Avaus tunnelukoista

Ärsyke on termi, jolla tarkoitetaan tekijää, joka aiheuttaa reaktion ihmisessä. Reaktio voi tapahtua lihaksessa, hermossa, rauhasessa tai missä tahansa muualla, kunhan se muuttaa elimen tai aineenvaihdunnan toimintaa. Ainakin neurofysiologisessa mielessä ärsyke ei tarkoita muuta. Tiedostamme sen tai emme, ärsykkeet ovat siis se mikä kontrolloi elämäämme. Kehomme reagoivat eri ärsykkeisiin kysymättä lupaa tietoiselta mieleltämme. Hyvä ruoka saa niin sanotusti veden kielellemme. Pelottava kohtaus elokuvassa saa ihomme kananlihalle. Kuuma ilma tai kova fyysinen suorittaminen saa hikirauhasemme toimimaan.

Entä kun tunnemme epämiellyttäviä tunteita? Kehomme reagoi ärsykkeeseen (jota emme välttämättä edes havaitse) ja valmistelee meitä reagoimaan tulevaan tilanteeseen. Ihomme nousee kananlihalle reaktiona adrenaliiniin, jota sympaattinen hermostomme laukaisee, kun valmistaudumme (tiedostamatta) tilanteeseen, jossa pako- tai taistelureaktiomme tulee käsittelyyn. Esimerkiksi, jos ala-asteella koulukiusattu henkilö näkee aikuisiälläkin entisen kiusaajansa, on mahdollista kokea sama reaktio kuin aikoinaan koulun pihalla. Juostako vai nostaa nyrkit pystyyn turhana vastarinnan osoituksena? Ihan sama mihin valmistaudut, keho vapauttaa adrenaliinia elimistöön, taaten lihakselle kaiken mahdollisen voiman. Joko juoksemiseen tai lyömiseen.

Mutta miten ala-asteen koulukiusaus voi vaikuttaa vielä aikuisiälläkin, milloin väkivallan mahdollisuus tälläisessa tilanteessa on hyvin epätodennäköistä, melkein kuvittelematonta? Tällöin käsitellään tunnelukkoa. Tunnelukko on lapsuudesta ja nuoruudesta opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, aistia tai ajatella. Tunnelukot ajavat meitä välttelemään lapsuudessa kokemaamme negatiivista tunnetta tai tilannetta, joka aiheutti negatiivisen tunteen. Ne saavat meidät kompensoimaan negatiivisesta ärsykkeestä toiseen suuntaan. Jos olemme kokeneet hylkäämistä, pyrimme välttelemään hylkäyksen tunnetta ja käyttäydymme riippuvaisesti. Jos olemme olleet tilanteessa, jossa meitä on rankaistu epäonnistumisesta, pyrimme kaikissa osissa elämäämme täydellisyyteen ja välttämään kaikkia virheitä jopa haitallisissa määrin.

Mistä tunnelukot johtuvat? Kirjassaan Tunne lukkosi, terapeutti Kimmo Takanen esittelee tunnelukkojen idean ja asettaa niiden aiheuttajiksi lapsuudessa ja nuoruudessa lähellä olevat aikuiset tunnelukkojen suurimmiksi aiheuttajiksi. Nämä haitalliset käytänteet muodostuvat vuorovaikutuksista vanhempien ja vaikuttavampien aikuisten kanssa. Näiden aikuisten ei tarvitse olla vanhempia; kuka vaan lapsuudessa läsnäoleva, arvostettu auktoriteetti voi olla tunnelukon taustalla. Esimerkiksi opettajat, valmentajat ja isovanhemmat ovat asemassa tuottaa tunnelukkoja. Vuorovaikutuksissaan näiden auktoriteettien kanssa lapsi tai nuori tarkkailee ja sisäistää vanhempien käytöstä ja reagoi siihen useasti, asettaen näin toistuvat käytänteet ja reaktiot, jotka kehittyvät haitallisiksi skeemoiksi (skeema on mielen sisäinen malli tosimaailmasta ja sen tapahtumista).

Psykologiassa kaikki lähtee tarpeesta. Kaikilla ihmisillä on samat perustarpeet, jotka täyttyvät eriävissä määrin ja joihin jokainen suhtautuu erilaisella tavalla. Kanssakäymisissä, joissa tunnelukot kehittyvät, jäävät lapsen tai uhrin tietyt tarpeet laiminlyödyiksi. Tarpeet, jotka jäävät laiminlyödyiksi kertovat jotain sekä auktoriteetistä, että siitä mitä lapsi kokee tulevaisuudessa ja siitä että millainen tunnelukko lapselle kehittyy. Jokainen tunnelukko, juontaa juurensa juuri siitä tunnelukosta, joka auktoriteetillä on. Ylihuolehtiva vanhempi, joka on aina saatavilla ja tarjoamassa lapselle kaikkea tämän tarvitsemaa, kehittää lapselle helposti riippuvaisuuden tunnelukon. Tästä seurauksena lapsi ei opi luottamaan omiin taitoihinsa ja tarvitsee muita ihmisiä kannattelemaan itseään jokapäiväisessä elämässä. Riippuvainen lapsi todennäköisesti välttelee päätöksiä ja valintoja, jotka voisivat auttaa häntä itsenäistymään myös aikuisena.

Vaikka tunnelukoista puhutaankin tässä esseessä ja Takasen kirjassa hyvin ronskiin sävyyn, on tärkeää ymmärtää, että tunnelukot ovat niin yleisiä, että kaikilla tämän esseen lukijoiltakin löytyy vähintään yksi tunnelukko. Se saattaa olla hyvin heikko, eikä enää näkyä joka päiväisessä elämässä, vain takaraivossasi ja omissa hiljaisissa ajatuksissasi. Ehkä olet jo havainnut oman tunnelukkosi ja pyrkinyt korjaamaan sen aiheuttaman kaaoksen. Ehkä olet kuin minä ja täynnä erilaisia tunnelukkoja, ehkä et ole vielä havainnut yhtäkään tunnelukkoa itsestäsi, ehkä et pidä niiden avaamista prioriteettina. On kuitenkin tosi asia, että me kaikki olemme jollain tasolla tunnelukossa.

Millaisia tunnelukkoja on

Takanen listaa kirjassaan 18 erilaista tunnelukkoa, joilla kaikilla on hyvin erilaiset syyt muodostumiselle. Jokainen tunnelukko ilmenee eri tavalla ja aiheuttaa erilaista käytöstä. Kaikista 18 eri lukosta voi lukea, joko Takasen kirjasta tai hänen nettisivuiltaan, mistä voi löytää myös tunnelukko-testin, joka kertoo mitä tunnelukkoja koet itse. Alta löytyvät yhden, nimettömän (minun) koehenkilön tulokset. En ala käymään kaikkia eri tunnelukkoja läpi tässä esseessä, vaan avaan kaksi, jotka koen itselläni vahvimpina. Omat tunnelukot on hyvä selvittää, jotta tunnistaa ne ja huomaa ne omasta käytöksestään. Jo tunnelukon tiedostaminen voi helpottaa elämää ja siihen suhtautumista. Itseensä paremmin tutustuminen ei ikinä ole huono asia!

Tunnelukot voimakkuusjärjestyksessä

Epäonnistuminen

Epäonnistumisen tunnelukosta kärsivä ihminen kokee, etteivät hänen taitonsa riitä mihinkään, tai että hän on aina tuomittu epäonnistumaan (todisteista huolimatta). Hän vähättelee saavutuksiaan ja suurentelee epäonnistumisiaan. Hän vertaa itseään muihin ihmisiin (kaikkiin tiimitovereistaan sisaruksiinsa ja julkisuuden henkilöihin) ja pitää itseään epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomana.

Epäonnistumisen pelon takia hän välttelee vastuullisia tehtäviä ja haasteita. Hän on todennäköisesti alisuoriutuja, eikä täytä potentiaaliaan. Kun joku kehuu häntä, kaivaa hän kehusta (täysin kuvitteellisen) tausta-ajatuksen: ”Hän haluaa olla kiltti, koska tässä on yleisöä.” tai ”Hän sanoo noin vain säälistä.”. Onnistumisen tunnetta hän saa välttämällä vaativat työt ja tekemällä täysin keskinkertaista työtä, joka ei mitenkään haasta häntä.

Kompensointi on yleistä kaikissa tunnelukoissa. Kompensoinnilla tarkoitetaan käytöstä, joka on yhtä haitallista kuin itse tunnelukko, mutta päinvastaiseen suuntaan kuin itse tunnelukko. Epäonnistumisen tunnelukkoa kompensoidaan usein perfektionismilla ja vaatimalla täydellisyyttä itseltään ja muilta. Hän saattaa asettaa itselleen kohtuuttomia tavoitteita. Kun hän epäonnistuu näissä epärealistisissa tavoitteissa, tuntee hän taas epäonnistumisen tunteen, pahentaen tunnelukkoa ja vahvistaen näin epäonnistumisen noidankehää.

Emotionaalinen estyneisyys

Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko on hyvin stereotyyppinen suomalaisen miehen tunnelukko. Hyvin itse selitteisesti, tästä tunnelukosta kärsivä ihminen ei anna arvoa tunteille. Hän kokee, että tunteiden näyttäminen tai ilmaiseminen (tai joissain tapauksissa jopa niistä puhuminen) on jotenkin hävettävää tai yököttävää. Hyvin usein suomalaisessa kulttuurissa (joka, kuten moni muu kulttuuri) tunteet koetaan naisellisina ja sen takia negatiivisina. Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko vahvistaa tätä kulttuurillista harhaa, ja saa tunteet tuntumaan vääriltä ja niiden näyttämisen hävettävältä.

Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukon omaavat ihmiset pitävät tunteet sisällään ja tämän takia heidän sisälleen kasaantuu todennäköisesti hyvin paljon negatiivisia tunteita kuten vihaa, surua tai kateutta, jota he eivät osaa tuoda esiin terveesti. Tähän tunteeseen on kaksi sisäistä reaktiota, joista kumpikaan ei ole terveellinen tai rakentava. Joku lukosta kärsivä voi tuntea olevansa kuin painekeitin, joka lähestyy koko ajan räjähdyspistettä, jonka saavuttaessaan kaikki tunteet purskahtavat pintaan. Toinen tapa elää tunnelukon kanssa on vaimentaa omia tunteitaan niin paljon, että hänestä tuntuu kuin hänellä ei olisi tunteita ollenkaan.

Stereotypiaa hienosti täydentäen, alkoholin tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena tunnelukkoa kompensoidaan näyttämällä kaikki tunteet hyvin helposti. Estyneisyyden haihtuessa tunteiden näyttäminen on helposti yliampuvaa ja räiskyvää. Myös negatiiviset tunteet on helpompi näyttää tässä tilassa. Vihainen juoppo on stereotypia syystä. Kun alkoholi poistuu verestä ja estyneisyys palaa takaisin, voivat muistot vapaasta tunteen näytöstä tulla takaisin negatiivisina ja nolottavina muistoina, jotka saattavat sisäisesti oikeuttaa tunnelukon vahvistumiseen.