Johdanto

Olen omaa opinnäytetyötäni tehdessä tutustunut paljon suomalaiseen koulutukseen ja siihen, miksi suomalainen koulutusjärjestelmä on niin hyvä ja miten se eroaa muun maailman koulutuksesta. Tätä varten lainasin Pasi Sahlbergin kirjan Suomalaisen koulun menestystarina ja mitä muut voivat siitä oppia (2015). Kirjassa kerrotaan paljon asioita siitä, miksi suomalainen koulujärjestelmä on menestynyt paremmin kuin monissa muissa maissa. Silmiini eniten kuitenkin pisti kohta, jossa kerrotaan siitä, kuinka paljon kansainvälistyminen on vaikuttanut koulujen opetussuunnitelmiin maailmalla ja kuinka Suomi on ottanut tai ollut ottamatta vaikutteita siitä. Tässä esseessä avaan hiukan tuota kansainvälistymisen vaikutusta.

Globalisaation vaikutus

Kansainvälistyminen on muovannut Suomen ja monen muun maan elämää viimeisen 20 vuoden ajan. Vapaampi ja helpompi kansainvälinen liikkuvuus ihmisten ja rahan suhteen on helpottunut ja lisääntynyt ja nykyään monien yritysten liikevaihto riippuu paljolti kansainvälisestä kaupasta. Globaalit kulttuurimuutokset vaikuttavat syvällisesti myös koulutuspolitiikkaan, -käytäntöihin ja – instituutioihin. Globalisaatio yhdenmukaistaa kansallisia koulutuspoliitikkoja, sillä nykyisin on helppo vaihtaa kuulumisia aivan toisella puolella maailmaa olevien koulutuspoliitikkojen kanssa. (Sahlberg 2015, 184) Kaikkialla maailmassa koulutusjärjestelmien ongelmat ja haasteet ovat samankaltaisia ja tämän takia myös ratkaisut ovat muovautumassa toistensa kaltaisiksi. Yhteisten indikaattorien ja oppimistulosten kansainvälisten vertailujen takia nykyään on helpompi vertailla eri koulutusjärjestelmien eroja. Globaalin kehityksen analysoimisesta on tullut monien opetusministeriöiden, kehitysvirastojen ja konsulttifirmojen perustoimintaa. (Sahlberg 2015, 185)

Tietoa koulutuksen muutoksista on laadittu ja jaettu ensisijaisesti maissa, joissa puhutaan englantia eli Kanadassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa sekä Aasian- Tyynenmeren alueella Australiassa, Uudessa- Seelannissa ja Singaporessa. Muista maista Alankomaat, Ruotsi, Norja ja Espanja ovat osallistuneet aktiivisesti koulutuksen muutoksista käytävään keskusteluun. Kuitenkaan maat, joissa on korkeita oppimistuloksia tuottava ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä eli Suomi, Japani ja Etelä-Korea eivät ole osallistuneet keskusteluun juuri ollenkaan. Tämän takia koulutuksen kehitystä koskevaa tietoa ja tutkimusta kannattaa käsitellä kriittisesti. (Sahlberg 2015, 186)

Koulujärjestelmien kehittäminen on maailmanlaajuinen ilmiö, mutta silti koulujärjestelmien suunnittelusta ja toteutuksesta eri maissa ei ole saatavilla luotettavaa, tuoretta, vertailukelpoista analyysiä. Alan ammattikirjallisuus kuitenkin kertoo, että koulutuksen kehittämisen painopiste on siirtynyt rakenteiden uudistamisesta laadun ja koulutuksen saatavuuden parantamiseen. Tämän takia opetussuunnitelmien kehittämisestä, oppimistulosten ja opettajien arvioimisesta sekä lukemisen, kirjoittamisen ja luonnontieteen osaamisesta on tullut koulujärjestelmäuudistusten prioriteetteja joka puolella maailmaa. Jotta näitä muutoksia saataisiin aikaan opetushallinnot käyttävät usein yritysmaailmasta omaksuttuja, vanhentuneita ja huonoja johtamismalleja, kuten koulujen välistä kilpailua, opetuksen ja oppimisen standardoimista ja testaamiseen perustuvaa arviointia. Sahlberg kutsuu tätä globaaliksi koulureformiliikkeeksi eli englanniksi Global Educational Reform Movement ja lyhennettynä GERM. ( Sahlberg 2015, 187) Yksi tärkeimmistä asioista Suomen koulutuksen menestymisessä on se, että Suomi ei ole ottanut käyttöön näitä GERMin määrittelemiä periaatteita. Seuraavassa osiossa avaan miten nämä eroaa suomen tavasta toimia.

Globaali koulureformiliike eli GERM

GERM on syntynyt koulutuspoliitikkojen ja käytäntöjen lisääntyneestä kansainvälisestä vaihdosta.

Se ei ole mikään poliittinen ohjelma vaan pikemminkin epävirallinen koulutusagenda, joka on jostain syystä tullut hyväksytyksi ”koulutuksen uutena oikeana oppina” (Sahlberg 2015, 188) GERMiä edistetään yhdessä poliittisiin prosesseihin osallistuvien yritysten, kehitysvirastojen, yksityisten säätiöiden ja konsulttiyritysten strategioiden avulla ympäri maailmaa. Tavallaan siis nämä yritykset ja säätiöt määrittelevät mikä heidän mielestään on paras tapa oppia vaikka eivät välttämättä tietäisi koulutuksesta yhtään mitään. GERM on kehittynyt 1980-luvulta lähtien ja vaikuttanut monien eri maiden koulutusjärjestelmiin suuresti. Suomi sen sijaan ei ole lähtenyt mukaan tähän. Seuraavaksi kerron kuinka Suomen malli ja GERM eroavat toisistaan.

Koulujen välinen kilpailu

GERMissä perusoletus on, että kilpailu toimii kuten markkinat yleensäkin eli parantaa palvelun laatua, tuottavuutta ja tehokkuutta. Kun koulut kilpailevat keskenään oppilaista niin niiden opetus ja oppiminen paranevat. Suomen mallin mukaan perusoletus on, että ihmisten kasvattaminen on yhteisöllinen prosessi ja koulujen välinen yhteistyö ja ideoiden jakaminen parantaa koulutuksen laatua. (Sahlberg 2015, 197) Erona näissä on siis se, että toisessa mallissa kilpaillaan ja toisessa tehdään yhteistyötä.

Standardoitu oppiminen

GERMissä keskusjohto asettaa selkeät, korkeat suoritustavoitteet kaikille kouluille, opettajille ja oppilaille. Tämän uskotaan parantavan tuloksia ja tasa-arvoa. Tämä johtaa standardoituun opettamiseen, millä taataan yhtenäisyys ja yhteiset mittauskriteerit ja –tulokset. Suomen mallin mukaan taas oppiminen on yksilöllistä. Koulukohtaisille opetussuunnitelmille luodaan selkeät kansalliset puitteet. Kansallisia tavoitteita toteutetaan hakemalla ja luomalla jokaiselle oppilaalle juuri hänelle sopivat oppimisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin oppilas tarvitsee erityisiä koulutustarpeita, ne luodaan hänelle. (Sahlberg 2015, 197) Erona siis se, että Suomen mallissa jokainen oppilas pyritään ottamaan yksilönä kun taas GERMin mukaan tasa-arvoa on se, että kaikille oppilaille laitetaan samat oppimistavoitteet.

Keskittyminen luku- ja laskutaitoon

GERMissä luku- ja kirjoitustaidon, matematiikan ja luonnontieteiden opetteleminen on ensisijaisen tärkeitä. Yleensä näiden aineiden opetustunteja pyritään lisäämään jopa muiden aineiden (kuten taiteiden ja musiikin) kustannuksella. Suomen mallissa opettaminen ja oppiminen keskittyvät syvään, laajaan oppimiseen. Yksilön persoonallisuuden, luonteen, luovuuden ja taitojen kehittymiselle annetaan sama painoarvo. Koulutuksen tavoitteena on löytää jokaisen oppilaan omat lahjat.  (Sahlberg 2015, 197) Myös tässä kohdassa huomataan, kuinka Suomessa annetaan enemmän yksilölle vapautta olla oma itsensä ja kehittää itseään ja myös oppimistulokset ovat näin huomattavasti parempia.

Testeihin perustuva laadunvalvonta

GERMissä koulun suorituskyky ja oppimistulokset ovat läheisesti yhteydessä koulujen ja opettajien markkinointiin, tarkastuksiin ja palkitsemiseen. Opettajien palkat ja koulun budjetti ovat liitoksissa siihen, kuinka hyvin oppilaat menestyvät koko ikäluokkaa koskevien testien mukaan. Pahimmillaan sanktioina voi olla työsuhteen päättäminen tai koulun lakkauttaminen. Suomen mallissa kaikki perustuu luottamukseen. Opettajien ja rehtorien ammattitaitoon luotetaan ja uskotaan, että he tietävät mikä on parasta oppilaille. Resurssit ja tuet kohdistetaan jälkeen jäämisen vaarassa oleville oppilaille ja päätöksenteon pohjana käytetään otoksiin perustuvaa oppimistulosten arviointia. Myöskään opettajien tai rehtorien palkka ei perustu oppilaiden tai koulun menestykseen. (Sahlberg 2015, 197)

Kouluvalinta

GERMissä perusideana on se, että vanhemmille on annettava vapaus valita lastensa koulutustapa. Koulujen välistä tervettä kilpailua kannustetaan, jotta ne palvelevat paremmin perheiden tarpeita. Ihannetapauksessa vanhempien tulisi voida käyttää julkisia varoja lastensa koulutukseen ja valita itselleen sopiva julkinen tai yksityinen koulu. Suomen malli perustuu tulosten tasa-arvoisuuteen. Perusoletuksena on, että kaikilla lapsilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet koulumenestykseen. Monet tekijät vaikuttavat lapsen oppimiseen koulussa esimerkiksi perhetausta. Tämän takia tasa-arvoiset oppimistulokset edellyttävät, että kouluja rahoitetaan niiden todellisten tarpeiden mukaan. (Sahlberg 2015, 198) Koulujen valinta johtaa usein sosiaalisen eristäytymiseen eli tarkoittaen sitä, että paremmassa tai kalliimmassa koulussa opiskelevat ovat jo valmiiksi parempia opiskelijoita ja pätevämpi valmistuttuaan. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole.

Suomen tasa-arvoinen ja kaikki huomioon ottava koulutusjärjestelmä on tuottanut todella hyviä tuloksia ja sen ovat huomanneet myös muut maat. Tulevaisuudessa suomalaisen koulutuksen arvostus ei varmasti ole laskemassa kunhan. Tähän asti ongelmana on ollut lähinnä se, että kukaan ei ole aktiivisesti Suomesta koulutusta myynyt ulkomaille. Potentiaalia ulkomailla on todella paljon joten uskon, että tämä ala tulee kasvamaan tulevaisuudessa suuresti.