Onhan tämä nyt. Kirja täynnä suomalaisten yrittäjien tarinoita. Voisi kuvitella, että aivosopukkani täyttyisivät siirappisista tarinoista, joista kerma on kuorittu päältä. Toisin kävi. Oli hyvin hämmentävää aloittaa lukea kirjaa suomalaisista yrittäjistä, jotka oikeasti avasivat omaa elämäänsä meille normaaleille kadun tallaajille.

Oli tarinaa naisista ja miehistä ja kehityksistä ja romahduksista. Yksi kuitenkin yhdisti näitä kaikkia tarinoita. Missään ei mainita siitä onko taivasta tai helvettiä olemassa. Ehkä se ei ole kirjan ideakaan, mutta olisin nyt sentään halunnut tietää, mitä mieltä he ovat asiasta. Käytiin syvissä pohjamudissa, mutta ei paljastettu kuinka sakeaa muta oli. Mitä kaikkea ihminen voikaan piilottaa tarinaansa. Ehkä keskityin liikaa etsimään helmiä, sillä hyppäsin muutaman tarinan yli. Ei minua kiinnostanut tietää, miten joku peräkylän Eetu on kerännyt kaikki öljyt ja omistaa kaikki ST1 asemat. Rahaa on kuin roskaa, mutta silti ei olla tyytyväisiä. Voisiko Eetu tässä tapauksessa luopua osasta omaisuudestaan? Mikä on Eetun elämäntehtävä. Ei ehkä se, että hän myy öljyä vuodesta toiseen sheikeille, jotka asuttavat Abu Dhabin korkeimmat pilvenpiirtäjät.

No löytyi sieltä innostaviakin tarinoita. Oli Lasse Jalkanen. Tuo Jyväskyläläinen miehuuden perikuva. On siinä miehellä rohkeutta, kun lähtee Suomessa jäätelöbisnekseen. Kyllä. Meillä on kesä, ja talvi. Muita ei voida laskea edes vuodenajoiksi. Onneksi suomalaiset syö jäätelöä myös talvella. Muuten säilytysaika olisi liian pitkä. Lasse kertoo urheudestaan seikkaillessaan ympäriinsä etsien oikeanlaatuista kaakaopapua. Loppujen lopuksi se oikea papu löytyy, mutta mutkiakin matkalle ilmaantuu. Ei siinä. Miehellähän menee tällä hetkellä aivan loistavasti. On vaimoa ja lapsi ja ura terveellisten elämäntapojen ympärillä. Mutta mikä onkaan tämän tarinan opetuksen luonne? Ahkera ja päämäärätietoinen ihminen voi saavuttaa suurella mäihällä jotain suurta niinkin pienestä kuin kaupan irtokarkkien myymisestä alihintaan kavereille. Kannattaa kokeilla. Mutta katteen voisi laskea uudelleen.

On myös Pekka Hyysalo. Tuo hurmaavan hymyn omaava laskettelija poika. Fanitan Pekkaa yli kaiken. Fight Back on yksi inspiroivimmista tarinoista mitä olen kuullut. Olen hieman herkkis, joten kaikki sankarit tekevät minuun täyden vaikutuksen. En tällä hetkellä omista mitään Fight Backiin liittyviä tuotteita, mutta aion ehdottomasti hankkia sellaisia. Tarina pistää miettimään omia saavutuksia sekä sinnikkyyttä. Kuvaan itseäni usein pohjalaisen taustan omaavaksi sisupakkaukseksi. Mutta kaikki sen varmasti näkee, että energiani voisivat keskittyä enemmän siihen oikeaan tekemiseen, eikä niinkään siihen valittamiseen. Pekka antaa sinnikkäällä esimerkillään kuvan siitä, miten naisten kanssa tulee toimia. Eihän mies tullut torjutuksi elämänsä rakkauden edessä kuin muutaman kerran. Hermotkin meinasivat jo mennä, mutta Pekka ei antanut periksi. Oli se niin hemmetin söpö tyttö. Jospa motivoisin itseänikin niin, että perhana, nyt ei anneta ensimmäisen kerran lannistaa vaan laitetaan kaikki peliin ja vedetään täysillä. Keskitetään energiat sinne, minne ne kuuluvat.

Oli siellä William Wolframkin. Itselleni aikaisemmaltaan tuntematon henkilö. Liikevaihto kuitenkin sopivat 43 miljoonaa euroa. Saisikohan sillä ostettua jotain kivaa itselle? Entä muille? No se jää nähtäväksi. Mutta takaisin Williamiin. Niin sekin oli aika mielenkiintoinen. Ehdottomasti sitä kuorittua kermaa. Vaikka niitä ei haluttu korosta. Williamhan oli valmistunut Harvardin bisiness schoolista. Pakko olla pää paikallaan. Kampissa johdettava bisness on US only. Suomalaisilla ei siis sinne ole asiaa. Saisikohan tästä suositun konseptin muuallekin? Mitä siellä only US busineksessa sitten tehdään? Tietenkin senttihuutokauppaa. Asiakkaan nähtyä mielenkiintoisen tuotteen hän tekee tarjouksen. Kaikki tarjoukset alkavat summasta nolla. Jokainen tarjous nostaa hintaa sentin verran. Siis sentin verran. Olisihan meillä suomalaisilla nyt sentään sen verran pätäkkää. Kun tarjouskello näyttää nollaa, huutokauppa on ohi ja viimeinen tarjoaja voittaa. On tässä jotain mielenkiintoistakin. DealDashissa huudon jättäminen maksaa 20 taalasenttiä. Jätän tarinan kesken, sillä se kuulostaa omassa mielessäni jo liian uskomattomalta. Tässä ollaan kyllä hyvin lähellä sitä sinistä, ja varmasti moni muukin voi sen myöntää. 

Mikko Wiren sanoo: Älä ikinä luovuta! Hän muistelee myös, ettei olisi koskaan epäonnistunut missään. No mitä tuohon voisi sanoa. Olet ensimmäinen tapaamani henkilö, joka ei ole epäonnistunut. Vai onko se vain mielen asenne. Sellainen joka nostaa meidän kerta toisensa jälkeen ylös pimeästä. Pakko olla. Eihän sitä muuten ihminen jaksaisi. No mikä muu tämän voisi selittää kuin se, että Mikko on nelikymppinen tamperelainen mies. Kyllä me Tampereella pystytään vaikka mihin. Eikä me luovuteta!

Nämä rohkeat suomalaiset yrittäjät ovat jakaneet tarinansa kaiken kansan luettavaksi. Ottakaamme oppia siitä, ja jaetaan me myös omia tarinoitamme. Uskon, että jokaisesta löytyy sitä jotain, mitä jostain muusta ei löydy. Voimme yhdessä inspiroida, innostaa, lannistaa, pönkittää tai ihan mitä vaan, jos vain uskomme. Ei ole helppoa yrittää, mutta vielä vaikeampaa on olla yrittämättä. Ei mennä aina sieltä, missä mukavuus täyttää ihmeellisen mielemme, vaan hullutellaan ja irrotellaan. Yritetään olla edes vähän avoimempia.