Tunneäly – henkinen voimavara

17.11.15 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tunneäly työelämässä
Kirjan kirjoittaja: Daniel Goleman
Kategoriat: Uncategorized

Tunneäly. Mitä se oikeastaan on? Ensimmäisessä mökkipajassamme ajauduimme keskustelussa kyseiseen aiheeseen ja yllätyin, kuinka harva oikeastan tiesi mitä se oli. Bongattuani kirjastossa Tunneäly Työelämässä -nimisen kirjan, päätin perehtyä asiaan syvemmin. Tiesinkö oikeastaan itsekään, mitä tunneäly on? Kirjan paksuus yllätti minut täysin; vaikka luulin tietäväni, mitä tunneäly on, en ollut koskaan osannut kuvitella sen vaikuttavan niin laajaan skaalaan elämän tapahtumia. Kirja tarjoaa itsestäänselvyyksiä, joita et vain ole ymmärtänyt käyttää, mutta myös hyvin odottamattomia ”ahaa” -elämyksiä. Erityisesti henkilökohtaiset tunnetaidot kolahtivat minuun ja toivonkin voivani tämän kirjan luettuani kehittää omia kykyjäni. Toivon myös, että tämä essee innostaisi teitä muitakin ajattelemaan tunneälyä menestyksen työkaluna.

Tunneäly kuvataan kirjassa kyvyksi havaita tunteita sekä itsessä että muissa, motivoitua ja hallita tehokkaasti sekä omia tunnetiloja että ihmissuhteisiin liittyviä tunteita. Ja kuten monesta muustakin lähteestä olemme tottuneet kuulemaan, itsetuntemus auttaa ihmistä kehittymään jatkuvasti. Golemanin mukaan ihmisillä on viisi perustavanlaatuista emotionaalista ja sosiaalista taitoa: itsetuntemus, itsehallinta, motivoituminen, empatia ja sosiaaliset kyvyt. Voin suorilta sanoa, että ainakin itselläni olisi kehitettävää näistä neljässä, ellei jopa viidessä. Tunneälyä pidetäänkin heikkenevänä voimavarana maailmassa; ihmiset eivät enää toimi riittävästi kanssakäymisessä keskenään. Kun tunnereaktioita ei näe eikä niitä synny jatkuvasti, niiden tunnistaminen vaikeutuu. Hyvin pienetkin lapset pelaavat nykyisin tietokoneilla sen sijaan, että rakentaisivat hiekkalaatikolla linnoja naapurin lasten kanssa. Toki lasten kehitystä voidaan pitää nopeampana, heistä tulee ammattimaisempia tietotekniikan käyttäjiä. Mutta onko se loppujenlopuksi tunnetaitoja tärkeämpää? Tutkimusten mukaan ei. Goleman on tutkinut aihetta vuosia ympäri maailmaa. Hänen mukaansa tunneäly on tärkein työuralla menestymisen edellytys – ja yrittäjänä? Vieläkin tärkeämpää. Hän perusteli näkemystään muunmuassa seuraavasti: Huipputöihin pääsevät useimmiten sellaiset henkilöt, jotka ovat päässeet myös opiskelemaan korkeatasoiseen kouluun. Jo kouluun päästäkseen ihmisten tätyy olla teoreettisesti älykkäitä, joten sillä saralla he ovat ikään kuin samalla viivalla. Silloin kilpailukyky muodostuu tunneälystä. Mitä kovempi ala, sitä enemmän tunneälyn merkitys korostuu.

Meidän ei tarvitse kuitenkaan masentua – kilpailukykymme ei ole ikuisuuksiin heikko, vaikka tunnetaitomme tällä hetkellä sitä olisivatkin. Tunneäly on nimittäin oppimisen tulosta, aivan kuten useimmat asiat elämässämme. Sitä sanotaankin usein kypsyydeksi, sillä se karttuu elämänkokemuksen kanssa käsi kädessä. Itse pidän kuitenkin Erik Bertrand Larssenin, henkisen valmentajan, näkemyksestä: Kaikkea edistystä voi nopeuttaa, kun sen kehittämiseen keskittyy ja käyttää aikaa. Itse haluaisin siis uskoa, että tunneäly ei ole pelkästään iän tuomaa viisautta. Goleman puhui kirjassaan mielenkiintoisesti nk. ”harjaantuneesta taitamattomuudesta”. Sivusinkin aihetta hieman jo aiemmin. Monesti teoreettisesti älykkäimmillä ihmisillä on todella huonot tunnetaidot. Pääosin se johtuu siitä, että teoreettisesti älykkäimmät ovat juuri siinä kriittisessä iässä harjoittaneet taitojaan teoreettisen älykkyyden saralla tunneälykkyyden kustannuksella. Tunneälytaidot kuitenkin tukevat tietotaitoa ja ÄO:ta ja huippuosaajilla on niitä kaikkia.

Yleisimmiksi ja kalleimmiksi sokeiksi pisteiksi Goleman nimeää hillittömän kunnianhimon, mahdottomat tavoitteet, työhulluuden, orjapiiskurin otteet, vallanhimon ja pätemisen tarpeen. Check, check, check… Meinasin masentua listaa lukiessani. Olin monesti pitänyt ainakin näistä ensimmäistä jopa hyvänä, eteenpäin ajavana asiana. Toki olen jo kokemuksesta oppinut, että kaikella on kaksi puolta. Näistä muutamassa minulla on edelleen kehittämisen varaa. Uskon kuitenkin, että nyt kirjastakin ne lukeneena asia alkaisi olla mennyt perille saakka. En usko, että saan hillitöntä kunnianhimoani ikinä aisoihin, mutta toivoisin sen taantuvan lähinnä kannustavalle tasolle. Myös työhulluus on kotona aiheuttanut keskustelua ja olenkin yrittänyt etsiä useasta eri lähteestä työkaluja ajanhallintaan ja oman ajatusmaailman muuttamiseen. Heikkouksieni lukeminen vieraan ihmisen kirjoittamasta kirjasta inspiroi minua entisestään kehittämään itseäni ihmisenä. Kirjassa nimetään erikseen myös kaksi epäonnisujien huomattavinta piirrettä; jäykkyys ja huonot ihmissuhdetaidot. Jäykkyydellä tarkoitetaan tässä kohtaa tietynlaista kyvyttömyyttä sopeutua muutoksiin. Huokaisin helpotuksesta – ei koske minua. Toista epäonnistujan piirrettä aloin kuitenkin pohtimaan tarkemmin. Onko minulla oikeastaan huonot ihmissuhdetaidot? Tulin siihen tulokseen, että taitaa olla. Tärkein kehityskohtani saattaakin löytyä itseäni eteenpäin ajavien asioiden sijaan siitä, kuinka hyvin ymmärrän ja kohtelen läheisiäni. Oli jopa hieman pelottavaa tajuta, kuinka vähän olenkaan yhteydessä niinsanottuihin ”vapaa-ajan kavereihin” ja vanhempiini. Aion totisesti ruveta kehittämään tätä puolta itsessäni, sillä tarkoitukseni ei ole koskaan ollut olla kylmä tai välinpitämätön. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämä on loppujenlopuksi lyhyt eikä aikaa ole ikuisuuksiin.

Menestyjiä pidetään usein kylminä ja kovina – niinhän ne ovat raivanneet tiensä huipulle. Näin ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole. Golemanin tulosten mukaan menestyjät olivat tutkimuksissa empaattisia ja herkkiä. Vaikka itse olenkin herkkyyden puolestapuhuja, on pakko myöntää, että tämä tutkimustulos yllätti. Monesti tuntuu, että nk. ”kiltit ihmiset” lakaistaan lähinnä maton alle. Olisi mahtavaa, jos laajemminkin yrityskentässä ihan oikeasti vallitsisi empaattinen ja herkkä kulttuuri. Varmasti tiedämme kaikki kokemuksesta, kuinka erilaiselta tuntuu saada tylyä palautetta, kuin harkittua, empaattista ja rakentavaa palautetta. Jälkimmäinen pitää itseluottamuksen ennallaan, ellei jopa kohota sitä. Itseluottamus onkin yksi asia, jota sekä Goleman että minä olemme pohtineet pidemmän aikaa. Onko se menestyksen syy vai seuraus? Kirjassa esitettyjen tutkimusten mukaan se olisi syy. Itsevarmat ihmiset uskaltavat tarttua haasteisiin ja tietävät, että selviävät niistä. He uskaltavat tehdä asioita, joita muut eivät. Ja oletteko lukeneet tai kuulleet televisiosta, millaisia kumppaneita ihmiset hakevat? Kauniita, hauskoja ja itsevarmoja. Itsevarmat ihmiset ovat yksinkertaisesti ihailtavia. Se on toinen syy, miksi he saavuttavat elämässään suurempia asioita. Itse en kuitenkaan allekirjoita sitä, että itsevarmuus olisi täysin menestyksen syy – näen sen suurelta osin myös menestyksen seurauksena. Kun ihminen riittävän monta kertaa saa huomata, että hän on riittävän hyvä ja ehkä jopa vielä huomattavasti parempi kuin muut, hänestä tulee väkisinkin itsevarmempi. Hänen aivoihinsa jää tunnejälki onnistumisesta, siitä, että hän on onnistuja.

Erittäin mielenkiintoinen biokemiallinen ilmiö on haastavaan tilanteeseen suhtautumisen vaikuttaminen vapautuviin välittäjäaineisiin ja hormoneihin. Mikäli ihminen toivoo onnistumista, keho vapauttaa katekoliamiini nimistä hormonia/välittäjäainetta. Katekoliamiini ei välttämättä kuulosta sanana tutulta, mutta ihmiskehossa esiintyviä katekoliamiineja ovat esimerkiksi adrenaliini, nonadrenaliini ja dopamiini. Molemmat välittäjäaineet/hormonit ovat stressihormoneja, mutta adrenaliinin vaikutus on vain hetkellinen. Kortisolin aiheuttama stressireaktio voi helposti kroonistua ja epäonnistumisen pelosta tulee itseään ruokkiva kierre. Sen lisäksi adrenaliinin helpottamisen jälkeen kehossa vapautuu dopamiinia, joka on luo mielihyvän tunteen. Toinen, hieman äskeistä sivuava pointti on, että hyvä työ alkaa aina hyvästä tunteesta. Ennen töihin rupeamista tulisikin siis pystyä herättämään itsessään myönteisiä tuntemuksia – mielellään itse työtä kohtaan, mutta yleisestikin myönteiset tunteet voivat riittää. Hyvällä tuulella ihminen tekee työnsä tehokkaammin, mutta useimmiten myös innostuu työstään ja paneutuu siihen syvemmin.

Kirjan tärkein pointti minulle oli yksinkertainen sanoma: ”Luota vaistoosi”. Olen viimeaikoina kuullut tuota lausetta usealta merkitykselliseltä taholta, mutta jatkuvasti epäillyt sen teoreettista taustaa – mistä hitosta tiedän, milloin vaistoni on oikeassa? Vaistoni voi olla vaikka humalassa, who knows. Tai vielä pahempaa, rakastunut. Goleman löi minulle kuitenkin faktat pöytään. Vaisto perustuu nimittäin mantelitumakkeen synnyttämien tunnereaktioiden muistijälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että joka ikinen kerta kun koet voimakkaan tunnereaktion, aivosi yhdistävät tunteen ja sen aiheuttaneen asian. Aivot keräävät näitä muistijälkiä ja yhdistelevät niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Joten seuraavan kerran kun vaistosi yrittää sanoa sinulle jotain, se on aivojesi keräämä muistikirjasto joka puhuu. Luota siihen.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Tunneäly – henkinen voimavara”

  1. Taru Mansikka sanoo:

    Tätä tekstiä lukiessa hoksasin itsekin, etten taida tietää mitä tunneäly oikeasti on! Kehitettävää asian saralla siis on selvästi 🙂

    Olen myös miettnyt sitä, että miten nykyajan lapsille käy kun ovat aina nenä kiinni kännykässä tai tabletissa. Tietotekniikkataidot voivat olla päteviä, mutta sosiaaliset taidot ovat omasta mielestäni tärkeämpiä. Tietotekniikkaa tai mitä tahansa taitoja voi myöhemmässäkin iässä opetella, mutta epäsosiaalisesta sosiaaliseksi onkin astetta haastavampi keissi.

    VA:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VA:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Tanja Verho sanoo:

    Mainio essee! Vinkkaa muillekin, että käyvät lukemassa. Tunneäly on myös aika aliarvostettu taito, samoin vaistoon(/intuitioon) luottaminen.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Katarina Ojanen sanoo:

    Mielettömän hyvä essee, aivan huippua! Rupesin oikein janoamaan lisää tietoa tunneälystä, pitääpä lukea tuo kirja mitä pikimmiten. Lisäksi plussaa hyvistä perusteluista tieteen turvin. On aina ilahduttavaa saada tieteellinen peruste teorialle, sillä se ei suinkaan samantyylisissä opuksissa ole aina itsestäänselvyys. Käytät tasapainona vielä hauskaa peilaamista omaan toimintaasi ja elämääsi. Se elävöittää mukavasti tekstiä ja saa lukijan hymyilemään. Kiitos tästä, olet loistokirjoittaja!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!