Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Tarinan valta



Kirjoittanut: Nuppu Laaksonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

 

Tarina on enemmän kuin satu, joka on jaettu leirinuotion ääressä. Meidän minuutemme, identiteettimme, sekä myös yhteinen ja yksityinen tietoisuutemme muodostuvat tarinoista. Tämän ajatuksen ympärille rakentuu Juhanan Torkin kehuttu teos, Tarinan valta. Kaikki mitä tiedämme historiastamme, on tarinaa jota kerromme taas seuraaville sukupolville. Ja kuten Spike Jonzon sanoi, myös ”oma menneisyytemme on vain tarina, jota kerromme itsellemme.” Nykypäivän leirinuotiot löytyvät sosiaalisesta mediasta. Sen sijaan, että kokemukset jaettaisiin kymmenen kanssamatkaajan kanssa nuotiolla, ne jaetaan ehkä facebookissa, twitterissä ja youtubessa, jossa kuulijoiden määrät liikkuvat kourallisesta tuhansiin sekä miljooniin. ”Tiedonvälityksen nopeutuminen, se että kaikki maailman kolkat voidaan yhdistää samalla sekunnilla seuraamaan reaaliaikaista näytöstä, on synnyttänyt globaaleja leirinuotioita,” kertoo Juhana Torkki.

 

Onko tarinalla muuta tehtävää kuin kertoa opetuksellinen satu?

Tarinoilla on syvällinen ja merkittävä tehtävä. Tiedon välittämisen lisäksi, ne sijoittavat meidät aikaan ja paikkaan kertoen keitä me olemme ja mistä me tulemme. “Rivien välissä tarinat välittävät arvoja ja ihanteita: ne kertovat meille, mikä on elämämme tarkoitus,” Juhana Torkki määrittää. Myös Platon puhui teoksessaan Valtio tarinoiden merkityksestä ihannevaltiossa. ”Lienee vaikea löytää mitään parempaakaan kasvatustapaa kuin se, mikä on kehittynyt meille aikojen kuluessa: ruumista varten urheilu, sielua varten runotarten taiteet.” Ja se, mitä Platon kutsui runotarten taiteeksi, on tarinankerrontaa.

Palataan vielä alkukysymykseen, josta myös Torkin kirjassa lähdettiin liikkeelle. Mikä oikeastaan on tarina?

Puhekielessä käytetään tarina-sanaa tottuneesti. Elokuvan tai kirjan arvostelussa saatetaan sanoa toisessa olevan parempi tarina kuin toisessa. Yrityksestä voidaan kertoa mielin määrin, mutta mitä loppujen lopuksi on yrityksen tarina? Kirja määrittelee tarinan seuraavasti: ”Tarina on kaikkea sitä, mikä jonkin asian yhteydessä tuntuu merkitykselliseltä ja eteenpäin kertomisen arvoiselta. Tarinan kasvualustana on siis tunne; Ilman tunnetta ei ole tarinaa.” Määritelmänä se on vielä haratahko, mutta se selittää kuitenkin paljon. Siellä missä on merkityksiä ja tunteita, sillä on tarinoita.

Yrityksen tarina on mm. sitä, mitä siitä puhutaan eteenpäin. Sitä ei voida keksiä päästä, eikä sellaista voida päättää kokouksessa. Kuten tarina, myöskään ”ilmiö ei ole ilmiö ennen kuin se on havaittu ilmiö,” totesi John Wheeler. Yritys voi kuitenkin ottaa selvää tarinastaan tiedustelemalla henkilöstöltään niitä seikkoja, mistä he tuntevat yrityksessään iloa ja ylpeyttä. Kirjassa pohditaan, onko tarina yhtä kuin historia. ”Ehkä usein onkin, mutta toisaalta voidaan esittää vastaesimerkki: jokin sellainen yritys, jolla on puiseva ja mielenkiinnoton historia – mutta silti kiehtova tarina. Se voi syntyä vaikkapa siitä, miten yritys toimii ja palvelee asiakkaitaan,” kirjoitti Torkki. Tästä pääsemme yhteen tarinan tehtävistä, joka on tarinan keino välittää ihmiseltä toiselle merkitystä. Parantaakseen tarinaansa yritys voi mm.

  1. Kohdella asiakkaita niin, että he kertovat yrityksestä tarinaa
  2. Auttaa työntekijöitä muistamaan, mistä he ovat ylpeitä.

Monet tarinat ammentavat suonesta, johon vaikuttavimmat kertomukset kytkeytyvät: tarinat ihmis(t)en taistelusta kohtaloansa vastaan, parempaa huomista kohti. Olemme aina valmiit kuulemaan kertomuksen, jossa joku ihminen uskoo unelmaansa, tai jossa jonkun unelma särkyy. Jotkut tarinat jäävät mieleen paremmin kuin toiset, onko siis olemassa muotoja, jotka tarttuvat muistiin paremmin? Jungin kehittämässä teoriassa toistuvat arkkityypit, joiden käyttäminen vetoaa ihmisiin. Nämä arkkityypit luovat tarinankaavoja, mitkä nopeuttavat ihmiset hahmontunnistusta. Kirja esittelee tyypillisimpiä arkkityyppejä selkein esimerkein.

  1. Tuhkimotarina, ryysyistä rikkauksiin. Yksi tunnetuimmista kansainvälisistä tuhkimotarinoista on teknologiayritys Applen nousu maailman huipulle. Steve Jobbs toi puheissaan esille yrityksensä vaatimatonta alkua – innokkaat nörtit kehittelivät puolijohdesovelluksia autotalleissa. Kuten tuhkimolla, myös Applella oli ilkeitä sisarpuolia, jotka vähättelivät ja yrittivät luoda kapuloita rattaisiin. Maailma ei tunnistanut nuorukaisten idean suuruutta vaan löi ovet kiinni heidän edestään. Mutta lopulta voitto oli heidän.
  2. Daavid ja Goljat, tarina pyhittää pienen ja tekee isosta konnan. Itseasiassa tämä asetelma kuvasi myös Applen suhdetta isoon Microsoftiin silloin, kun se itse oli vielä pieni firma. Sama arkkityyppi sisältyy myös suomalaisille rakkaaseen tarinaan talvisodasta.
  3. Kapinallinen anarkisti, – Robin Hood. Tässä arkkityypissä ihminen uskoo enemmän omaan totuuteensa kuin järjestelmän vaatimuksiin ja uskaltaa uhmata niitä rangaistusten uhalla. Hän varastaa rikkailta ja jakaa köyhille. Tämä heijastaa ihmiskunnan ikuista ristiriitaa yksilön ja yhteisön tarpeiden välillä.

Lähes kaikki median kertomat tarinat palautuvat näihin muutamaan arkkityyppiin. Juhana Torkki todistaa tämän todeksi kehottamalla silmäilemään esim. Kauppalehden tai Talouselämän tapaa kuvata yritysten syntyä, kasvua, taistelua ja kuolemaa. Sieltä on mahdollista löytää monta Tuhkimoa, Daavidia, Goljatia, monta systeemiä ja systeemin luovaa uudistajaa (Robin Hoodia.)

Mitä siis tarkoittaa elokuvakriitikko, kun hän toteaa: ”Tässä on hyvä tarina!” Ehkä hän tarkoittaa, että se, mitä hän edessään näkee,

  1. Koskettaa hänen tunteitaan. Ja miksi se koskettaa tunteita? Siksi, että se;
  2. kytkeytyy johonkin arkkityppiin.

“Miksi pidämme arkkityyppejä sisältämistä tarinoista? Tällaisiin tarinoihin on tallennettu tyypillisiä elämän ongelmia sekä ratkaisuja niihin. Roomalainen Cicero ennakoi sen, minkä psykoanalyysi myöhemmin nimesi projektioksi: ihminen samastuu tuntemattomiinkin, jos heissä voi nähdä ripauksen itsestään. Koska ihmisaivot ovat vanhat, suosituimpia ovat tarinat, jotka ovat kytköksissä ”savannin ongelmiin,” eli tarinat, jotka liittyvät kasvuun, kilpailuun ja kuolemaan.”

***

Kirjaa kertoo kuinka Jobs ryhtyessään myyjäksi joutui muuntamaan Applen liiketoimintaa koskevan informaation kuluttajaa kiehtovaksi tarinaksi. Tämä työvaihe jää useimmilta yrityksiltä kesken, ja niissä usein toistuvat hankalat tekniset tiedot. Silti melkein asia kuin asia on kerrottavissa lyhyesti ja ymmärrettävästi kenelle tahansa. Alber Einstein sanoi: “Et ole vielä ymmärtänyt asiaa, jos et osaa kertoa sitä isoäidillesi.” Kuinka siis kertoa hankalaa asiaa yksinkertaisen iskevästi? Kun Jobsilta kysyttiin 80-luvulla, mikä on tietokone, vastaus oli valmiina: “Tietokone on mielen polkupyörä.” Vuonna 2001 Apple lanseerasi Ipodin, joka haastoi kannettavat soittimet. Uusi laite oli – kolmella sanalla: “Tuhat biisiä taskussasi.” Siinä missä useilla muilla yrityksillä oli tapana kertoa firman sisäisistä strategioista ja johtoryhmän hienoista visioista, Jobs kertoi yksinkertaisesti, mitä siistejä vempaimia Apple oli meille keksinyt.

Jobs antoi etukäteen mallikokemuksia laitteidensa käytöstä, samalla kertoen mitä uudesta tuotteesta tuli ajatella. Näin on mahdollista mallintaa laitteen herättämiä tunnereaktioita, normittaen uuden iPadin käyttökokemuksen. Jos maailma olisi saanut muodostaa kehityksensä tableteista omin päin ilman ennakko-ohjelmointia, liikkeelle olisi lähtenyt ristiriitaisia kokemuksia, millainen iPad on: hyvä tai ehkä ei niin hyvä. Jobs piti tuote-esittelyn hyvissä ajoin ennen laitteen tuloa kauppoihin, sillä mallikokemuksen oli syövyttävä ihmisten tietoisuuteen. Ihmisellä on taipumus sivuuttaa kokemukset, jotka ovat ristiriidassa hänen uskomuksensa kanssa, ja uskoa enemmän sitä skeemaa, joka on mielessä jo valmiiksi. Se, että tuottaja kertoo kuluttajalle, mitä tuotteesta pitää ajatella, on röyhkeä mutta toimiva ajatus.

Applen tuotteiden hinnasta on osuus sitä, että saa olla osana tätä brändiä, kulttia. Jobs myös hyödynsi placebo-ilmiön erästä piirrettä lätkäistessään mojovat hintalaput. Eli mitä kalliimman lääkkeen ihminen ostaa, sitä voimakkaampi tarve hänellä on uskoa sen tehoon ja sitä paremmin lumevaikutus toimii. Hän rakensi teknologisen placebon.

Jobsin kehittelemät mielen polkupyörät ovat tehneet arkielämästämme mutkattomampaa, mutta joku saattaa kysyä: ovatko ne tehneet meistä onnellisempia? “Ovatko päivät, joina sormeilemme aamusta iltaan erilaisia näyttöjä, onnellisempia kuin päivät, joina hengitämme raikasta ilmaa, luotamme välittömiin vaikutelmiimme luonnosta ja kohtaamme ihmisen silloin ja sellaisena kuin hän on vierellämme?” Ehkä Jobs olikin väärässä ja Kahlil Gibranin Profeetta oikeassa:

”Te pukeudutte voittaaksenne vapauden, mutta löydätte haarniskan ja kahleet. Kunpa auringon ja tuulet ottaisi vastaan ihonne eikä vaatteenne! Sillä elämä hengittää auringon valossa, ja tuuli on elämän käsi. Älkää unohtako, että maa iloitsee tuntiessaan paljaan jalkanne kosketuksen ja tuuli rakastaa leikkiä hiuksillanne.”

Kirja osoittaa Applen luoman menestyksen olevan viisaasti rakennettu. Se osoittaa myös sen, kuinka helppo ihmisiin on vaikuttaa. Steve Jobsin esiintymiset noudattavat tarkkaan Aristoteellista kaavaa, ja hän tietää kuinka vedota ihmisiin. Ei ole sattumaa, että Steve pukeutuu arkisesti farkkuihin, sekä flanellipaitaan valepukeutuen yhdeksi kuluttajaksi siistin smokin sijasta. Esiintymisten sanavalinnat, jopa äänenpainot ovat olleet harkittuja. Jopa se, ettei Macintoshia ollut tuotteen julkaisemisen jälkeen rajattomasti saatavilla joka tuutista, oli harkittua. He halusivat myydä kultaa, ei rautaa.

Apple-myynti antaa äärimmäisen esimerkin siitä, miten yrityksen toimintaa puetaan sanoiksi ja tarinaksi. Voimme yrityksenä tehdä ratkaisuja oman tarinamme eteen, sekä voimme myös yksilöinä itse valita, minkälaista tarinaa kerromme muille sekä ylipäätään itsellemme. Kirja tuo ilmi tarinankerronnan mahdollisuuden tuoda ilmi upeita helmiä, joita moni yritys pitää epähuomiossaan simpukankuoressaan piilossa. Tarinan kerronnan taito on äärimmäisen hieno taito, oli kyse sitten leirinuotiosta, sosiaalisesta mediasta, tai markkinoinnista. Juhana Torkki todella avaa lukijoiden silmät näkemään, miten syvällä tarinoissa uimme. Kirja tarjoaa alusta keskiosaan saakka käytännönläheisen oppikirjan tarinan kertomisesta. Loppupuoli sitten haastaa ensisijaisesti ajattelemaan, – ja se onkin sitten toinen tarina.

 

Lähteet:

Juhani Torkki, Tarinan Valta

(Myös esseessä käytetyt lainaukset ovat kirjasta.)

Savon sanomat

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close