Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Tekemällä oppii



Kirjoittanut: Jenni Peräinen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Samaistun Tekemisen taito -kirjan kirjoittajan Jaana Venkulan sanoihin nykyhetkellä vallitsevasta automaatioyhteiskunnasta. Teoksen ensimmäisessä kappaleessa nimeltä “NYKYAIKA TORJUU YKSILÖN OIKEAT TEOT” Venkula havainnollistaa automatisaation vaikutusta ihmisiin ja normaaliin arkielämään. On jo lähes epänormaalia omistaa kesämökki, jossa ei tule juoksevaa puhdasta vettä, ole puulämmitteistä saunaa tai televisiota. Jos tulisi vastaan tilanne, jossa ihmisten tulisi selvitä esimerkiksi kriisitilanteessa ainoastaan luonnon antimia hyödyntäen, saattaisi tulos olla hyvin surullinen. Kirjassaan Venkula toteaa, etteivät lapset tänäpäivänä osaa edes solmia omia kengännauhojaan, puhumattakaan nuotion sytyttämisestä tai ruoan valmistamisesta koko perheelle. Tietokonetta lapset osaavat käyttää, mutta onko tietokoneen käyttö todellista kaikkien aistien yhteispelillä tuotettua tekemistä? Lisäksi internetin käyttö pinnallistaa lukemista ja vähentää luetunymmärtämistä.

Sosiaalisen median eri kanavia selatessa tulee väkisinkin huomattua konformistisia piirteitä. Nykyajan teknologian avulla on naurettavan helppoa tietää mitä esimerkiksi juuri oma idoli tai julkkis pukee tänään päälleen. Muoti on hyvä esimerkki konformistisesta toimintatavasta yhteiskunnassamme. Yhteenkuuluvuuden tunnetta tavoittelemalla sulkeutuu pois niin luovuus ja erilaisuus kuin riskinotoista syntyneet virheteotkin. Mitä suurempi samanlaisuus ja yhdenmukaisuus vallitsee, sitä pienempi tarve yksilöllä on kehittää omia taitojaan. Jaana Venkula ilmaisee massayhteiskuntaa sanalla globalismi, jossa erilaiset ihmiset eripuolilta maailmaa alkavat käyttäytyä yhdenmukaisesti monien ääneen lausumattomien normaaliuuden sääntöjen vuoksi. Mutta juuri nämä kyseiset säännöt ovat vapauden esteenä. Samanlaisuus on hyväksyttävää, ja vähäinenkin poikkeama leimataan usein joko kummalliseksi tai vieroksuttavaksi asiaksi. Jos yksilö päättää tehdä jotain massasta poikkeavaa, pidetään tekoa outona, mutta yleisimmin konformismista johtuen tekoa ei täysin ymmärretä, kun asiaa ei haluta huomata.

Toinen hälyyttävä ilmiö yhteiskunnassamme on ”sitten kun” -asenne. Moni ajattelee voivansa olla onnellinen jonkun päämäärän saavutettuaan. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää välineonnellisuutta. ”Olen onnellinen sitten kun saan haluamani tavaran”. Välineonneen liittyy vahvasti pelko ulkoisen tekijän menettämisestä, mikä tässä tapauksessa on ollut onnen aiheuttaja. Niimpä tällaisessa tilanteessa onni on yleensä lyhyen ajan kestävä piikki, jonka jälkeen kasvaa riippuvuus uudesta onnentuojasta. Usein myös luullaan, että onni tulee sitten kun saavutetaan vaikkapa suuri rakkaus, mittava omaisuus tai yksi jos toinenkin tavoite. On kuitenkin onnellisuutta ajatellen viisasta ja jopa kannattavaa muuttaa ajatusmaailmansa ”sitku-on-elämästä” ”juuri-nyt-teen -elämään”. Teoksessaan Venkula toteaa tekemisen, ja nimenomaan ’hyvintekemisen’ tuottavan itsessään onnea. Tekemisessä ovat kaikki aistit mukana, joten jatkuvan onnellisuuden jahtaamisen sijaan tulisi tehdä arjessa niitä pieniä suuria tekoja, jotka tuottavat hyvintekemisen onnen.

Nykypäivänä työpaikkojen siirtyessä jatkuvasti lähemmäs virtuaalimaailmaa ja -todellisuutta, unohdetaan helposti itse oikean tekemisen merkitys. Tehdessämme vaikka suursiivousta tai järjestäessämme juhlia, joutuvat kaikki aistimme todelliselle koetukselle. Jälkituotteena syntyy mitä todennäiköisimmin onnistumisen ja hyvänolon tunnetta, kun on saanut jotain konkreettista ja hyödyllistä aikaan. Niin kutsutun ”oikean” tekemisen jäädessä vähemmälle on vaarana, että pian monet yksinkertaisimmastakin päästä olevat asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän haastavilta. Pian roskien vieminen, tiskaaminen tai ruoan tekeminen alkaa tuntua suurelta työrupeamalta. Yhä useammat ruoatkin pakataan suojakaasuun lihapullista valmissalaatteihin, jotta ruoanlaittokin on tehty mahdollisimman automaattiseksi ja helpoksi ja aikaa säästäväksi. Teoksessa Velkula ottaa esille mielenkiintoisen näkökulman, jonka ajattelemiselle kannattaa uhrata muutama minuutti aikaa. Hän pohtii, olisiko aito tekeminen seuraava parannuskeino masennuksen ehkäisemiselle. Venkula on sitä mieltä, että jos jokainen masentumiselle tai syrjäytymiselle altistuva saisi mahdollisuuden tehdä käsillään ja aisteillaan jotain konkreettista, tärkeää, hyödyllistä ja jokaisen omasta mielestään eettisesti oikeaa asiaa, tuottaisi tämä helposti onnellisuutta ja joukkoonkuuluvuuden tunnetta. Kalliiden lääkkeiden ja terapiakäyntien ohella tämä olisi mielestäni ihan varteenotettava ja ainakin kokeilemisen arvoinen keino hidastaa mielialasairauksien etenemistä.

Miksi on sitten niin vaikeaa nostaa takapuolensa penkistä ylös ja aloittaa unelmiensa tekeminen todeksi? Usein ajatellaan toimistotyönkin olevan niin henkisesti uuvuttavaa ja raskasta, ettei jumppatunnille tai lenkille jakseta enää lähteä. Televisio, tietokoneet, älypuhelimet ja tabletit ovat raivanneet tehokkaasti tietään nykyihmisten arkeen ja elämään. Laitteilta löytyy arkea helpottavat toinen toistaan koukuttavammat sovellukset ja ohjelmat, kuten erilaiset liikunnan sekä elämänlaadunseurantaapplikaatiot. Erilaiset suoratoistopalvelut niin televisiossa kuten puhelimessakin koukuttavat juuri siellä missä olet milloinkin.

Pelkästään katseen kohottaminen jonkun laitteen ruudulta voi olla hyvinkin avartava kokemus. Jos esimerkiksi työmatkalla bussissa ruuhkaisimpaan aikaan todellisuuden välttelemiseen tehokkain keino on selata sosiaalisen median eri kanavia tai selata keltaisten lehtien etusivuja, voi olla kokeilun arvoinen asia nostaa katseensa pois ruudusta ja tarkastella vaikkapa ohikulkijoita ensin bussin ikkunasta. Tämän jälkeen katsettaan voi suunnata toisten ihmisten puoleen, ja koittaa esimerkiksi seurata ympäristöään, ja pohtia mitä kaikkea jääkään huomaamatta virtuaalitodellisuuden takia. Ulkona pilkistää aamuaurinko ja linnut lentävät kirpakassa syysilmassa. Bussin ikkunoilla on aamukastetta viileän yön jäljiltä. Edessäistuva naishenkilö on käyttänyt kampauksensa tekemiseen aamulla ainakin kaksi tuntia. Bussista poisjäävä nainen kiittää iloisesti bussikuskia matkasta ovista ulosastuessaan. Oma olo eilisen treenin jäljiltä tuntuu hieman jumiselta, muuten vireystaso on energinen. Siemaus tummapaahtoista kahvia käsissä lämmittävästä termosmukista on piste I:n päälle tänä luksuisena arkisena aamuna. Pienistä asioista nauttiminen ja onnellisuuden tunteminen arkisistakin asioista tekee elämästä moninkertaisesti nautittavampaa ja mielenkiintoisempaa. Olen itse oppinut nauttimaan elämän pienistä iloista harjoittelemisen kautta. Aloitin nostamalla katseeni pois kännykän ruudulta. Olen alkanut katsomaan ja hymyilemään ventovieraille ohikulkijoille. Haluan oikeasti tietää mitä ystäville, tutuille ja perheenjäsenille kuuluu, ja vältän viimeiseen asti ajatusteni harhailua muualla, silloin kun vietän aikaa lähimmäisteni parissa. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että elän hetkessä, eikä mikään voi pysäyttää minua.

Tekemisestä aikaansaadut taidot tai olemassa olleiden taitojen kehittäminen on erittäin hyödyllistä myös työelämässä. On viimeisen päälle hiottujen ATK-taitojen taitojen ohella hyödyllistä myös osata toimia ihmisten parissa ja selviytyä ihan normaaleista arkisistakin asioista. Jos siivoaminen kotona tapahtuu vain kerran puolessa vuodessa, se takuulla näkyy myös yleissiisteyden ylläpidossa työpaikallasi. Jos ruokaa tulee tehtyä itse vain kerran kuussa, ja muu ruokavalio koostuu epäterveellisistä eineksistä, on todennäköistä, että terveyden osalta tulee työuralla ongelmia. Epäterveelliset elämäntavat korreloivat myös työuran kanssa, mikä näkyy sairauspoissaoloina ja pahimmassa tapauksessa työkyvyttömyytenä ja aikaisessa vaiheessa syrjäytymisenä tai eläköitymisenä.

Tekemisessä olennaista on itse tekeminen ja virheiden kautta oppiminen. Liian pitkälle mietitty ja täydelliseen lopputulokseen tähtäävä tapa on raskas, ja tuottaa harvemmin tulosta. Kun uskaltaa lähteä tekemään asioita käytännössä, tulee matkan varrella opittua moninkertaisesti enemmän uusia asioita, jonka avulla osataan jatkossa välttyä selkeiltä sudenkuopilta. Jos haluaa nähdä itsensä jossain täysin toisessa paikassa tai asemassa vuoden päästä, tulee asioita tehdä toisin kuin nyt, jotta voidaan saavuttaa toisenlaisia tuloksia. Teoksessaan Venkulan lainaama Hannah Arendtin siteeraus ”Ihmiset, vaikka heidän on kuoltava, eivät ole syntyneet kuollakseen vaan aloittaakseen”, kuvaa hyvin elämän ideaalia perusajatusta yhteiskunnastamme, jossa yksilöt toimivat innovatiivisesti uskaltaen poiketa valtaväylän polulta tuntemattomaan. Jokainen teko on peruuttamaton. Teetpä tai jätät tekemättä jotain, seuraa siitä aina jotain, ja se, mitä tästä seuraa, on väistämätöntä.

Kommentit
  • Elina Merviö

    Mitä muutat omassa toiminassasi luettuasi tämä kirja?

    6.11.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close