Somekauhu

04.05.17 Esseen kirjoittaja: Anton Klemola
Kirjapisteet: 3
Kirja: Useita kirjoja
Kirjan kirjoittaja: Useita kirjoittajia
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle, Markkinointiviestintä, Oppiva organisaatio

Soluessee. Kirjoittajat Anu Järvinen, Laura Kallio & Anton Klemola

Sherry Turkle (2012) puhuu Ted Talk -esityksessään Fear of Missing Out -ilmiöstä. Teknologian lisääntymisen myötä olemme yhteydessä toisiimme aiempaa tehokkaammin. Muutos on ollut valtava, sillä kasvokkaisen viestinnän sijaan käytämme yhä enemmän muita viestintätapoja. Turklen mukaan annamme teknologian johdattaa meitä paikkaan, jonne emme halua mennä. Puhelimet ovat psykologisesti niin voimakkaita, että ne vaikuttavat jopa siihen keitä me olemme.

Heikkeneekö taitomme olla kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa?

“Someday, someday, but certainly not now, I would like to learn how to have a conversation.”
– (Turkle 2012)

Fear of Missing Out eli FOMO on pelkoa jonkin asian menettämisestä. Ihminen pelkää jäävänsä paitsi jostain tärkeästä ja hienosta, jos hän ei ole aktiivisesti läsnä somessa. FOMO -ilmiössä on huolestuttavaa, että ihminen seuraa mieluummin mitä jossain muualla tapahtuu kuin kiinnittää huomionsa ympäröivään ympäristöön. (Leivo 2016).

Tämän esseen kirjoittajat ovat eläneet aikaa ennen sosiaalisen median vallankumousta. Katsomme ilmiötä eri näkökulmista, mutta meitä yhdistää tietty kriittisyys. Yksi kirjoittajista ei juurikaan käytä somea, toinen haluaa oppia taitavaksi somen käyttäjäksi. Kolmas kirjoittajista käyttää aktiivisesti somea, mutta harkitsee siitä luopumista tai radikaalia vähentämistä.

Aluksi pohdimme tavoitettavuuden pakkoa. Sitten käsittelemme pelkoa poissaolosta somessa. Lopuksi pohdimme somen hyödyntämistä sosiaalialalla ja mitä riskejä siihen mahdollisesti liittyy.

 

tavoitettavuuden pakko

Tavoitettavuuden pakko ja sopivat viestintävälineet

Sosiaalinen media liittyi aluksi vain henkilökohtaiseen elämään, ihmissuhteisiin ja vapaa-aikaan. Myöhemmin esimerkiksi Facebookia alettiin kuitenkin hyödyntää myös työssä. Nyt on vaikea törmätä työyhteisöön, jossa sosiaalista mediaa ei käytettäisi jollain tavalla työpaikan viestinnässä. Käyttö ei välttämättä ole sisäistä viestintää, vaan sosiaalisen median seuraamiseen voidaan kehottaa oman ammattitaidon lisäämisen näkökulmasta. (Aalto 2010, 113-114.)

Viestinnän siirtyminen sosiaaliseen mediaan on vaikeuttanut yksityisen ja julkisen elämän erottamista, sillä verkossa on aina tavoitettavissa. Monilla työpaikoilla viestimiseen käytetään tällä hetkellä esimerkiksi WhatsApp -palvelua. Kuinka paljon työntekijän pitää olla tavoitettavissa?

“Eräässä työpaikassani luotiin yllättäen WhatsApp-ryhmä työntekijöille. Minkäänlaista ohjeistusta tai pelisääntöjä ryhmän käyttämiseen ei annettu. Ryhmään tuli viestejä erityisesti esimiehiltä päivittäin, silloinkin kun en itse ollut työvuorossa. Viestit liittyivät usein erityisesti negatiiviseen palautteeseen työstä. En kokenut, että olisin ollut velvoitettu kuulumaan WhatsApp-ryhmään, jonka tarkoitusta ei oltu kerrottu minulle, ja jonka viestien kirjoitustyylit olivat mielestäni usein epäammattimaisia. Pyysin, että minut poistetaan ryhmästä.”

Oheinen työntekijän kommentti selittää tilannetta. Jos työyhteisö käyttää sisäiseen viestintään some-kanavia, tulisi kanaville sopia selkeät pelisäännöt. Työntekijän on tiedettävä tarkkaan, kuinka suurta läsnäoloa häneltä edellytetään ja mihin aikoihin. Lainauksesta käy myös ilmi, kuinka usein työhön liittyvissä ryhmissä keskustelu voi ajautua myös epäammattimaiseksi. Oma lukunsa on työntekijän liittäminen tällaiseen ryhmään hänen tahtomattaan. Kanavat tulisi pyrkiä valitsemaan sellaisiksi, että kaikki voivat niitä käyttää. Jos työntekijä joutuu ottamaan uuden kanavan haltuunsa, tulisi häntä tukea sen käyttöönotossa ja antaa selkeä ohjeistus.

Tavoitettavuuden dilemma voi aiheuttaa pelkoa ja päänvaivaa. Työ- ja vapaa-ajan välille on pulmallista vetää rajaa. WhatsApp -ryhmiä on niin yksityisiä kuin työhön liittyviä. Työkaverilta voi tulla viesti ilta-aikaan ja puhelimen ilmoituksen kautta työasiat ovat näin yhtäkkiä osa vapaa-aikaa. Mitä menettää jos ei reagoi saapuneeseen viestiin heti? Onko pakko olla tavoitettavissa koko ajan?

Motivessa on luotu sisäisen viestinnän ohjeistus, jota viedään parhaillaan käytäntöön. Motiven pääasiallinen viestintäkanava on Slack, joka on suunniteltu erityisesti työpaikkojen viestintävälineeksi. Suunnittelutyössä kantavana ajatuksena on ollut, että Slackissa viestitään vain Motiveen liittyvistä asioista ja toisaalta muualla ei käydä osuuskuntaan liittyvää viestintää. Tiimiläiset saavat itse määritellä ilmoitusasetuksensa. Vastaanottaja päättää, milloin hän viestin vastaanottaa ja miten siihen reagoi. Rajojen teko on yksilön omalla vastuulla, mutta siitä on tärkeää puhua myös yhteisesti.

Pelko siitä, että menettää jotain, jos ei käytä somea

Sosiaalista mediaa vilkaistaan nykyään kuin kelloa, arkisesti ja usein. Sosiaalista mediaa käytetään pääasiassa tiedonhakuun, uuden oppimiseen, jakamiseen ja yhteistyösuhteisiin. Monet kokevat sosiaalisen median hyödylliseksi ja sellaiseksi asiaksi, jota ilman ei halua olla.

Monia näyttää vaivaavan pelko siitä, että jos omia sosiaalisen median kanaviaan ei jatkuvasti tarkista, menettää jotain tärkeää. Entä jos sosiaalista mediaa ei käytä juuri lainkaan? Saako silloin vähemmän esimerkiksi informaatiota kuin muut?

Vuonna 2015 tehtiin tutkimus suomalaisten sosiaalisen median käytöstä. Tutkimuksen mukaan suomalaisista 15-55-vuotiaista vain 7,3 % ei ollut käyttänyt mitään sosiaalisen median palvelua viimeisen kolmen kuukauden aikana. Suosituin palveluista oli YouTube, jota käytti 79,3 % vastaajista. Facebookia käytti 76,8 % ja pikaviestipalvelu WhatsAppia käytti 49,4 % vastaajista. (Suomalaisten sosiaalisen median käyttö 2015, 3.) Valtaosa suomalaisista siis käyttää sosiaalista mediaa. Sosiaalista mediaa käytetään aktiivisesti vapaa-ajalla, mutta myös työpaikalla ja opiskellessa. Työpaikalla ja opiskellessa käyttö voi olla osana virallista toimintaa, mutta myös oleellisena osana kahvitaukoja.

Jos suurin osa suomalaisista käyttää somea, jää jostain varmasti paitsi. Mitä menettää?

Sosiaalinen media on mahdollistanut, että jokainen voi toimia julkaisijana, journalistina, agendan asettajana ja lähteidensä määrittäjänä (Megatrendit 2016). Opiskeluissa tai työpaikalla, joissa käytetään sosiaalista mediaa viestintään, henkilön, joka ei sitä käytä, voi konkreettisesti olla hankalaa seurata organisaation ajankohtaisia tiedotuksia. Ilmoituksia voi mennä ohi, jolloin tärkeää tietoa jää auttamatta saamatta. Henkilö ehkä kuulee myös asioista viimeisenä, ja tietoja pitää kysellä myöhemmin muilta. Koska sosiaalista mediaa käytetään organisaatioissa tiedon jakamisen lisäksi verkostoitumiseen, menettää myös suositun matalan kynnyksen keinon ottaa yhteyden henkilöihin ja luoda verkostoja. Suuren opiskelijaryhmän tai -yhteisön kanssa voi olla helpompi viestiä sosiaalisen median avulla, ja viestimisessä jää herkästi ulkopuolelle, jos ei käytä sosiaalista mediaa.

Sosiaalista mediaa hyödynnetään paljon markkinoinnissa. Markkinoinnissa sosiaalinen media on tehokas tapa saada yhteys asiakkaaseen. Asiakkailla taas on helppo keino vaikuttaa sosiaalisen median kautta vastaamalla vaikka nopeaan asiakaspalautekyselyyn tai jättämällä palautetta esimerkiksi yrityksen Facebook-sivuille. Sosiaalisella medialla tavoittaa siis nopeasti suuren määrän ihmisiä. Jos sosiaalista mediaa ei käytä, saattaa menettää monia mahdollisuuksia markkinointiin liittyen. Asiakasnäkökulmasta ajatellen henkilö voi jäädä ilman sosiaalisessa mediassa yrityksen julkaisemaa tietoa kiinnostavista tapahtumista ja tilaisuuksista.

Sosiaalisessa mediassa voi kuulua erilaisiin yhteisöihin. Sosiaalinen media onkin monelle ennen kaikkea kohtaamispaikka, jossa pääsee jakamaan asioita. Facebookissa on eri kiinnostuksen kohteiden ympärille muodostettuja ryhmiä, jotka mahdollistavat esimerkiksi tamperelaisten kuntoilun harrastajien verkostoitumisen ja keskustelun. Tällaiset vertaisverkostot auttavat löytämään samanhenkistä porukkaa. Ilman verkkoläsnäoloa on vaikea päästä samaan. Kuitenkin verkossa kaikki on lähellä ja kaukana samanaikaisesti, ja henkilöstä voi tuntua sekä täydeltä että yksinäiseltä yhtä aikaa (Gleick 2013, 436). Sosiaalisessa mediassa voi kuulua moniin eri porukoihin ja yhteisöihin, mutta kokea silti olonsa yksinäiseksi.

Sosiaalinen media on siis viestintävälineenä verraton. Jos sosiaalista mediaa ei kuitenkaan käytä, pulmia voi olla esimerkiksi ajankohtaisen tiedon saannissa. Pelko jonkin menettämisestä on siis ainakin osaltaan aiheellinen. Kun tärkeää tietoa ei saa, se voi aiheuttaa stressiä ja konkreettisia ongelmia.

Kun henkilö pelkää menettävänsä jotain muutakin kuin pelkkiä tiedotusasioita, ongelma on enemmän psyykkinen. Joidenkin tutkimuksien mukaan pelko liittyy henkilön itsensä huonoon vointiin. Sosiaalisen median käyttäjä saattaa viettää paljon aikaa pohtien, onko muilla mukavampaa kuin minulla? Tämä ilmiö tunnetaan myös nimellä FOMO eli Fear of Missing Out. Olemme menettäneet taitomme olla läsnä ja haluamme hallita sitä miten näymme ulospäin. (Turkle 2012.) Sosiaalisessa mediassa muiden elämä alkaa nopeasti näyttää tehokkaammalta ja kaikin puolin hienommalta kuin oma elämä. Tämä saattaa aiheuttaa tarpeen seurata yhä enemmän muita tai jakaa yhä enemmän itse kauniita päivityksiä, jolloin itseään ruokkiva kehä on valmis.

Sosiaalista mediaa on hyvä osata käyttää viestintävälineenä työssä ja vapaa-ajalla. Sen käyttämiseen muihin tarkoituksiin kannattaa suhtautua varauksellisemmin. Sosionomeina työskentelemme erilaisten asiakasryhmien kanssa. Asiakkaamme ovat usein sosiaalisessa mediassa ja joudumme miettimään omaa suhtautumistamme verkkoläsnäoloon.

 

dark identity

Some ja sosiaaliala

Voimme työntekijöinä olla helpommin lähestyttäviä, jos meillä on ammatillinen verkkoidentiteetti. Toisaalta on huolehdittava asiakkaiden ja itsensä yksityisyydestä tarkasti. Säännöt luomme loppupeleissä kukin itse eikä meidän ole pakko suostua viestitulvan alaiseksi tai olla verkossa ammatillisesti, jos emme halua. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää sosiaalista mediaa ilmiönä ja havaita, miten asiakkaat siellä käyttäytyvät.

Myös sosiaalialalla on entistä yleisempää, että työntekijät tuottavat materiaalia yrityksen eri sosiaalisen median kanaviin tai hyödyntävät sosiaalista mediaa muuten työssään. Erityisesti nuorisotyön kentällä monet työntekijät käyttävät sosiaalista mediaa myös asiakkaiden kanssa kommunikointiin ja heille tiedottamiseen. Verken vuonna 2015 toteuttaman kyselyn mukaan kuntien nuorisotyöntekijöistä jopa 94% käyttää nettiä työssään. Sosiaalisen median kanavista Facebook oli kyselyn mukaan edelleen suosituin kanava, vaikkakin nuorten keskuudessa sen suosio on hiipunut ja muut kanavat ajaneet sen ohi. (Linkosalo 2016.)

Digiaikaan syntyneet nuoret sukkuloivat sosiaalisen median kanavilla ketterästi ja omaksuvat uudet ilmiöt nopeasti (Linkosalo 2016). Tämä aiheuttaa omat haasteensa somen hyödyntämiseen työssä. Onko ennakkovalmistelut eli esimerkiksi uusiin kanaviin tutustuminen, tilien luominen ja ylipäätään mukana pysyminen tehtävä vapaa-ajallaan vai voiko sen tehdä työajalla? Pelkkä työaikana tehty pikainen tutustuminen tuskin riittää siihen, että pysyy täysin kartalla alati muuttuvassa digimaailmassa.

Myös välineet aiheuttavat omat haasteensa. Verken kyselyn mukaan vajaalla viidenneksellä vastaajista ei ole työkäytössä älypuhelinta tai tablettia. (Linkosalo 2016). Mikäli työntekijä tällaisessa tilanteessa haluaa tai joutuu sosiaalisen median kanavia hyödyntää, on hänen tehtävä se mahdollisesti henkilökohtaisella puhelimellaan, mikäli kanavat ovat sellaisia ettei niiden käyttö onnistu tietokoneella.

Työnantajat saattavat kannustaa aktiivisuuten sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin varjopuolena on huoli siitä, että mitä työntekijät internetissä jakavat ja millaista kuvaa he siellä välittävät. (Linkosalo 2016.) Työntekijän omana huolena voi olla yksityisyyden menettäminen ja rajan vetäminen työ- ja vapaa-ajan minän välille. Toisaalta nykyisin kannustetaan luopumaan ajatuksesta, että vapaa-aika pitäisi pitää erillään (Makkonen 2017.)

Huoli voi nousta myös työhyvinvoinnin näkökulmasta. Jos työaika menee somen ympäröimänä ja käyttää myös kahvitaukonsa oman henkilökohtaisen somen seuraamiseen ja päivittämiseen, saattaa palautuminen työstä kärsiä. (Majava 2012)

Asiakkaiden kanssa sosiaalista mediaa käytettäessä on huomioitava asiakkaan tietosuoja sekä myös erilaiset tietoturvallisuuden haasteet. Haasteet riippuvat siitä, miten ja mitä mediaa hyödynnetään. Kenen puhelimella tai laitteella päivitetään? Ketkä kaikki tietävät salasanan sekä tunnuksen? Kuka ylläpitää tiliä ja vastaa mahdollisiin kommentteihin? Miten huolehditaan, että kaikilta on lupa materiaalin julkaisuun?

Kaikista huolista ja vastaväitteistä huolimatta on kuitenkin pakko myöntää, että somessa on potentiaalinsa. On olemassa monia erilaisia keinoja sen hyödyntämiseen sosiaalialan töissä. Somen hyödyntäminen tullee varmasti myös lisääntymään lähivuosina entisestään. Sosiaalinen media voi olla yksi työväline siinä missä sähköpostikin. Sieltä voi näyttää materiaalia ja hakea inspiraatiota, sitä voi hyödyntää opetuksessa tai sinne voi itse tuottaa eri kohderyhmien kanssa sisältöä. Esimerkiksi nuorten kanssa voi yhdessä päivittää sisältöä nuorisotilan instagram-kanavalle. Tai miksei vaikka ikäihmisten kanssa tehdä videoita Youtubeen! Työntekijä voi myös pitää blogia ja kirjoittaa yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastelevia kirjoituksia, kuten esimerkiksi Sosiaalinen tekijä -yhteisö tekee. Mahdollisuudet ovat rajattomat ja jokainen varmasti löytää itselleen ja työnkuvaansa sopivan tavan hyödyntää sosiaalista mediaa työssään.

Lähteet

Aalto, T. 2012. Kuinka olla avoin. Työelämän uudet viestintätaidot.
Gleick, James (2013) Informaatio. Helsinki: Art House.
Kiiski Kataja, E. 2016. Megatrendit 2016. Tulevaisuus tapahtuu nyt. Sitra. Luettu 24.4.2017. Luettavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/23211717/Megatrendit_2016.pdf
Kurio // The Social Media Age(ncy ). 2015. Suomalaisten sosiaalisen median käyttö 2015 -raportti. Laurea Ammattikorkeakoulu. Luettu 6.4.2017. Luettavissa: http://im.mtv.fi/blob/4941078/6c812d65a85598db50814610bd1da47b/suomalaisten-sosiaalisen-median-kaytto-2015-mtv-white-paper-data.pdf.
Leivo, M. 2016. Fear of Missing Out. Proakatemian esseepankki. Julkaistu 31.1.2016. Luettu 24.4.2017. Luettavissa: http://esseepankki.proakatemia.fi/fear-of-missing-out/
Linkosalo, H. 2016. Nuorisotyössä lähes kaikki käyttävät nettiä. Kansalaisyhteiskunta Luettu 3.5.2017. Luettavissa:  http://www.kansalaisyhteiskunta.fi/verkkolehti/aiemmat_kirjoitukset/nuorisotyossa_lahes_kaikki_kayttavat_nettia.1682.blog
Majava, A. 2012. Sosiaalinen media koukuttaa myös töissä. A-klinikka. Luettu 3.5.2017. Luettavissa: http://www.a-klinikka.fi/tiimi/1521/sosiaalinen-media-koukuttaa-myos-toissa
Makkonen, M. 2017 Korkeakouluopettaja on nykyään myös somepersoona. Luettu 3.5.2017. https://uasjournal.fi/puheenvuoro/korkeakouluopettaja-on-nykyaan-myos-somepersoona/
Turkle, S. Connected, but alone? Ted Talk. Katsottavissa: https://www.ted.com/talks/sherry_turkle_alone_together?utm_source=tedcomshare&utm_medium=referral&utm_campaign=tedspread

some aikajana

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!