Olen itse kiinnostunut oppimaan erilaisista liiketoiminnan tavoista. Näin ollen hyvä kirja tämän tiedon kartuttamiseen on Eric Riesin kirja The Lean Startup. Tiesin Lean ajattelutavasta jo jonkin verran, ennenkö aloitin edes lukemaan kirjaa. Usein olin kuullut siitä eri yhteyksissä, mm. tuotannon saralla. The Lean Startupissa käsitellään lean ajattelumaailmaa Startupin näkökannasta. Tiesin jo että, olin jopa käyttänyt lean mallia aiemmin projekteissa, mutta kirjan luettuani nämäkin ajatuksen ja kokemuksen leanista vain syventyivät.

Käsittelen tässä esseen varrella meidän projektiamme kalastukseen suunnitellusta laatikosta niin talvi- kuin kesäkalastukseenkin, jossa olemme käyttäneet ja olemme suunnittelemassa käyttävämme lean taktiikkaan. Kuten kaikille startupeille on tyypillistä, niillä on selkeä visio, jota tavoitella. Meillä visiota ei ole sanallistettu vielä, mutta se voisi suurin piirtein kuulua ”helpottaa harrastekalastajien (niin pilkkijöiden kuin kesäajan kalastajien) arkea”. Strategian tulee tukea visiota, jonka huipentumana on tuote. Näistä kolmesta (visiosta, strategiasta ja tuotteesta) syntyy pyhäkolmio. Strategia ja tuote voi muuttua matkalla mutta usein visio pysyy samana startupin keskiössä.

Mielestäni tärkein leanin opeista on asioista oppinen, joka konkretisoituu lean startup mallissa kokeilun ja epäonnistumisten muodossa. Jokaisesta testistä, markkinointi toimista tai myymistilanteista voi saada korvaamatonta oppia, jolla pystyy kehittämään tuotetta eteenpäin. Kirjassa käytettiin esimerkkinä stratuppia, jonka tuote oli sosiaalinen alusta, jossa käyttäjät voivat päästä kommunikoimaan toistensa kanssa. He tekivät tuotteen ja lopulta testasivat sitä kuluttajilla. Kuluttajat testasivat ja hetken päästä totesivät ”mitä sitten?”. Vastauksena tähän ”nyt voit kutsua kavereitasi pelaamaan kanssasi”, kukaan kuluttajista ei halunnut tehdä sitä, koska tuote ei ollut heistä tarpeeksi cool. Tästä testistä yrittäjät saivat valtavasti informaatiota oikeilta kuluttajilta. Tietenkin aina pitää ajatella, että kuluttaja on keskiössä, mutta usein se voi unohtua. Projektissamme olemme oppineet jo paljon testaamalla erivaihtoehtoja, kysymällä itse kuluttajilta ja itse asiantuntijoilta. Suunnittelemme kattavaa kyselyä itse kuluttajilta ja arvomme yhden alkuvaiheen prototyypin onnelliselle voittajalle, jonka osallistamme tuotekehitykseen kysymällä ja haastattelemalla häntä. Uutta näkökulmaa oman piirimme ulkopuolelta.

Seuraava itseäni puhutteleva kuva oli Build – Measure – Learn Feedback loop. Kuvasta selvästi kehän, josta selvästi käy ilmi tuoteprosessi ja tuotteen kehittäminen. Etenkin nostaisin ylös kohtaa measure eli mittaamista. Oikean datan kerääminen ja sen oikeanlainen hyödyntäminen on nykypäivää ja mielestäni selviytymisen edellytys. Tärkeintä on pysyä tiedon ja kehityksen vauhdissa mukana, koska jos tätä et tee kilpailijat paahtavat ohitse vasemmalta ja oikealta. Myös tuloksien analysoinnin valossa voi tehdä täyskäännöksen. Käännösvaiheessa analysoit tehtyjä toimenpiteitä ja dataa. Jos huomaat ettei ne täsmää on tehtävä strateginen muutos tiettyyn suuntaan. Tätä täys käännöstä ei pitdä ottaa takaiskuna vaan oppimahdollisuutena. Useinkaan startupin kasvu ja kehitys ei ole lineaarinen vaan se voi monen mutkan kautta päätyä päämääräänsä. Muutos tai käännöksen tekeminen ei ole kenellekkään helppoa ja varsinkin, jos vastaan tulee tilanne, jossa se oma rakas idea ei olekkaan se paras mahdollinen tapa viedä asiaa ja bisnestä eteenpäin.  Tätä kehää aiomme käyttää hyväksemme kalalaatikko projektissamme. Siinä kiteytyy hyvin meidän tähänastinen tekeminen ja nyt meidän on pidettävä huoli siitä, että tekeminen jatkuu oikealla reitillä ja saamme mitattuamme toimintaamme, mutta erityisesti kuluttajien haluja ja tarpeita.

Kun startup kasvaa sama lean ajattelutapa kannattaa säilyttää yrityksessä. Miksi? Se on hyvä jatkumo luomaan adaptoituva organisaatio. Sen ehdottomat hyödyt on siinä, että se pysyy paremmin jatkuvassa kehityksessä mukana. Myös tuotekehitys prosessi on jatkuvaa ja tällöin saadaan kaikista parhain tuote asiakkaille.

Kirjan ehdottomasti suurin kolahdus oli kuitenkin MVP eli minimum value product. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinoille tuodaan tuote ”raakile” joka tuottaa sen verran arvoa asiakkaille, että he sen ostavat. tämän jälkeen tuotetta voidaan kehittää saadun palautteen ja oppien kohdalta. Tämä ajatus on houkutteleva, mutta näen sen toimivan vain uusilla tuotteilla, joita markkinoilla ei vielä ole. Mutta jos uuden tuotteen tuo tällä logiikalla hyvin kilpailtulle alalle näin, ettei se tulisi menestymään. Tuotteen pitäisi olla jotenkin uusi tai tuoda jotain selvästi uutta nykyvalikoimaan. Näin voitaisiin toimia myös projektimme kanssa, mutta sen alkukustannukset ovat yhtä kovat kuin valmiin viimeistellyn tuotteen. Mietintään jää haluammeko me käyttää tätä keinoa vai teemmekö asiat toisella tapaa.