Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

Tavat tarkastelussa



Kirjoittanut: Inga Keski-Heikkilä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen syksyn aikana yrittänyt tehdä omien tapojen muutosta aikataulutuksen ja työtehon kannalta. Olen tarkastellut omaa tekemistäni ja pohtinut, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että aina tulee kiire ja aikataulut pettää. Yhdestä asiasta olen erityisen ylpeä. Olen saanut muutettua omaa ajattelutapaani niin, että en enää huolestu niin paljoa tekemättömistä töistä ja hyväksynyt oman keskeneräisyyteni. Vastoinkäymisiä tulee ja välillä tuntuu, että päivät ovat jatkuvaa tulipalojen sammuttelua. Helpottaa kummasti, kun saa käännettyä oman ajatusmaailmansa tilaan, jossa ajattelen, että asiat järjestyvät. Suurin käyttämäni oppi tänä syksynä on kysyä itseltäni kriisin iskiessä: Muistanko tätä enää vuoden päästä ja vaivaako tämä asia minua enää viikon kuluttua? Lähestulkoon aina vastaukseni itselleni on ei. Aikataulutuksessa taas on runsaasti kehitettävää edelleen. Senkin olen oppinut, ettei tapojaan voi muuttaa kerralla liikaa, vaan on edettävä pienin askelin.

 

Vuosi sitten ennen akatemiaa en oikeastaan koskaan ollut pysähtynyt ajattelemaan omia tekemisiäni tai tapojani. Kun tajusin, että välillä kannattaa pysähtyä ja tarkastella omaa käyttämistään, voi aidosti kehittyä ihmisenä ja ajattelijana. Yhdysvaltalaisen yliopistotutkimuksen mukaan kehittämämme tavat vievät päivästämme aikaa 40%. Se on oikeastaan todella paljon. Vain hieman yli puolet ajastamme teemme päätöksiä, jotka eivät ole riippuvaisia tapoihimme. Akatemialle tulon jälkeen on syntynyt erilaisia tarpeita omien tapojen muutokseen. Suurimpana oman ajan käyttö. Hyppäsin monen vuoden työelämästä kouluun, enkä ollut tottunut lukemaan kirjoja, saatika heräämään aamulla ennen seitsemää. Noin viiden vuoden työuran aikana olin oppinut kehittämään itselleni hyvinkin tarkat rutiinit. Heräsin kahdeksalta, menin töihin kymmeneksi, palvelin asiakkaita, pääsin kuudelta kotiin ja kotona katsoin televisiota tai kävin harrastuksissa. Päiväni olivat hyvinkin samanlaisia eli ei ihme, että koulurytmiin totuttelu vaati aikaa. Nyt olen päässyt uuteen rytmiin sisälle, mutta koko ajan syntyy uusia tarpeita muuttaa omia tapoja.

 

Tarve

 

Omien tapojen tarkastelu on tuonut mukanaan ärsytystä omaan tekemiseen ja siitä on herännyt tarve muuttaa niitä. Elämänmuutoksen myötä oma tehtävälista on kasvanut saman kokoiseksi kuin pienenä kirjoittamani kirjeet joulupukille, eli loputtomaksi listaksi. Kun olin töissä jonkun alaisena, tiesin täysin oman tonttini ja tehtävälista pysyi melko pienenä. Aikaa jäi ympäristön tarkastelulle ja sen kehittämiselle. Nyt kun on vastuussa monesta eri työtehtävistä ja omasta oppimisestaan, on syntynyt tarve toteuttaa itselleen paras tapa käsitellä tehtävälistaa. Muutos ei ole ollut helppo, sillä omien tapojen muuttaminen vaatii monta toistoa kehittyäkseen tavaksi. Tavoitteenani on, että ensi kesänä tehtävälistalla järkevä eteneminen on syntynyt tavaksi toimia ja jaksottaa omaa työpäivää. Pelkkä tahdonvoima ei kuitenkaan muutokseen riitä, vaan mielessä pitää olla kirkkaana miksi muutokseen on ryhtymässä. Itselläni se on ehdottomasti se, että saan järjestettyä lisää vapaa-aikaa, sekä se tunne, että saa asioita tehokkaasti hoidettua ja siitä tuleva hyvä olo. Kun on koko ajan paljon tekemistä, niin on tärkeää märittää itselleen myös päivän tavoitteet. Kun ne ovat realistisia ja kokee onnistumisentunteen, se auttaa etenemään tapamuutoksessa. Jos jokainen päivä tuntuu siltä, että mikään ei onnistu ja mikään ei etene, niin on hyvä kysyä itseltään: Onko rima liian korkealla? Pitäisikö asettaa tavoitteet alemmas itselleen, jotta voisi kokea onnistumisentunteita? Hyvä on aloittaa päiväkohtaisista tavoitteista, koska sillä voi helposti mitata missä kohtaa rima itsellä on.

 

Yhteiset tavat

 

Eri tiimien tavat poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. Vaikka elämmekin saman kulttuurin kasvattamana, vahvimmat tavat syntyvät tiimien sisältä. Meidän tiimissä keväällä onnistuimme luomaan tavat ja kulttuurin, johon kaikki olivat sitoutuneita. Uskoisin, että suurin syy tapojen syntymiseen, oli yhteiset pelisäännöt, johon kaikki sitoutuivat heti alusta alkaen. Syksyllä toimintamme on meidän halusta muuttunut aikalailla radikaalistikin kevääseen verrattuna, ja syksyllä olemme luoneet uudet tavat tehdä asioita. Nyt olemme kuitenkin havainneet, että uudet tapamme toimia eivät olekaan arvojemme mukaisia, eivätkä ne tue oppimista ja työtehoa haluamallamme tavalla. Kirjassa käsiteltiin tapojen muutosta kriisin kautta. Kriisit tulisi hyödyntää uudistumisen ja tapojen muutoksen näkökulmasta. Meidänkin tiimissä niin sanottua myrskyvaihetta on tavallaan odoteltu, mutta sitä ei ole vielä toistaiseksi syntynyt. Tuntuu, että käväisemme sateessa mutta itse kriisin keskelle ei uskalleta mennä. Tänään kuitenkin pajassa, jossa käsittelimme tavoitteita, saimme vihdoin avattua kunnolla syksyllä syntyneitä lukkoja. Tiimin jäsenet antoivat keskusteluun omia ajatuksiaan selkeästi ennakkoluulottomammin kuin aikaisemmin, joka synnytti syvällisempää keskustelua. Ymmärrän täysin, että jotkut tiimimme jäsenet hieman pelkäävät erimielisyyksiä ja konflikteja. Mutta juuri ne tilanteet ovat erittäin hedelmällisiä tiimimme kehittymiselle. Nyt täytyy vain uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan, sillä tästä voi syntyä jotain todella suurta ja hyvää. Uskon hyvin vahvasti, että kunhan päästään kunnolla muuttamaan tapaamme kommunikoida avoimesti, niin voisimme taas keväällä olla yhtä yhtenäinen tiimi kuin vuosi sitten.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close