Soluessee: Juniorijääkiekkoilijoiden yleisimmät polven rasitusvammat

24.10.18 Esseen kirjoittaja: Mikko Vainioniemi
Kirjapisteet: 3
Kirja: Useita lähteitä
Kirjan kirjoittaja: Useita kirjoittajia
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle

Johdanto

Usea jääkiekkoilija kärsii peliuransa aikana erilaisista vammoista. Etenkin rasitusvammat ovat vuosien aikana määrällisesti lisääntyneet, joka johtuu pelin nopeuden kiihtymisestä ja siitä, että nykyään yhä nuoremmilla harrastajilla jääkiekko on muuttunut ammattimaisemmaksi. Liiallinen ja väärä harjoittelu aiheuttaa ongelmia etenkin kasvuikäisten jääkiekkoilijoiden joukossa ja tyypillisimmät rasitusvammat liittyvät usein oheisharjoitteluun lajinomaisen harjoittelun sijaan. (Terveystalo 2016.) Jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji, jos verrataan katsojamääriä muihin urheilulajeihin. Suomesta tulee paljon ammattilaispelaajia ulkomaansarjoihin ja lajiin panostetaan Suomessa paljon.

Valitsimme tämän aiheen ennen kaikkea sen takia, että meillä molemmilla on pitkä pelaajatausta sekä valmennuskokemusta jääkiekon parissa. Käsittelimme myös jääkiekkoa ja siinä esiintyviä vammoja opinnäytetyössämme. Polven rasitusvammoihin halusimme keskittyä, koska se on yleisin rasitusperäinen vamma junioripelaajien keskuudessa. Rasitusperäinen vamma estää nuoren pelaajan aktiivisen harjoittelun, joka on selkeä este jatkuvalle kehittymiselle. Vaikka Suomesta tulee paljon ammattilaisjääkiekkoilijoita, tulisi niitä varmasti vielä enemmän, jos turhat rasitusperäiset vammat saataisiin karsittua. Esseen tarkoituksen oli ennen kaikkea syventää omaa osaamista, mutta tämän lisäksi haluaisimme tuoda aihetta enemmän näkyville. Jääkiekon parissa on paljon valmentajia, jotka tekevät sitä työtä rakkaudesta lajiin -periaatteella. Tämä on erinomaisen hieno juttu, mutta osaamisen taso ei valitettavasti ole aina riittävällä tasolla. Toivomme, että aihe olisi enemmän näkyvillä, jotta juniorivalmentajat saisivat helposti lisää tietoutta netin välityksellä!

 

Jääkiekon fyysiset vaatimukset

Jääkiekkoa voidaan pitää aineenvaihdunnallisesti ainutlaatuisena pelinä, joka vaatii pelaajalta erinomaisia ominaisuuksia, kuten nopeutta, monipuolisia voimaominaisuuksia, tehontuottokykyä, tasapainoa ja ketteryyttä. Laji vaatii lisäksi pelaajaltaan hyvin harjoitettuja aerobisia ja anaerobisia energiantuottojärjestelmiä. Aerobinen energiantuottomekanismi luo vankan perustan pelaajien eritoiminnoille ja anaerobisten energiantuottomekanismisen säästämiselle. Jääkiekko asettaakin täten suuria fysiologisia vaatimuksia pelaajalle. Pelaajan tulee olla fyysisesti vahvassa kunnossa sekä nopea ja kestävä. Tämä johtuu pelin aikana tapahtuvista nopeista suunnanmuutoksista, kaksinkamppailuista, pysähdyksistä ja nopeista kiihdytyksistä. Intervallien pituus ja intensiteetti vaihtelevat pelin aikana paljon. Jäällä tehtävä suoritus vaihdon aikana vaatii paljon pelaajien nopeusominaisuuksilta ja räjähtävältä voimalta. (Koho ym. 2012.)

Monipuolinen fyysinen harjoittelu jäällä sekä sen ulkopuolella varmistaa sen, että juniorikiekkoilijan on mahdollista oppia lajin vaatimat tekniikat ja siirtää opitut taidot peliin. Tavoitteena on, että ennen murrosikää pelaaja osaisi keskeisimmät lajitekniikat, kuten luistelu, syöttäminen ja laukominen. Vahva perusta varmistaa sen, että kasvupyrähdyksen/murrosiän jälkeen pelaaja osaa jalostaa osaamisensa pelitilanteen kannalta tarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi. Alle 14-vuotiaiden jääkiekkoa harrastavien painopiste harjoittelussa on lajitekniikoiden opettamisessa niin jäällä, kuin sen ulkopuolella olevassa oheisharjoittelussa. (Hakkarainen ym. 2009)

Lajina jääkiekko on taito-. nopeus- sekä voimalaji, nimenomaisesti kyseisessä järjestyksessä. Monilta osin nuoren pelaajan harjoittelu on kuiva- ja jääharjoittelultaan samantapainen kuin senioripelaajalla. Progressio ja liikkeen harjoittelu on tärkeää mitä nuorempi kiekkoilija on kyseessä. (Kantola 1989.) Lisäksi harjoittelun tulisi lapsella ja nuorella olla mahdollisimman monipuolisesti kuormittavaa, jotta vältytään terveysriskeiltä, joita yksipuolinen harjoittelu saattaa aiheuttaa. Mahdollisia nuoren urheilijan terveysriskejä ovat mm. lihastasapaino-ongelmat ja liikkumisen mielekkyyden loppuminen, minkä vuoksi on hyvin tärkeää, että lapsi liikkuu mahdollisimman monipuolisesti, eikä ainoastaan tietyn urheilulajin harjoituksissa. (Hakkarainen ym. 2009.) Harjoittelu tulisi lisäksi suunnitella useamman vuoden tähtäimellä aina yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Harjoittelujaksojen tulisi pohjautua aikaisemmin käytössä olleisiin harjoitteisiin, opittuihin asioihin ja kehittyneisiin ominaisuuksiin. Tällöin pitkäjänteinen harjoittaminen johtaa suorituskyvyn paranemiseen ja jatkuvaan kehitykseen. (Kantola 1989.)

 

Urheiluvammat jääkiekossa

Urheiluvammalla tarkoitetaan kehoon muodostuvaa vauriota, joka estää kehon täyspainoisen toiminnan. Urheiluvamma syntyy liikuntasuorituksen aikana ja vaatii parantuakseen toipumisajan, jonka pituus vaihtelee riippuen vammatyypistä. Urheiluvammat jaetaan kahteen eri luokkaan, jotka ovat akuutit vammat ja krooniset vammat. Akuutit vammat syntyvät ulkoisen iskun tai tapahtuman tuloksena, kun taas krooniset vammat syntyvät kehon rasittumisesta pidemmän ajanjakson aikana.

Jääkiekossa kontaktit kuuluvat peliin, jonka vuoksi vammariski pelin aikana kasvaa. Kontaktien lisäksi monet muut tekijät, kuten tahattomat kaatumiset, kova vauhti ja nopeat suunnanmuutokset lisäävät vammariskiä. Vammariski on huomattavasti suurempi otteluissa kuin harjoituksissa, sillä useimmiten vammat syntyvät taklauksen, mailan tai kiekon aiheuttaman iskun seurauksena. Huipputasolla noin 40 % kaikista ottelussa tapahtuvista vammoista kohdistuu päähän. Alaraajavammojen osuus kaikista vammoista on noin 30 %, yläraajavammojen osuus noin 20 % ja loput 10 % kohdistuvat selkään tai keskivartaloon. (Leppänen & Löfgren 2017.)

 

Polvivammoille altistavat tekijät

Liikunnanharrastajien yksi yleisempiä ja kiusallisimpia ongelmia ovat erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön rasitusvammat, joka yleisemmin syntyvät silloin, kun samaa liikettä toistetaan useaan kertaan. Yleisimmin liikunnanharrastajien rasitusvammoja esiintyy polvessa. Voidaan ajatella, että rasitusvamma syntyy, kun lihasten ja jänteiden rasituksensietokyky ylitetään toistuvasti. Lasten ja nuorten rasitusvammat eroavat aikuisten rasitusvammoista monessa suhteessa. Esimerkiksi alle 15-vuotiailla polven seudun jänteet ja nivelsiteet ovat kimmoisampia ja pitkien putkiluiden luukalvot paksumpia kuin aikuisilla. Lapsilla kasvulevyt ovat herkkiä rasitukselle, koska ne kiihdyttävät putkiluiden kasvua. Monesti lihaksen jänneosa kiinnittyy lähelle kasvulevyä, jonka takia rasituksesta seuraa helposti kyseisen alueen turvotusta, jota kutsutaan insertiitiksi. (Salonen 2011.)

(Q-kulma sekä polven valgus- ja varusasennot)

Q-kulmalla tarkoitetaan quadriceps-kulmaa, joka muodostuu femurin ja tibian pituusakseleiden suuntaisten linjojen välille. Reisilihaksen vetosuunta on linjassa reisiluun kanssa, ja patellajänteen vetosuunta taas kulkee sääriluun pituusakselin suuntaisesti. Normaali Q-kulma on yleensä noin 15°, naisilla kuitenkin kulma on yleensä suurempi lantion rakenteen vuoksi. Liian suuri Q-kulma voi aiheuttaa ylikuormitusta polvilumpioon, jonka vuoksi voi seurata polvikipuja. (Saarikoski 2004.) Yli 15°:n kulma miehillä ja yli 20°:n kulma naisilla pidetään poikkeavana rakenteellisena piirteenä.

Polven normaaliin rakenteeseen kuuluu lievä valgusasento, joka on noin 5° – 10°. Kuorman on harjoittelussa tärkeää jakaantua tasaisesti alaraajojen nivelille ja niiden nivelpinnoille. Tämä on mahdollista silloin, kun painoa kannattelevat nivelet ovat toisiinsa nähden yhteisessä linjassa. Alaraajojen normaali linjausakseli on määritetty kulkevan suoliluun etuyläharjusta patellan keskikohdan läpi toiseen varpaaseen (Brukner & Khan 2002).

 

Yleisimmät nuorilla pelaajilla esiintyvät polvivammat

Vammat luokitellaan usein akuuteiksi- tai rasitusvammoiksi. Lieväksi vammaksi luokitellaan usein 1-7 vrk kestävä vamma ja keskivaikeaksi vammaksi luokitellaan vamma, jonka seurauksena poissaoloa harjoittelusta tulee 8-28 vrk. Vaikeaksi vammaksi luokitellaan vamma, joka aiheuttaa yli 28 vrk:n poissaolon harjoittelusta tai otteluista. Jääkiekkovammoista 60-80% on lieviä, aiheuttaen korkeintaan viikon poissaolon. Jääkiekkoilijoiden vammariski kasvaa pelaajan iän noustessa. Nuorten jääkiekkoilijoiden vammat ovat usein rasitusperäisiä, sillä jääkiekon säännöt eivät salli taklaamista 12-vuotiaaksi asti. Liiallinen tai väärä harjoittelu aiheuttaa usein ongelmia kasvuikäisten harrastajien joukossa. Tyypillisimmät rasitusvammat liittyvät oheisharjoitteluun lajinomaisen harjoittelun sijasta. Mölsän (2004) mukaan kaikissa jääkiekkovammoista, joista seurasi yli 4 viikon poissaolo harjoittelusta sekä otteluista, noin 30 % kohdistui polven alueelle. Tyypillisimpiä vammoja olivat kierukkavammat, sisemmän sivusiteen repeämät ja ristisiderepeämät. Tällöin vammamekanismina on tavallisesti törmäys vastustajan pelaajaan, jolloin jalka pääsee kiertämään ja vääntö kohdistuu valgukseen.

Etenkin nuorilla alkavan kasvupyrähdyksen aikana esiintyy runsaasti jänteiden luutumassa olevien kiinnityskohtien (Apofyysi) kiputiloja. Apofyysit on luissa olevia kasvualueita, jotka toimivat jänteiden sekä lihasten kiinnittymiskohtina. Tyypillisimmin apofyysin luutuminen alkaa useammasta erillisestä luutumistumakkeesta, jolloin apofyysin rusto on kalkkeutumassa tai luutumassa. Apofyysissä ilmenee toistuvan rasituksen seurauksena kipua, kosketusarkuutta ja lisäksi usein turvotusta.

Osgood-Schlatterin tauti (OSD) on yleinen syy polvikipuihin urheilevilla ja nopeasti kasvavilla nuorilla. Kyseessä on häiriö patellajänteen kiinnityksessä sääriluun kyhmyyn, joka on yleisin rasitusvamma kasvuikäisillä nuorilla urheilijoilla. Tautia esiintyy erityisesti kovan pituuskasvuvaiheen aikana, jolloin apofyysi on heikompi kuin ympärillä oleva jänne- ja luukudos. Pituuskasvuvaiheen aikana voi esiintyä suurta epätasapainoa lihasten voiman, kireyden, liikkuvuuden ja koordinaation suhteen. Nämä mainitut tekijät lisäävät riskiä Osgood-Schlatterin tautiin. Tautia esiintyy paljon urheilevilla nuorilla jopa 21% verran, kun taas ei-urheilevilla vain 4,5%:lla. Osgood-Schlatterin tautia esiintyy lajeissa, joissa ilmenee hyppyjä. Jääkiekkoilevilla nuorilla OSD:tä syntyy usein oheisharjoittelun seurauksena.

Sinding-Larsen-Johanssonin tauti (SJL) tarkoittaa patellan alaetukärjen luutumistumakkeen vaivaa. Tauti on yleinen syy patellan edessä olevaan kipuun urheilevilla lapsilla ja nuorilla.  Sinding-Larsen-Johanssonin tauti on syntymekanismiltaan ja oireiltaan samantapainen kuin Osgood-Schatterin tauti, mutta SJL-potilaiden ikä on usein hieman nuorempi kuin OSD-potilaiden. Lisäksi tautin oireet paikantuvat selkeämmin patellan alakärkeen.

Osteochondritis dissecans on rustoluukuolio polvessa. Tällöin vaivan syynä on polvinivelessä esiintyvä luunpala, jolloin luuta sekä rustoa käsittävä alue on irtoamassa tai jopa irronnut luusta. Osteochondritis dissecansessa polvi voi turvota ja koukistaessa esiintyy yleensä kipua. Vaiva voi usein olla kuitenkin niin lievä, ettei erityistä hoitoa tarvita, vaan usein riittää kuormittavan liikunnan lopettaminen.

Nuorten urheiluun liitetään yhtenä rasitusvammaryhmänä rasitusmurtumat. Jatkuvassa hyppy-, juoksu- tai vääntörasituksessa oleminen voi aiheuttaa luuhun mikroskooppisen pienen murtuman. Mikäli tällöin urheilemisesta ei pidetä taukoa, voi murtuma-alue suurentua, jonka seurauksena voi myöhemmin syntyä täydellinen luunmurtuma jatkuvan rasituksen seurauksena. Rasitusmurtumalla on kuitenkin hyvä paranemistaipumus, kun vain rasitusmurtumaan johtanut kuormitus lopetetaan riittävän pitkäksi ajaksi.

 

Pohdinta

Toisella meistä on ollut nimenomaan osgood-schlatterin tauti 12-13 vuotiaana, jonka takia joutunut olemaan sivussa pitkään jääkiekkoharjoituksista. Silloin ei ollut riittävästi tietoa siitä, miten vaivaa voisi parantaa muuten kuin lepäämällä. Nuorelle pelaajalle pelkkä lepo on kuitenkin siinä määrin huono juttu, että muut menevät harjoituksissa koko ajan eteenpäin. Varsinkin jos tavoitteet nuorella pelaajalla on korkeat niin halu harjoitella on kova, jonka takia pitäisi pystyä antamaan pelaajalle vaihtoehtoisia harjoitteita. Vielä tärkeämpää olisi, että valmentajilla olisi riittävä tietotaito harjoittelusta, jotta polvi ei ylikuormittuisi ja näin voitaisiin ennaltaehkäistä turhat rasitusvammat. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi allekirjoittaneenkin polvivamman ennaltaehkäistä, jos suoritustekniikoista olisi pidetty huolta.

Mielestämme aihe on erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Molempien jääkiekkohistorian seurauksena laji ja siihen liittyvä oikeaoppinen harjoittelu sekä vammojen ennaltaehkäisy on lähellä sydäntä. Opinnäytetyössämme tehdyn oppaan seurauksena toivoisimme, että voisimme kasvattaa juniorivalmentajien tietotaitoa lajiin liittyvissä harjoittelussa. Aiheeseen perehtyessämme olemme huomanneet, että etenkin polvivammojen ennaltaehkäisy on monien tekijöiden summa. Ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa tapaa vammojen ennaltaehkäisemiseen, vaan siihen vaikuttavat vahvasti esimerkiksi suoritustekniikat, harjoitusvälineet, jalkineet ja alusta.

 

Lähteet:

Brukner, P & Khan, K. 2002. Clinical Sports Medicine. Australia: McGraw-Hill.

Hakkarainen, H. Jaakkola, T. Kalaja, S. Lämsä, J. Nikander, A. & Riski, J. 2009. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. 1. painos. Lahti: VK-kustannus

Kantola, H. 1989. Suomalainen valmennusoppi 2. Harjoittelu. Jyväskylä: Gummerus Oy.

Koho, V. & Luukkainen, S. & Aho, J. Jääkiekon ytimessä – lajitietoa harrastajille ja ammattilaisille. Kuopio: UNIpress cop. 2012.

Leppänen, M. & Löfgren, K. 2017. Urheilun Kipupisteet. 1. painos. Helsinki: Finn Lectura

Saarikoski, Riitta 2004. Pystyasennon tutkiminen . Teoksessa Liukkonen, Irmeli & Saarikoski, Rii tta (toim.) Jalat ja terveys. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim,

Salonen, I. 2011. Lasten ja nuorten alaraajojen rasitusvammat. Teoksessa Liukkonen, I & Saarikoski, R. Jalat ja terveys. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Terveystalo. 2016. Yleisimmät vammat: jääkiekko. WWW-sivu. https://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Urheilijat-ja-aktiiviliikkujat-Sport/Tietoa-urheiluterveydesta/Yleisimmat-vammat-Jaakiekko/

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!