Minulla ei ole kokemusta varsinaisesta myynnistä, mutta koen silti myyneeni erilaisille ihmisille yhtä sun toista. Päivittäisessä tekemisessäni myyn mielipiteitäni ja ajatuksiani lukijoille Jatkoaika.comin kautta. Aiemmassa työelämässäni myin lapsille ajatuksia muun muassa siitä, miksi esanssinen marjakiisseli on hyvä syödä loppuun, tai miksi on syytä käydä potalla ennen ulos lähtöä talvella. Myynti on läsnä liki jokaisessa arkipäiväisessä käänteessä – vai mitä romantiikanmetsästäjämiehet, ja miksei -naisetkin? Myyjän tärkein tehtävä on tulkita asiakkaan muuttuvia tunteita herkeämättä. Mikäli myyjä pysyy empivän ja vastahakoisen asiakkaan järjenjuoksun mukana, on tämä vahvoilla.

Blogissa väitetään, että myynnissä ratkaisee aina asenne. Olen tästä lähes täysin eri mieltä. Asenne voi korkeintaan romuttaa hedelmällisimmänkin tilanteen, mutta yhtään tuotetta tai palvelua ei myydä puhtaalla tahdonvoimalla. Mukaan tarvitaan aina vahva tunneosaaminen. Myyjä ei ole kuin kameli, joka jaksaa painaltaa läpi kuumana aavikon juomatta vettä. Myyjä on kuin etana, joka tietää, milloin on edettävä kohti seuraavaa pöheikköä – toisaalta, milloin on vetäydyttävä kuoreen mahdollisten vihollisten tai vastoinkäymisten kannalta. Kuten tiedämme, etanalla on tuntosarvet. Ne ovat myös myyjän tärkein työkalu, eikä suinkaan kyttyrä, johon mahtuu päivien tarpeiksi elämän eliksiiriä.

Valmistaudun ensi kesänä häämöttävään kolmen kuukauden työjaksooni puhelinmyyjänä. Kyseessä on ensimmäinen oikea pestini todellisena myyjänä – teinivuosien viikonloppuja torilla ei lasketa. Minua jännittää edessä varmasti olevat haasteet vallan mahdottomasti, mutta olen varma, että minulla on myös paljon ominaisuuksia, joita myyjällä tulee olla pärjätäkseen. Toisaalta yksi heikkouteni on se, etten ole kovin päämäärätietoinen ihminen – ainakaan luontaisesti.

Olen Proakatemia-aikanani pyrkinyt kehittämään juuri tätä ominaisuutta itsessäni. Saan ihmisen kuin ihmisen keskustelemaan kanssani, ja jopa olemaan samaa mieltä asioista. Ainut ongelma on se, että myyjän työssä täytyisi saada nuo ihmiset myös kirjoittamaan puumerkkinsä paperiin, jossa tarjoan tietenkin hänen elämänsä mullistavia vempaimia ja toimituksia. Mikä tunne minun siis on tunnettava asiakasrajapinnassa työskennellessäni? No, varmasti vuorotellen ne kaikki, säilyttäen kuitenkin samalla itse tyyneys ja ystävällisyys. Siinä vaiheessa, kun myyjä joutuu alkamaan myydä tosissaan, on peli menetetty.

Tulen varmasti kohtaamaan tulevassa työssäni tilanteita, joissa asiakas käyttää ronskia kieltä, jopa korottaa ääntään. Minun täytyy kuitenkin myyjänä muistaa aina, että asiakkan tuittuilu tuskin johtuu minun tökeröstä käytöksestäni, vaan todennäköisesti tämän henkilökohtaisen elämän stressitekijöistä tai kipupisteistä. Minun tehtäväni on tunnistaa nämä pisteet, ja niin ikävältä kuin se kuulostaakin – hyödyntää nämä myynnin edistämiseksi.

Lähde: https://peruspeliajohtaja.com/2016/11/06/myynnin-johtaminen-1-myynti/, 2016, Kukkola, Eero.