Tuhkasta

30.04.15 Esseen kirjoittaja: Nea Kekkonen
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Lähtökohtaisesti vieraiden ihmisten kanssa työskentely on haastavaa, ahdistavaa ja raskasta. Ainakin minulle, olen huomattavasti enemmän introvertti kuin ekstrovertti ja ihmisten seura on antoisaa mutta käsittmättömän kuluttavaa. Tiimin flown aikaansaamiseksi joutuu tekemään normaalitilassa kuukausia töitä.

Proakatemian vuosittaiseen perinteeseen, tiimidiiliin, jokainen akatemian tiimi oli valmistautunut etukäteen. Jokainen tiimi janosi voittoa. Oli suunniteltuna esityksenpitäjät, esitystapoja ja raportin rakenteita. Oma tiimi oli tsempattu suoritukseen. Voittamaan lähdetään, nyt mennään eikä meinata ja näytetään kaikille, mihin pystytään.

Valmentaja Hanna pudotti toimeksiannon pommin, jota kukaan ei näillä suunnitteluilla toivonut: ”Ja koska Proakatemia, toimeksianto suoritetaan sekaryhmissä”. Seka. Ryhmissä. Kaikki tiimit sekaisin. Keskenään.

Voiko suunnitelmien ja odotusten murskautumisen kuulla? Tämän kokemuksen kokemuksen pohjalta: Kyllä voi. Jokaisen tiimin haave tiiminkeskisestä voitonjuhlasta, työntäyteisestä vuorokaudesta ja tiimien menestysmahdollisuudet maksimoivasta voitonnälästä särkyi kuin kristallinen sampanjalasi osuessaan betonilattiaan.

Harvoin on Proakatemialla tilannetta, jolloin kukaan osallistujista ei tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa, raivota vai aplodeerata. Tämä oli sellainen. Järkytyksen ääni ja täysi hiljaisuus. Ensimmäiset järkytyksen aiheuttamasta transsista selvinneet onneksi laukaisivat tilanteen esittämällä suosiotaan valmentajien tämän vuoden jekulle. Tähän kaikki paikallaolijat onneksi liittyivät, osa tietoisesti, osa edelleen automaattiajolla järkytyksen voimasta.

On hyvin haastavaa saada täysin sama ajatus koko yleisölle missä tahansa tilaisuudessa. Nyt se ajatus kuitenkin oli ”Mitä Vittua?!”. Kaikilla muilla akatemialaisilla paitsi tietysti Apuvalmentaja Sinillä, joka ryhmät oli jakanut. Ensimmäisenä iski epävarmuus, sitten väsymys ja viimeisinä tasavahvasti sekä ahdistus että vitutus. Ympärillä ei olisikaan oma tiimi vaan myös vieraita. Mikään ei menisi, kuten oli yhdessä suunniteltu tai miten omassa päässään oli päivään orientoitunut. Uuden tiimin työtapojen ja yhteisen sävelen löytämisen raskaus löi huolella. Voitontahto katosi tai ainakin pirstaloitui: Kenen takia nyt voitetaan, kun ei kerran oman tiimin?

Samat fiilikset näkyivät kaikkien kasvoilta ja olemuksesta. Omaksi onnekseni tiimiini oli jaettu ihmisiä, joiden kanssa olin edes jollain tapaa ollut tekemisissä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Fiilikset kuitenkin paistoivat hämmennyksenä kaikkien tiimiläistemme puheessa ja orientoitumisessa toimeksiantoon, kun kävimme aloituspalaveria. Kukaan ei halunnut johtaa. Kukaan ei halunnut sanoa, miten tulisi edetä. Eikä edes hämmennykseltään pystynyt. Tilanne vaikutti siltä, että päivästä tulee käsittämättömän raskas ja pakotettu puserrus. Tunne oli kuin poltetun linnan raunioilla, pilvilinnat savuna ilmaan ja tuhkaksi maahan.

Aamun kuluessa päiväksi ihmiset alkoivat kuitenkin, kuin ihmeen kautta, herätä uudelleen henkiin. Tiimimme alkoi kuin alkoikin haluamaan parasta. Haluamaan voittoa! Halusimme parhaan idean, hieman erilaisen idean, ja toteutuksen siten, että se tukisi toimeksiantajan omia linjauksia. On aivan käsittämätöntä, miten toisilleen vieraat ihmiset pystyvät aivan hetkessä luomaan niin hyvän tiimihengen ja vahvan luottamuksen toistensa välille.

Sekaryhmästämme kuoriutui hämmennyksen hälvettyä helvetin hyvä tiimi. Osa ihmistä joutui olemaan osan päivästä poissa tai lähtemään aikaisemmin, mutta tiimi ei antanut sen haitata. Viestintä pelasi ja lähes kaikki tunsivat olevansa yhteisesti vastuussa. Tiimi oli sitoutunut yhteisen tuotoksen tekemiseen. Tiimi tuki ja kannusti. Ideoita oli lupa haastaa. Mitä enemmän kello näytti, sitä enemmän pääsimme flow-tilaan. Sitoutuminen vahvistui, fiilis oli loistava ja tuki mahtavaa. Lähenimme muutamassa tunnissa toimivaksi työtiimiksi ja loimme huomaamattamme illuusion siitä maagisesta Tositiimistä, mistä akatemialla paljon puhutaan.

Vaikka lähtökohtana oli, että tehdään nyt kun ei muutakaan voida, maaliin haluttiinkin yhtäkkiä päästä yhdessä tiiminä. Tämä kaikki vain siksi, että saimme tahattomasti aikaan dominoefektin tavoin toimivan motivaatio- ja innostuskierteen ja kaikilla oli sama päämäärä. Alussa oli kaksi vaihtoehtoa: lähteä kotiin tai lähteä voittamaan. Me päätimme lähteä mukaan kisaan, toisin sanoen voittamaan.

ME halusimme voittaa.

No, emme lopulta voittaneet, eikä arvosanammekaan ollut kovin hyvä. Siitä huolimatta tiimimme oli todella tyytyväinen tekemäämme työhön! Nyt odotetaan enää arvioijien kirjallista palautetta, jotta se voidaan käydä vielä läpi. Parhaimmillaan koko tiiminä.

On uskomatonta, miten vahva luottamus välillemme syntyi ja miten saimme pidettyä hengen niin hyvänä iltaan asti kuin meillä oli. Ja paitsi samaan iltaan, myös seuraavaan aamupäivään asti. Tiimimme oli niin loistava, että kävimme esitysten jälkeen läpi tiivistetyn motorola-palautteen esityksestä ja edellisestä työpäivästä. Jatkossa omassa tiimissä olleiden ihmisten kanssa tulee aivan varmasti olemaan aivan erilaista tehdä töitä ja muiden tiimien kannustus on ainakin omalta osaltani voimakkaampaa.

Oman tiimin kanssa tulos olisi todennäköisesti ollut huonompi. Joko vähemmän innovatiivinen tai vähintään fiilikseltään kurjempi. Valmiiksi jauhetun stressin, tiimin sisäisten jännitteiden ja ylipäätään perustiimini hengen tuntien, yhtä hyvä henki ei omassa tiimissä tehtynä olisi kantanut loppuun saakka. Alku olisi toki ollut vauhdikkaampi, mutta henki on tärkeä osa sitoutumista ja flowta. Kokemus ei omalla tiimillä tehtynä olisi sitä paitsi ollut läheskään yhtä ainutlaatuinen ja mieleenpainuva.

Sekatiimiajatus osoittautui loppujen lopuksi hyväksi tavaksi toteuttaa tiimidiili. Ajatuksia ja toimintamalleja kuitenkin jaetaan tiimien välillä vähän ja harvoin täysin tuntemattomat tekevät keskenään töitä sekatiimeissä vapaaehtoisesti. Toimeksiantaja sai tästä mallista varmasti juuri näiden eri näkökulmien sekoittumisen vuoksi enemmän irti, kuin olisi saanut perinteisellä mallilla tehdystä toimeksiannosta.

Tämä kokemus avasi silmiäni sille, mitä tiukka tilanne voi saada uudessa tiimissä aikaan, mitä vaikutus todella hyvällä tiimihengellä on ja mitä vertaisjohtajuus voi olla. Sekatiimikokemus loi toivoa myös oman tiimin yhteishenkeä painostavien asioiden ratkaisuun.

Vielä kerran: Valtava kiitos Anni Ketola, Aleksi Aalto, Veera Hahtala, Antti Härkönen, Annika Virtanen, Veera Leppäniemi, Kalle Sulin, Sara Suokko, Petteri Nieminen, Janne Taisto ja Minja Tuominen, Tiimidiili 2015 huipuin tiimi!

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Tuhkasta”

  1. Antti Härkönen sanoo:

    Viime viikolla Tanskassa innovointitehtävää tekiessä fiilikset olivat hieman samansuuntaiset. Seitsemän ihmistä viidestä eri maasta pistetään kolmeksi päiväksi innovoimaan ideoita Odensen vesilaitokselle, kuulostaa melko haastavalta lähtökohdalta. Tiimistä löytyi kuitenkin jälleen roolit (johtaja, tekijä, ideoija ym.) ja viimeisenä päivänä homma alkoi jo toimiakin. Hyviä kokemuksia nämä, näkee kuinka aina välillä huomaa lähtevänsä pohjalta liikkeelle, vaikka kuinka luuli osaavansa.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Otto Pietikäinen sanoo:

    Komppaan Anttia Tanskan reissun osalta siinä, kuinka aluksi tuntui haastavalta saada tekemisen meininki päälle. Meidän tiimissä nousi viime keväänä heti alusta alkaen johtaja esiin, joka veti hyvin kelkkaamme maaliin (voittoon) asti. Viime keväinen tiimidiili oli mukava piristys, ja oli tosiaan hauska päästä työskentelemään uusien ihmisten kanssa.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Christa-Maria Määttänen sanoo:

    Olipa hauska hetkeksi palata tuonne Tiimidiilin aikaan. Itsekin olin kauhusta kankeana ja järkyttynyt, kun julistettiin Tiimidiilin suoritettavan sekatiimein. Oltiinhan me nähty jo hirveästi aikaa ja vaivaa pohtiessamme kuinka voitamme omalla tiimillä ja omalla tyylillä.

    Lopun kaiken sekatiimikokeilu osoittautui erittäin toimivaksi ja kokeilunarvoiseksi ratkaisuksi. Meilläkin sekatiimi oli loistava ja heti alkuun saatiin Artun johdolla roolit muillekin tiimin jäsenille, jolloin homma lähti rullaamaan vauhdikkaasti. Koko Tiimidiili huipentui niin sekaryhmäni kuin SPIROn liikeideakilpailun voittoon, joten aika mahtavaa oli kaikin puolin tuo vapun aika 🙂

    Kirjoitat tosi elävästä, mikä on hieno juttu! Ei missään vaiheessa tule sellaista oloa, että loppuispa tää jo tai vaihdanpa toiseen esseeseen.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!