Miten johtaa työntekijöitä tai pelaajia oikealla tavalla? Tätä olen miettinyt paljon, koska minun intohimoni on olla tulevaisuudessa hyvä johtaja. Oli se sitten urheilun parissa tai työelämässä niin haluan tietää mahdollisimman paljon siitä, miten alaisia tulee valmentaa tai toisin sanottuna johtaa oikein. Olen lukenut johtamisesta monta kirjaa, mutta nyt vuorossa oli Saska Saarikosken kirjoittama kirja Henrik Dettmannista ja johtamisen taidosta. Olen itse hyvin perillä suomalaisista urheiluvalmentajista, mutta kuitenkin pääasiassa jääkiekon puolelta. Ihannoin todella paljon jääkiekkovalmentajista esimerkiksi Kari Jalosta, koska hän tuntee pelaajansa ja osaa johtaa heitä heidän vaatimallaan tavalla. Luettuani tämän kirjan Suomen tunnetuimmasta koripallovalmentajasta opetti minulle, miten omat pelaajat pitää tuntea, jotta voit olla heille paras mahdollinen johtaja.

Tunnistan Henrikissä paljon itseäni: hän aloitti valmentaja uransa hyvin nuorena niin kuin minäkin, hän on ollut nuorena hyvin aggressiivinen valmentaja, joka tykkäsi huutaa pelaajilleen. Niin kuin minäkin. Vaikka itse koen vieläkin olevani aika nuori niin alan silti jo ymmärtää, kuinka tulee olla pelaajalähtöinen valmentaja. Kirjassa Henrik kertoo paljon siitä, että hänen ei enää nykyään tarvitse paljoakaan taktiikkataululle piirtää kuviota. Hän on jättänyt sen osuuden toiselle valmentajalle tai joissain tapauksissa jopa pelaajille itselleen. Hän on enemmänkin keskittynyt nykyään siihen, miten pelaajat käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa. Hänen mukaansa on tärkeää tuntea ja tietää miten pelaajan mielentila vaikuttaa pelaamiseen, jotta pystyy peluuttamaan kentällä oikeita pelaajia.

Mielenhallinta: sana, jota meistä varmasti monet ovat ajatelleet työ- tai urheiluelämässä joskus elämän aikana. Dettmann on opiskellut ja ottanut paljon selvää mielenhallinnasta ja sen vaikutuksista urheilijan suorituskykyyn. Tärkeää on, että pelaajalla ei ole ns. ¨toista päätä¨ päänsä päällä. Tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi urheilija ei voi pelin aikana ajatella tilannetta etukäteen tai jäädä miettimään viisi sekuntia sitten tapahtunutta virhettä. Tilanteet on otettava vastaan sellaisena kuin ne tulee, joten on tärkeää olla valmiina ja elää hetkessä.

Jotta voit olla mahdollisimman hyvä valmentaja tai johtaja pelaajillesi, tulee sinun tuntea heidät henkilökohtaisesti. On siis tärkeää, että valmentaja/johtaja viettää aikaa alaisiensa kanssa muutenkin kuin itse työssä. Hyvä tyyli tähän on esimerkiksi se, että valmentaja ei pelimatkalla syö aina joukkueenjohdon kesken vaan menee istumaan pelaajien pöytään. Valmentaja on urheilussa osa joukkuetta, jolla on sama päämäärä kuin pelaajillakin. Valmentajan ei kuulu siis pitää itseään yhtään korkea-arvoisempana henkilönä, kuin ketään muutakaan joukkueen jäsentä. Minun mielestäni myös työelämässä on tärkeää, että johtaja on kiinnostunut alaisistaan ja heidän työn ulkopuolisestakin elämästä. Kun tunnet omat pelaajasi/alaisesi kunnolla, pystyt käyttämään sitä hyödyksi itse työssä. Osaat kysyä pelaajalta hänen kuulumisiaan ja tätä kautta kysyä, jos hänellä on huono päivä, että pystyykö hän pelaamaan täydellä teholla. Näin pelaaja ymmärtää miksi valmentaja ei laita tietyissä tilanteissa häntä kentälle ja jättää vaihtoon. Vältytään turhilta puheilta selän takana, koska valmentaja on tietoinen pelaajan mielentilasta.