Lapsuutemme vaikutukset nykypäivään ovat suurempia kuin usein ajattelemme. Aikuisiällä saatamme usein havaita tilanteita, joissa olisimme toivoneet esimerkiksi vanhemmiltamme erilaista kohtelua kuin mitä saimme. Saatamme huomata ajattelevamme, että aiomme itse toimia toisin, jos saamme joskus olla vanhempia. Emme halua toistaa omien vanhempiemme virheitä edelleen omille lapsillemme.

Jokaisella ihmisellä on tunnelukkoja – ne ovat lapsuuden kokemuksista syntyneitä toimintatapoja, joiden mukaan käyttäydymme edelleen aikuisinakin. Kimmo Takasen kirjan Tunne lukkosi mukaan emme voi välttyä niiltä – emme vaikka lapsuutemme olisi ollut kuinka auvoisa tahansa tai vanhempamme yrittäneet parhaansa. Tunnelukkojen aiheuttajia kun eivät missään nimessä ole aina vanhemmat, vaan esimerkiksi ystävät, opettajat, valmentajat – elämän erinäiset tilanteet, joissa olemme olleet osallisina. Lapsena koetut epämiellyttävät tilanteet ohjaavat toimintaamme tänäkin päivänä – tiedostamattamme – ellemme ota aikaa lapsuuteemme palaamiseen ja näin ollen mahdollista silloin syntyneiden tunnelukkojen aukeamista.

Oman lapsuuden kokemuksiin ja niiden kautta syntyneisiin tunnelukkoihin palaaminen on usein matka surullisiin ja haastaviin asioihin – ja juuri siitä syystä helppoa jättää tekemättä. Nuo ovat usein muistoja, joita emme mielellämme palauta mieleemme, vaan ennemmin unohdamme. Tai siis yritämme olla ajattelematta niitä. Emme kuitenkaan ole unohtaneet, vaan nuo kokemukset nostavat päätään elämässämme, kun kohtaamme vastaavanlaisia tilanteita nykypäivänä. Jos uskallamme kohdata nuo lapsuuden epämiellyttävät kokemukset ja niihin liittyvät tunteet, meillä on myös mahdollisuus päästää niistä irti. Meillä on mahdollisuus ymmärtää käytöstämme tietyissä tilanteissa ja alkaa tietoisesti muuttaa sitä hyväksymällä nuo kokemukset osaksi lapsuuttamme, mutta päättäen, ettei niiden tule vaikuttaa meihin enää tänä päivänä.

”Tunnelukot pohjautuvat sisäisiin uskomuksiin, joita meillä on itsestämme, toisista ihmisistä ja elämästä ylipäätään.” (Takanen. 2011. s. 16). Kuten tuo lause kiteyttää; tunnelukot pohjautuvat uskomuksiin. Nuo uskomukset ovat kuitenkin meille totuutta, ellemme pureudu niiden tutkimiseen tarkemmin. Kaikki tiedämme, kuinka vaarallista on olettaa asioita tietämättä koko totuutta – usein oletuksemme osoittautuvat vääriksi tiedon lisääntyessä. Jälkeenpäin harmittelemme, kuinka olimme luoneet ennakko-oletuksia, jotka eivät lopulta perustuneet muulle kuin sisäisille uskomuksillemme. Meillä on kuitenkin mahdollisuus tutkia noita uskomuksia, pureutua niiden syihin ja alkaa muuttaa ajattelutapaamme uskomusten sijaan totuuden suuntaan.

Kirjassa esitellään tunnelukkoja hyvin kuvailevasti ja jos on vähänkään itsereflektoivaa tyyppiä, niistä on helppo löytää omalle kohdalle osuvat. Kirjassa on lisäksi testi, jonka avulla voi hahmotella omia tunnelukkojaan. Tunnelukot, jotka kirjassa on esitelty ovat:

• Alistuminen
• Emotionaalinen estyneisyys
• Epäonnistuminen
• Hylkääminen
• Hyväksynnän haku
• Kaltoin kohtelu
• Kietoutuneisuus
• Oikeutus
• Pessimistisyys
• Rankaisevuus
• Riippuvuus
• Riittämätön itsekontrolli
• Suojattomuus
• Tunnevaje
• Uhrautuminen
• Ulkopuolisuus
• Vaativuus
• Vajavuus

Käsitteet avaavat jo sellaisenaan tunnelukkoja, mutta niitä on avattu hyvin paljon kirjan edetessä. Olen itse hyvin paljon tunne-elämän asioita ajatteleva, joten kirjan edetessä huomasin monia tunnelukkoja, jotka kohdistuivat joko itseeni tai lähipiiriini. Asiasta tuli helposti käsiteltävä ja normaali – onhan meillä kaikilla jollain tasolla tunnelukkoja. Viime aikoina olen pohtinut entistä enemmän tämän kaltaisia asioita ja koen, että kirjasta oli hyötyä itsetutkiskelussani. Hyödyn irti saaminen vaatii kuitenkin sitä, että osaa reflektoida omaa toimintaansa nähden siinä virheitä, uskaltaa palata ikäviin muistoihin ja hyväksyä ne sellaisena kuin ne ovat.

Kirjan lopussa puhutaan siitä, miten kasvetaan vastuullisiksi aikuisiksi kuuntelemalla omaa sisäistä lastamme – sen mukaan tuo sisäinen lapsi ei koskaan häviä meistä, mutta ollessamme vastuullisia aikuisia, voimme hallita tuota lasta. Voimme tyydyttää sisäisen lapsemme tarpeet, kun olemme tunnistaneet mitä ne ovat ja missä tilanteissa ne nousevat esille. Me olemme sekä tuo sisäinen lapsi että vastuullinen aikuinen – pidellen käsissämme sekä mennyttä että tulevaa.