. 2013, 61). Psykologisen pääoman käsitteeseen syventyminen tarjoaa paljon työkaluja tiiminvetäjälle tai johtajalle. Vaikka luin alun perin teoksen kesäopintojakson tenttiä varten, löysin siitä myös paljon aihetta itsereflektointiin. Toimin alkavana syksynä Promisian taloustiimin tiiminvetäjänä, ja teos antoi siksi runsaasti eväitä oman toiminnan ohjaamiseen.

Psykologisen pääoman elementit ovat tunnetiloja ja mielialoja, joihin voi vaikuttaa erilaisilla harjoituksilla (Rauhala ym. 2013, 49). Psykologinen pääoma ei siis ole synnynäinen ominaisuus vaan sitä voi kehittää. Tämä jopa kannattaa, koska kuten edellä totesin, tilanne ja mielentila selittävät 50-prosenttisesti ihmisen onnistumista! Jos uskot itseesi ja siihen että onnistut, tulet todennäköisemmin onnistumaan kuin silloin kun et luota kykyihisi lainkaan. Palataanpa tämän tekstin alkuun: jos nouset aamulla kuin p******een ammuttu karhu, suhtaudut asioihin päivän aikana kielteisesti, ja loppupäiväkin menee varmasti penkin alle. Jos taas huonosta fiiliksestä huolimatta onnistut kääntämään mielialasi ja keräämään itseluottamusta vaikkapa ennen ruotsin tenttiä, saatat onnistua ja vaikka yllättää itsesi!

Kun elokuun lopulla tämän kesäopintojakson tenttipäivä koittaa, ja valmistaudun koitokseen Proakatemialla, löydät aika varmasti minut pukuhuoneesta puhumasta itsekseni. Jos satut paikalle oikeaan aikaan, saatat kuulla kun hoen itselleni ”sä osaat!”

LÄHTEET

Rauhala, I., Leppänen, M. & Heikkilä, A. 2013. Pääasia: organisaation psykologinen pääoma. Talentum.