Tampere
29 Mar, Friday
2° C

Proakatemian esseepankki

Tavoitteena sankaruus



Kirjoittanut: Marianne Murto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Koen olevani tavoitteellinen ihminen. Tavoitteellisuus on ohjannut toimintaani useiden vuosien ajan, suurimmillaan lukiovuosien jälkeen, kun oli aika alkaa miettiä omaa tulevaisuutta. Loin itselleni selkeän tavoitteen: minusta tulee kiinteistönvälittäjä. Tavoitteen asetettuani aloin määrätietoisesti tehdä töitä sitä kohti päästäkseni ja monien vastoinkäymisten jälkeen pääsin eteenpäin matkalla tavoitteeseeni – sain oppisopimuskoulutuksella työpaikan pankista. Tässä vaiheessa olisin voinut kokea epäonnistuneeni, mutta sen sijaan ajattelin tämän olevan välietappi; ponnistuslauta lopulliseen päämäärääni. Tein pankkitöitä yhteensä lähes neljä vuotta ja päämääräni muuttui niiden aikana, enkä enää halunnutkaan saavuttaa alun perin asettamaani tavoitetta. Oikeastaan en osannut muuttaa suunnitelmaani, koska tavoitteeni ei enää ollutkaan selkeänä mielessäni.

Tätä epäselvää vaihetta kesti noin vuoden ajan, kunnes loin itselleni uuden tavoitteen: pääsyn Proakatemiaan. Tavoite oli niin kirkkaana mielessäni, joka päivä tekemistäni ohjaten ja motivoiden, että tunsin kaiken muun olevan sillä hetkellä turhaa. Mikään ei voisi tulla tielleni ja näin itseni jo päämäärässäni. Tiesin mitä olin tekemässä, enkä antanut itselleni muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Niinpä onnistuin – olinhan ohjannut kaiken energiani juuri tämän lopputuloksen saavuttamiseen.

Lukiessani Jari Sarasvuon Sisäinen sankari -kirjaa aloin pohtia tavoitteiden asettamista omalla kohdallani. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee tavoitteita – haastetta elämälleen -kokeakseen sen merkitykselliseksi ja mieluisaksi. Tavoitteet ohjaavat toimintaa ja antavat kulkemallemme matkalle tarkoituksen. Ilman selkeitä tavoitteita ihminen lipuu päivästä toiseen elämän arvoituksellisuudessa ja ottaa vastaan niin hyvän kuin huonon – ilman tunnetta pystyvänsä itse vaikuttamaan eteen tuleviin asioihin. Tavoitteiden asettaminen vaatii ensimmäiseksi vastuun ottamista; sen tosiasian hyväksymistä, että elämäni on omissa käsissäsi ja vain sinä itse voit vaikuttaa siihen, millaista elämää elät. ”Tavoitteiden asettaminen on viesti psyykellesi, että sinä olet tehnyt aloitteen ja ottanut vastuun omasta kurssistasi.” – vastuun ottaminen on ensiaskel tavoitteiden luomiseen, sillä silloin luovut ajatusmaailmasta, jossa asiat vain tapahtuvat sinulle ja uuden ajatusmallisi mukaisesti alat tehdä asioita, jotta haluamasi asiat tapahtuvat sinulle.

Vaikka olisi tavoitteellinen ja kunnianhimoinen ihminen, joka tietää olevansa vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan, voi silti joskus olla hukassa. Tulevat tavoitteet voivat muuttua matkan myötä tai niiden luominen voi tuntua hankalalta. Itselläni on tällä hetkellä työ- ja opiskelu-uran suhteen tilanne, jossa suurempia, pitkän aikavälin tavoitteita on vaikea määritellä. En siis usko siihen, että suunta on aina kristallinkirkas, vaan toisinaan hakemisen takana. Ajatukseen siitä, että suunta ei löydy kotona makaamalla ja toimettomana olemalla, yhdyn kyllä Sarasvuon kanssa. Asioita pitää kokeilla, astua oman turva-alueen ulkopuolelle, haastaa itseään ja asettaa itsensä tilanteisiin, joissa kasvaminen on ainoa vaihtoehto. Näin muuttuu ihmisenä ja samalla saa selkeytettyä ajatuksia siitä, mikä tavoite tulisi olemaan. Vaikka lopullinen suuri tavoite ei olisi selvillä, voi aina listata ajatuksia siitä, millainen haluaa olla ja mitkä asiat tukevat sitä tavoitetta. Silloin tekeminen saa tarkoituksen ja matka kohti sankarin elämää alkaa. Itse koen suurta halua asettaa tuon suuremman tavoitteen, jotta voisin fokusoida tekemiseni juuri sitä ajatellen. Tiedän, että se ei tule pakolla, mutta Sarasvuon kirjassa oli muutamia hyviä kysymyksiä, joita aion itse käyttää tavoiteasetantani apuna, näistä esimerkkejä ovat: ”Mitä tekisin ja mihin käyttäisin aikaani, jos minulla olisi kaksi vuotta elinaikaa jäljellä?” ”Mitä olen aina halunnut tehdä, mutta olen pelännyt yrittää?” ”Kuka elää, tekee ja saa sitä mitä minä haluaisin?”. Muun muassa näihin kysymyksiin syventymiselle haluan antaa aikaa, saaden niistä mahdollisimman suuren hyödyn. Uskon, että kun kirjaan asioita esille rauhassa miettien, lopulta niiden yhdistämisestä voi parhaassa tapauksessa löytyä oma suuntani.

Vaihtoehtoja maailmassa on niin valtavasti, että on vaikeaa valita niiden joukosta itselle sopivinta. Uskonkin, että liian harvoin ihmiset pysähtyvät miettimään, mitä todella haluavat. Suuri osa ihmisistä lipuu läpi elämänsä hukaten suurimman potentiaalinsa. Turvallisuus on tärkeä perusarvo, mutta jossain kohtaa liika helppous alkaa taistella kehitystä vastaan. Ihminen kaipaa haasteita ja tunnetta merkityksellisyydestä, eivätkä ne toteudu, jos päivä toisensa jälkeen kuluttaa aikansa tehden asioita, jotka eivät vaadi ponnisteluja. Sarasvuon kirjasta jäi mieleen termi lykätty tarpeentyydytys: siis kyky ajatella asioita pidemmällä aikavälillä sen sijaan, että hakisi nopeaa, hetkellistä nautintoa. Tämän voi siis rinnastaa pitkäjänteisyyteen, jota vaaditaan minkä tahansa haasteellisen tavoitteen saavuttamisessa. Kun tavoite on kirkas, se ohjaa valintoja toteutuakseen. Tällöin lykätty tarpeentyydytys voidaan välttää palaamalla alkuperäiseen tavoitteeseen ja kysymällä itseltä: ”Viekö tämä toiminta minua kohti tavoitettani vai siitä pois?”. Ja mikäli tavoite on niin innostava ja tavoittelemisen arvoinen, kuin sen pitäisi olla, itsekurisi astuu esille ja pystyt ohjaamaan toimintaasi pidemmän aikavälin tavoitettasi tukien.

Olen siinä vaiheessa, että olen ottanut vastuun omasta elämästäni ja koen olevani sen ohjaksissa. On minusta riippuvaista, minkälaisen elämän itselleni rakennan. Kirjan useiden hyödyllisten työkalujen joukosta esiin nousi ehkä mielestäni herättelevin kysymys: ”Mistä nautin eniten elämässäni?”. Kysymys, jota jokaisen tulisi miettiä ja kirjata asiat ylös. Jokainen osaa myös yleisesti luetella, mitkä elämänarvot ovat itselle arvoasteikolla korkeimmalla. Kun nämä kaksi listaa yhdistää, ovatko ne tasapainossa niiden asioiden kanssa, jotka saavat eniten aikaa elämässäsi tällä hetkellä. Valitettavan usein asiat, joita arvostamme eniten, eivät saa ansaitsemaansa paikkaa arjessamme. Arvojen tulisi ohjata toimintaamme ja tavoitteitamme, joten mikä yhtälöstä puuttuu, jos ne eivät toteudu jokapäiväisessä elämässämme? Onko kyse kuitenkin siitä, että emme ole ottaneet vastuuta omasta elämästämme – pakoilemme vastuuta syyttämällä olosuhteita, vaikka avaimet muutokseen ovat vain ja ainoastaan omissa käsissämme. Sankariksi pyrkiminen ei tarkoita pelottomuutta, vaan eteenpäin menemistä pelosta ja epävarmuudesta huolimatta.

 

”Kenelläkään ei ole aikaa tehdä kaikkia asioita, mutta kaikilla on aina aikaa tehdä kaikkein tärkeimmät asiat.”

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close