Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Liikekontrollin häiriöt – Testaaminen ja kuntoutus



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Soluessee: Mikko Vainioniemi (Motive) & Santeri Saarinen (Motive)

 

Johdanto

Selkäkivut ovat yleinen vaiva, joista kärsii lähes jokainen ihminen elämänsä aikana. Vaivana selkäkipu on erittäin rajoittava, sillä selkäranka on elimistön tärkeimpiä tukirakenteita. Kuitenkin, vain 15 prosenttia alaselän kivuista kärsivistä potilaista saa tarkan diagnoosin. Voidaan siis ajatella, että peräti 85 prosentilla potilaista on määrittelemättömiä alaselkäkipuja. Yhtenä yleisenä syynä alaselkäkipuihin saattaakin olla liikekontrollin häiriöt.

 

Idea soluesseen kirjoittamiseen syntyi, kun Professori Hannu Luomajoki oli vierailemassa Tampereen ammattikorkeakoulun proakatemialla. Tällöin Luomajoki puhui juuri julkaistusta kirjastaan ”Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt”. Aihe on ollut paljon läsnä fysioterapiajaksojen harjoitteluissa ja koimme, että haluamme syventää sekä jäsentää tietojamme aiheesta soluesseen avulla. Soluesseen tarkoituksena onkin syventyä liikekontrolli häiriöiden testaamiseen, kuntoutukseen ja selvittää miten se eroaa liikehäiriöstä.

 

Alaselkäkivun luokittelu

Alaselkäkivun keston mukaan potilaat jaetaan yleensä kolmeen ryhmään. Akuuttia selkäkipua kärsivillä potilailla oireet ovat kestäneet alle kuusi viikkoa. Pitkittyneessä alaselkäkivussa potilaan kivut ovat kestäneet yli kuusi viikkoa, mutta alle 12 viikkoa. Alaselkäkipu luokitellaan kroonistuneeksi, jos sitä on esiintynyt kauemmin kuin 12 viikkoa. (Terveyskirjasto, 2014.) Suurin osa (n. 60%) äkillisistä alaselkäkivuista paranee itsestään kuukauden kuluessa (Käypä Hoito, 2017).

 

Alaselkäkivut voidaan myös luokitella niiden syntymissyyn perusteella. Tämä luokittelu on Peter O’Sullivanin kehittämä. Vain pienessä osassa (5-10%) selkäkipuja niiden syy on jokin selkäsairaus. Näitä selkäkipuja kutsutaan spesifeiksi ja ne voivat johtua esimerkiksi erilaisista hermojuuripuristuksista, murtumista, selkärankareumasta tai osteoporoosista. (Selkäkanava).

 

Suurin osa alaselkäkivuista kuitenkin luokitellaan epäspesifeiksi, eli niille ei löydy selkeää lääketieteellistä syytä. Epäspesifit selkäkivut luokitellaan kahteen pääryhmään, ei mekaanisiin ja mekaanisiin. Ei mekaanisissa selkäkivuissa kivun syy on usein psykososiaalinen ja siihen liittyy esimerkiksi pelkoa ja masennusta. Mekaaniset epäspesifit selkäkivut jaetaan vielä kahteen ryhmään, jotka ovat liikehäiriöt ja liikekontrollin häiriöt. Avaamme nämä luokat myöhemmin, mutta pääpaino tekstissämme on liikekontrollin häiriöissä. (Selkäkanava).

 

KUVA 1. Selkäkivun luokittelu (Selkäkanava)

 

Liikekontrollin häiriö

Liikekontrollinhäiriöllä tarkoitetaan potilaan kykenemättömyyttä kontrolloida omaa selän asentoa, joka ilmenee joko pysyvässä asennossa tai selkää taivutettaessa (Selkäkanava). Liikekontrollin häiriöt selkärangassa liitetään usein tietyn osan kontrollin häiriöön kivun ensisijaisessa suunnassa. Näissä häiriöissä ei kuitenkaan ilmene liikerajoitusta kivun suuntaan. Usein liikekontrollihäiriössä on kyseessä rankaa tukevien syvien lihasryhmien heikentynyt toiminta. Liikekontrollin häiriön aiheuttamat selkäkivut ovat kliinisessä työssä vastaantulevista kroonisista alaselkäkivuista yleisimpiä. Kipu liikekontrollin häiriössä tarkoittaa toiminnallisen kontrollin puuttumista rangan liikesegmentin neutraalialueen ympärillä ja siitä syntyvään kudosärsykkeeseen. Tämä häiriö johtuu rankaa tukevien lihaksien kontrollin puuttumisesta. Kontrolloinnin ongelma ilmeneekin tiettyjä staattisia tai dynaamisia tehtäviä suoritettaessa.  O`Sullivanin mukaan näitä kyseisiä toimintoja ovat liikelaajuuskipu, kuormituskipu ja liikelaajuuden loppukipu. (O’Sullivan 2005.)

 

Liikehäiriö

 

Liikehäiriötä ei pidä sekoittaa liikekontrollihäiriöön. Liikehäiriö potilailla tyypillistä on selkärangan rajoittunut ja kivulias liike yhteen tai useampaan liikesuuntaan. Tyypillisemmin liikehäiriöstä kärsivällä potilaalla on voimakas alaselän lihasjännitys taivuttaessa selkää liikehäiriöiseen suuntaan. Kipua aiheuttavan liikkeen välttäminen voi johtaa jopa siihen, että liikettä tuotetaan sitten virheellisesti ja jopa väärästä kohtaa, jolloin voi syntyä liikekontrollinhäiriö. Tärkeää liikehäiriöisen potilaan hoidossa on normaalin ja kivuttoman liikkeen palauttaminen ja pelkoa aiheuttavien tekijöiden kumoaminen (Selkäkanava).

 

Mistä tunnistaa onko kyseessä liikehäiriö vai liikekontrollin häiriö?

Me fysioterapeutit kohtaamme urallamme aikana monia eri selkäkipuisia potilaita. Oleellista meidän on pystyä selvittämään kliinisen tutkimuksen perusteella, mikä on selkäkivun aiheuttaja ja millä keinoilla potilasta saadaan hoidettua. Liikkeen sekä liikkuvuuden havainnoimisessa selvitetään usein kahta vaihtoehtoa: onko kyseessä liikehäiriö vai liikekontrollin häiriö? (KUVA 2). Liikkeenlaadun arviointi voi usein vaikeuttaa se, että yhteen suuntaan voi esiintyä liikekontrollin häiriö ja toiseen liikehäiriön. (Luomajoki 2018.)

 

KUVA 2. Liikehäiriön ja liikekontrollin häiriön erot (Luomajoki 2018)

 

Liikekontrollihäiriö selkäkivun aiheuttajana

Tyypillistä liikekontrollihäiriölle on sen suuntaspesifisyys, jolloin kipua tuntuu juuri jossain tietyssä liikesuunnassa. Lisäksi tyypillistä liikekontrollin häiriöstä kärsivällä potilaalla on se, että hän ei itse tiedosta pahentavansa omaa selkäkipua väärillä liikeasennoilla ja -malleilla. Tämän tiedostamattomuuden syynä saattaa usein olla se, kuinka häiriö alkaa asteittaisesti yhdistettynä lanneselän alueen heikkoon proprioseptiikkaan. Proprioseptiikalla tarkoitetaan nivelistön ja lihaksiston hermostolle antamia tietoja kehon eri liikkeistä ja asennoista. Tällainen häiriö kontrollissa usein ylläpitää kipua voimakkaasti, eikä häiriöstä kärsivä potilas useinkaan hyödy normaaleista hoitotoimenpiteistä, kuten psoas-lepoasennon ohjaamisesta tai erilaisista ohjatuista liikeharjoitteista. Häiriö esiintyy tyypillisesti myös johonkin tiettyyn suuntaan, kuten esimerkiksi fleksio, ekstensio, lateraali, rotaatio tai näiden yhdistelmään. Lanneselässä liikesuuntien ollessa kolmiulotteisia, tapahtuu liikettä samanaikaisesti useaan erisuuntaan ja onkin todennäköistä, että häiriö syntyy useampaan suuntaan kuin vain yhteen (O’Sullivan 2005.). Kullekin liikekontrollin häiriösuunnalle on olemassa selkärankaan kiinnittyvien lihasten tyypillinen jännitysmekanismi tai toiminnan heikentyminen ja juuri tämän vuoksi näiden potilaiden saama hyöty perinteisitä kuntoutuskeinoista on juuri olematon tai lyhytkestoinen. (Selkäkanava)

 

Fleksiosuuntainen häiriöon kaikista yleisin häiriö liikekontrollin häiriöissä. Tällöin häiriö ilmenee nimensäkin mukaisesti koukistussuunnissa tai myös kiertosuunnassa. Tällöin esimerkiksi eteenpäin taivuttaessa liikettä tulee oireilevalta alueelta huomattavasti enemmän kuin vieressä olevilta. Häiriö on huomattavissa, kun potilaan on vaikea säilyttää lanneselänneutraali lordoosi etenkin istuma- ja konttausasennoissa. Näiden lisäksi häiriössä tyypillistä on alaselän kontrolloimaton pyöristyminen esim. kyykätessä. (O’Sullivan 2000.)

 

Ekstensiosuuntaisessa häiriöilmenee selän ojennuksessa, kierrossa tai näiden yhdistelmiä sisältävissä liikkeissä. Myös eteentaivutuksessa on usein havaittavissa taipumusta pitää lannelordoosia, mutta esimerkiksi liikkeen puolessa välissä lordoosi voi kadota äkillisesti. Lisäksi seisoma-asennossa voidaan havaita lanneselässä lisääntynyttä segmentaalista lordoosia häiriötä aiheuttavassa kohdassa. (O’Sullivan 2000.)

 

Lateraalinen häiriöesiintyy usein toispuolisesti sivuttaiseen suuntaan. Oireitta provovoi erityisesti kurottaminen tai kierto yhdistettynä alaselän fleksioon. Häiriössä voidaan huomata, kuinka lanneselän normaali segmentaalinen lordoosi on puutteellinen ja samalla tasolla voidaan havaita lateraalinen siirtymä. (O’Sullivan 2000.)

 

Rotaatiosuuntaisessa häiriössätyypillisintä on se, että häiriö on toispuoleista. Tyypillisintä häiriön asennolle on lannerangan sivusuuntainen siirtymä, johon liittyy osittainen fleksio. Etenkin istumasta seisomaan noustessa tai kyykistäessä, näkyy rootatio- ja lateraalisuunnan kontrollin puute. Tällöin lannerangan lordoosi jää puuttumaan ja samalla tasolla on lateraalinen siirtymä. (O’Sullivan 2000.)

 

Multidirektionaalisessa häiriö tarkoittaa edellä mainittujen liikekontrollihäiriö suuntien yhdistelmää. Tällöin yhdistyy useamman häiriösuunnan piirteitä. Liike voi olla esimerkiksi ekstensio- ja rotaatiosuunnan häiriö tai vastaavasti fleksio- rotaatiosuunnan häiriö.

 

Liikekontrollin häiriön testaaminen

Olimme molemmat kuuntelemassa Hannu Luomajoen luentoa akatemialla liikekontrollin häiriöistä ja käytämme testaamisosiossamme tätä luentoa ja Hannu Luomajoen aiheeseen liittyvää kirjaa lähteenämme. Testien luotettavuuden parantamiseksi ne pitää aina suorittaa ja ohjeistaa täsmälleen samalla tavalla. Luomajoki ohjeisti testien ohjaamisen seuraavalla tavalla. Ensin asiakkaalle ohjataan testi sanallisesti, jonka jälkeen asiakas tekee liikkeen. Jos suoritus ei onnistu oikein, näyttää testaaja liikkeen ja ohjeistaa sen sanallisesti vielä tarkemmin. Tämän jälkeen asiakas yrittää liikettä uudestaan. Jos liike ei vieläkään onnistu, merkitään testin tulos positiiviseksi.

 

Ensimmäinen testi on Waiters Bow. Tässä testissä asiakas seisoo suorana jalat n. 10cm etäisyydellä toisistaan ja lähtee kallistamaan ylävartaloa eteenpäin. Liikkeen tulisi tapahtua pelkästään lonkista, eli lanneselän tulisi pysyä koko ajan neutraaliasennossa. Testi on positiivien, jos alaselässä tapahtuu fleksiosuunnan liikettä tai lonkkien koukistus on alle 50°. Tämä testi testaa alaselän fleksiosuuntaista liikekontrollia. (Luomajoki 2018.)

 

Toinen testi on lantion kippaus eli pelvic tilt, joka testaa ekstensiosuunnan kontrollia. Testissä asiakas seisoo suorana ja kippaa lantiota taaksepäin ilman selän ekstensiota. Liike tulisi siis tapahtua pelkästään lonkan ekstensiosta. Testi on positiivinen, jos asiakas ei pysty kyseiseen liikkeeseen tai hänen selkänsä menee ekstensioon.  (Luomajoki 2018.)

 

Kolmantena on yhden jalan seisonta- testi, joka testaa rotaatio- ja lateraalifleksion kontrollia. Testi aloitetaan mittaamalla asiakkaan lonkan leveys ja se jaetaan kolmella. Jakolaskun tulos on alkuasennon jalkaterien etäisyys toisistaan. Seuraavaksi asiakasta pyydetään siirtymään yhden jalan seisontaan ja samalla fysioterapeutti mittaa sivuliikettä navasta. Testi on positiivinen, jos siirtymä on yli 10cm.  (Luomajoki 2018.)

 

Seuraava testi on polven ojennus istuen. Tässä testissä asiakas pyrkii istumaan lanneselkä luonnollisessa asennossa ja ojentamaan polvea 30-50 astetta ilman lanneselän liikettä. Liikkeen tuisi siis tapahtua pelkästään polvista. Testi katsotaan positiiviseksi, jos asiakas ei pysty ojentamaan polvea 30 astetta tai lanneselässä tapahtuu liikettä. Testi testaa fleksiosuuntaista liikkeen kontrollia.  (Luomajoki 2018.)

 

Viides testi on nelin kontin- testi, joka testaa sekä ekstensio- että fleksiosuunnan kontrollia. Testissä asiakas asettuu nelin kontin niin, että lonkat ja olkapäät ovat 90 asteen kulmassa. Ekstensiosuuntaista kontrollia testattaessa asiakas lähtee viemään lantiota eteenpäin ja fleksiosuuntaista kontrollia testattaessa taaksepäin. Testit ovat positiivisia, jos asiakas ei pysty pitämään lanneselän neutraaliasentoa liikkeen aikana.  (Luomajoki 2018.)

 

Viimeinen testi tässä patteristossa on polven koukistus päinmakuulla. Tämä testi testaa ekstensio- ja rotaatiosuunnan liikekontrollia. Testissä asiakas makaa päinmakuulla ja koukistaa polvea ilman selän liikettä. Tavoitteena on saada polvi koukistumaan 90 astetta. Testi on positiivinen, jos asiakas ei pysty suorittamaan liikettä selkä neutraaliasennossa. Polven ojentajien kireys voi vaikuttaa koukistuksen astelukuun, mutta jos asiakas hallitsee selkänsä kuitenkin liikkeen aikana, kyse on liikehäiriöstä eikä liikekontrollin häiriöstä.  (Luomajoki 2018.)

 

Kuntoutus

Liikekontrollin häiriöiden hoidossa on oleellista selvittää asia asiakkaalle selkeästi, koska hän ei yleensä tiedosta ongelmaansa. Asiakkaalle on hyvä kertoa, että kivut eivät välttämättä johdu mistään rakenteellisesta ongelmasta. Liikekontrollin häiriöiden hoidossa asennosta muistuttavat teippaukset ovat hyvä tapa saada asiakas huomioimaan omaa toimintaansa.  (Luomajoki 2018.)

 

Hyvinä harjoitusliikkeinä eri liikekontrollin häiriöihin toimivat testeissä käytetyt liikkeet ja niiden variaatiot. Fleksiosuuntaista liikekontrollia on hyvä lähteä harjoittelemaan nelin kontin- harjoituksella, josta voidaan edetä tarjoilijan kumarrukseen. Kun nämä harjoitteet alkavat sujua, voidaan siirtyä kyykkyyn ilman painoja ja lopuksi lisäpainoilla. Kyykky on tärkeä liike asiakkaiden arjessa ja sen tekeminen vahvistaa oikeita lihaksia (pakaralihakset ja selän ojentajat), joita tarvitaan selän kontrolloimiseen. Ekstensiosuuntaisessa liikekontrollihäiriössä lantion kippaus on oleellinen liike hallita, jotta lanneselkä ei aina hakeudu siinä ekstensioon. Tätä voidaan harjoitella eri alkuasennoissa tai tuettuna ja lähteä vähitellen vaikeuttamaan harjoituksia. Rotaatiosuunnan liikekontrollin häiriöissä erilaiset variaatiot yhden jalan seisonnasta ovat tärkeitä harjoitteita. Rotaatiosuunnan häiriöstä kärsivillä henkilöillä gluteus medius- lihakset ovat yleensä heikot ja niiden harjoittaminen kannattaa aloittaa välittömästi esimerkiksi kylkimakuulla jalan nostolla.  (Luomajoki 2018.)

 

Pohdinta

Liikekontrollin häiriö aiheena on erittäin ajankohtainen. Fysioterapeutin kliininen tutkimustaito ja oikeiden hoitomenetelmien valinta korostuu vuosi vuodelta. TULE-vaivoja ja niiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä opitaan tunnistamaan mm. kehittyvien kuvantamismenetelmien avulla, mutta siitä huolimatta TULE-vaivojen esiintyvyys ei ole laskenut. Tämän vuoksi juuri kliininen tutkiminen, päättely ja yksilöllisen hoitosuunnitelman laadinta korostuu.

 

Olemme harjoitteluissamme huomanneet, että kaikilla valmiilla fysioterapeuteillakaan ei ole kauheasti tietoa liikekontrollin häiriöistä ja olemme joskus joutuneet heitä ohjeistamaan tähän aiheeseen liittyen. Pidämme tätä hieman omituisena asiana, sillä koemme aiheen kuitenkin olevan todella oleellinen epäspesifin alaselkäkivun hoidossa.

 

Koimme mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi perehtyä juuri tähän aiheeseen. Tutustuimme useisiin eri lähteisiin ja etenkin Hannu Luomajoen uusimpaan kirjaan, johon hänen luentonsakin hyvin pitkälti perustui. Saimme mielestämme esseeseen kasattua järkevästi olennaisimmat asiat, joita täytyy tietää liikekontrollin häiriöistä puhuttaessa. Esseen työstäminen oli lisäksi erittäin mielenkiintoista. Kirjoittaminen ajoi kirjoittajiaan testailemaan sekä kokeilemaan erilaisia testejä sekä harjoituksia, mitä Luomajoki kirjassaankin esittää.

 

 

Lähteet:

Bjålie, J.G., Haug, E., Sand, O., Sjaastad, O. & Toverud, K.C. IHMINEN. Fysiologia ja anatomia

Luomajoki, H. 2018. Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. Lahti: VK-Kustannus Oy

O’Sullivan, P. 2005. Diagnosis and classification of chronic low back pain disorders: Maladaptive movement and motor control impairments as underlying mechanism. Manual Therapy

O’Sullivan, P. 2000. Lumbar segmental ‘instability’: clinical presentation and spe- sific stabilizing exercise management. Manual Therapy 5

Selkäkanava.fi. 2015. Alaselän pitkittymisen syyt – selkäkivut eroavat toisistaan. https://selkakanava.fi/alaselkakivun-pitkittymisen-syyt-selkakivut-eroavat-toisistaan

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close