Tampere
28 Mar, Thursday
11° C

Proakatemian esseepankki

Unelmaduuni



Kirjoittanut: Anniina Rantalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mun unelmaduunissa saan tehdä töitä hauskojen ja kannustavien ihmisten kanssa, haastaa itseäni niin älyllisesti kuin välillä ruumiillisestikin ja toteuttaa itseäni visuaalisesti. Mun unelmaduunissa ratkon ongelmia, tuon ihmisten päiviin iloa ja menen joka aamu töihin mielelläni – olettaen, että mun täytyy joka päivä mennä työpaikalle.

Ihan paras työpaikka olisi sellainen, jossa saisin ottaa vastuuta, mutta sitä vastaan saisin myös rutkasti vapautta mm. sen suhteen, milloin ja missä teen työni. Tiedän, että loistan paineen ja vastuun alla, ja sellainen työ, jossa olisi sopivassa suhteessa painetta ja palkitsevuutta, kuulostaa todellakin hyvältä.

 

Tutustuin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjaan Unelmahommissa: Tee itsellesi työ siitä, mistä pidät. Rämö ja Valtari puhuvat kirjassa siitä, kuinka harrastuksesta todellakin voi tehdä itselleen työn. He myös ovat vahvasti sitä mieltä, että työtä ei kannata tehdä vain rahan takia. Työstä pitää tehdä itsensä näköistä ja mieluisaa, ja unelma olisi, jos töitä pystyisi olemaan ajattelematta töinä.

 

Valtari ja Rämö kannustavat haaveilemaan ja tekemään määrätietoisesti töitä unelmiensa saavuttamiseksi, mutta mainitsevat myös, että unelmien saavuttaminen vaatii paljon työtä, suunnittelua, valvottuja öitä ja aikaa. Esimerkiksi kirjassa haastateltu Linda Liukas tekee nykyään unelmatöitä. Hän on luonut lapsille suunnatun kirjan koodaamisesta. Linda on kokenut epäonnistumisia ja epämiellyttäviä hetkiä matkallaan kohti unelmahommiaan.

 

Mä osaan heti sanoa, mitkä asiat saavat mut menettämään työmotivaationi ja lannistumaan. Vihaan hidasta työtahtia. En tykkää siitä, että hommat aloitetaan, mutta ne jätetään kesken vain, koska ”voihan tämän tehdä huomennakin loppuun”. Myönnän, että minulla ei ole hirveästi aloituskykyä. Olen oikeastaan jopa laiska, ja usein lykkään sellaisten hommien, joita minun ei tekisi mieli ollenkaan tehdä, aloittamista mahdollisimman pitkälle. Kun sitten kuitenkin saan itseäni niskasta kiinni ja aloitan, haluan saattaa työn loppuun mahdollisimman nopeasti. En tykkää vatuloida ja ehdoin tahdoin himmailla. Kun hommia on alettu tehdä, niin sittenhän niitä tehdään!

 

Toinen juttu, mitä en voi sietää, ovat erilaiset listat ja muu todella järjestelmällinen ja pikkutarkka työ. Olen suurten linjojen halkipoikkipinoon-ihminen. Nautin isojen kokonaisuuksien hahmottamisesta ja hallitsemisesta, ja äärimmäistä tarkkuutta tai rationaalisuutta vaativat tehtävät saavat minut lannistumaan. Tietenkin osa kaikesta työstä tulee aina vaatimaan tarkkuutta, ja tämän asian tietysti hyväksyn. Jos nyt kuitenkin puhutaan unelmaduunista, niin mun unelmaduunissani mä saisin vain hoitaa isojen linjojen hommat ja jättää pienet piiperrykset huolellisemmille ihmisille.

 

Kuten Rämö ja Viskari kehottavat, olen mäkin haaveillut erinäisistä asioista, jotka unelmaduuni toivottavasti minulle vielä joskus mahdollistaa. Haaveilen loma-asunnosta ulkomailla, johon voin inspiraatio- tai d-vitamiinipulan iskiessä paeta etätöihin. Haaveilen laadukkaasta perhe-elämästä, kulttuuriharrastuksista ja siitä, että voin syödä ulkona silloin kun haluan. Haaveilen siitä, että voin vaikuttaa siihen, koska pidän lomani, ja siitä, että työinnostuksen iskiessä saan tehdä töitä vaikka yötä päivää. Kaikkiin näihin juttuihin liittyy vahvasti vapaus, josta alussa mainitsinkin. Koen, että onnellisuuteni kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän minulla on vapautta vaikuttaa omiin töihini.

 

Olen viimeisen puolen vuoden ajan saanut suunnitella ja kehittää kahden hyvän ystäväni kanssa meidän kaikkien yhteistä unelmatyötämme, juhlasuunnittelua. Dope-jengin yhteinen ajatus on se, että työstä halutaan tehdä kivaa mutta myös todella tehokasta, työilmapiiristä kannustava ja ymmärtäväinen, ja myös vapaa-ajasta mahdollisimman, no, vapaata.

Tällä hetkellä Dope Designin tulevaisuus työnä vaikuttaa todella lupaavalta. Olemme tehneet kaiken alusta lähtien yhdessä, ja työ onkin ollut ihanan iloista, rentoa ja myös juurikin tehokasta, koska meille on aika hyvin hahmottunut jo näinkin lyhyessä ajassa, mitä kukin haluaa tehdä, missä on hyvä ja mitä haluaa kehittää. Hommat ovat siis jakaantuneet hyvin kunkin intressien mukaan ilman, että työ olisi ollut tehotonta, tai että olisi tullut jonkinlaista kinaa siitä, kuka tekee mitäkin.

Kirjassa herätellään ajatuksia kysymyksellä: ”Mitä, jos sinulle maksettaisiin siitä, että teet jotain sellaista, mistä nautit vapaa-ajallasi suuresti? Nyt mieti, miten saat siitä työn itsellesi, ja kuka sinulle siitä maksaisi.” Hauskaa sinänsä, koska heti mieleeni tuli ihmisten ilahduttaminen. Ilon ja hauskuuden tuominen muiden ihmisten elämiin on ollut minulle aina jostain syystä suuri intohimo. Rakastan sitä, kun näen muilla olevan hauskaa, ja vielä paremmalta se tuntuu, jos olen ollut osana aiheuttamassa tämän ilon. Ja mielestäni juhlasuunnittelu on suurimmilta osin juuri tätä! Juhlasuunnittelun tarkoitus on helpottaa toisen ihmisen suunnitteluprosessia niin, että tulos on mahdollisimman paljon hänen näköisensä, ja että hän saa siitä iloa.

 

Melkeinpä uskaltaisin sanoa, että olen kovaa vauhtia matkalla kohti unelmaduuniani. Ainakin siltä se tuntuu tällä hetkellä. Eihän sitä tiedä, jos vaikka vuoden päästä innostun tulenpalavasti kirjanpidosta, ja haluan tilitoimistoon palkalliseksi työntekijäksi. Tällä hetkellä se vaikuttaa kyllä erittäin epätodennäköiseltä, ja nyt voin rehellisesti sanoa, että haluan tulevaisuudessa työllistää itseni – ja parhaassa tapauksessa jonkun muunkin – yrittäjänä juhlasuunnittelun parissa, rakkaiden ihmisten ympäröimänä!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close