Soluessee: Idiootit ympärilläni

15.10.17 Esseen kirjoittaja: Juuso Häkkinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Soluessee

Samuel Kautto & Juuso Häkkinen

 

”Oletko joutunut kinaan, jossa molemmat puhuvat aivan eri asioista? Oletko saanut sähköpostin, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat, vaikka selität asiat kristallinkirkkaasti?”

”Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin.”

(Idiootit Ympärilläni, 2017)

 

Skenaario, jossa tietty henkilö tai ryhmä ihmisiä, ainakin hetkellisesti, edustaa itsellemme täyttä tyhmyyttä ja idiotismia ei liene täysin vieras kellekään. Tulemme kaikki joskus arjessa taikka työ- tai koulutehtävissä niin turhautuneeksi tehottomuutta, kommunikaatio-ongelmia, asenteita tai tapoja kohtaan, että on helppoa laittaa kaikki toimimattomuus toisten ihmisten vajaan älykkyyden piikkiin, kun asiat eivät toimi omien ajatuksiemme mukaisesti. Saatamme ajatella, ettei kyseisestä porukasta ole mihinkään, kaikki työ on ollut turhaa, ja olisi sama luovuttaa heti paikalla, unohtaa koko juttu.

 

Idiootteja on kuitenkin ympärillämme paljon vähemmän kuin tällaisella hetkellä kuvittelemme. Eihän se, että emme itse ymmärrä toista, tarkoita, että kyseessä oleva toinen henkilö on pöhkö. Idiootit Ympärilläni –kirja auttaa ymmärtämään, miten voisimme paremmin tulkita erilaisia viestintätapoja – ja alkuun, minkälainen tapojen kirjo on ylipäätään olemassa.

 

Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti”, kirjan takakannen ote lupaa. Se on paljon luvattu, omaksuisin mielelläni kaiken sen tiedon, ajattelen. Olisin erittäin mielelläni työpaikan ”täydellinen” tyyppi.

 

Neljä käyttäytymismallia

 

Thomas Eriksonin teos, Idiootit Ympärilläni, pyörii neljän erilaisen persoonallisuustyypin ympärillä. Nämä persoonallisuustyypit perustuvat IPU-instituutin (Institutet för Personlig Utveckling) (Etelä-Suomen sanomat, 7.4.2017) profiilianalyyseihin. Kaikki tyypit ovat kuvattu omalla värillään, jolloin ymmärrys saadaan helpoksi myös visuaalisella tasolla.

Kuva 1: Idiootit Ympärilläni, Thomas Erikson, sivu 25

Pohja kaikelle on se, että jokainen ihminen on erilainen ja toteuttaa näitä neljää persoonallisuustyyppiä omalla tavallaan. Ylläolevassa kuvassa on eriteltynä nämä tyypit. Kuvasta heti huomaa, että sininen ja vihreä ovat introvertteja, punainen ja keltainen ekstroverttejä ja niin edelleen. Kyseinen kaavio helpottaa hahmottamaan mitkä värit keskittyvät suorittamiseen ja mitkä ihmissuhteisiin.

 

Useimmat ihmiset toteuttavat yhtä tai kahta väriä hyvinkin selvästi. Harvemmat toteuttavat kolmea väriä, mutta se ei ole täysi mahdottomuus. Nämä värityypit ovat ennen kaikkea työkalu omaan toimintaan. Jos oppii tunnistamaan eri värien piirteet, voi hyödyntää sitä jokapäiväisessä elämässä. Kun hahmottaa lähipiiristä, mitä väriä kukin edustaa, voi muuttaa omaa käyttäytymistä heidän mukaan ja tehdä kanssakäymisistä mieluisampia. Kyse ei ole manipuloinnista, vaan puhtaasti oman käytöksen muuttamisesta. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin erilaisia ”maskeja”. Eli käyttäydymme eri tavalla eri piireissä. Loppujen lopuksi on vain kaksi tilannetta, milloin jokainen voi olla oma itsensä. Nämä tilanteet ovat seuraavat:

  1. Olet huoneessa yksin, missä ei ole ketään muita. Silloin puheillasi tai tekemisilläsi ei ole mitään vaikutusta kehenkään muuhun kuin itseesi.
  2. Olet huoneessa, jossa kaikki läsnäolijat ovat prikulleen samanlaisia kuin sinä, eli käytännössä klooneja. (Idiootit ympärilläni, sivu 16)

 

Punainen, luontainen johtaja

 

Jokainen tuntee vähintään yhden henkilön, jonka on pakko olla aina parrasvaloissa ja päästä sanomaan viimeinen sana. Hyvinkin todennäköisesti kyseinen henkilö on punainen. Punaisia voisi kuvailla seuraavilla adjektiiveillä: kunnianhimoinen, äkkipikainen, kilpailuhenkinen, suora, töykeä ja temperamenttinen. Listaa on lyhennetty käytännön syistä. Näiden termien pohjalta varmasti tulee mieleen jo vähintään yksi henkilö.

 

Usein punaiset ovat esimiesasemassa juurikin luonteensa takia. Punaiset vain ovat luontaisia johtajia. Punaiset tahtovat ottaa haasteita vastaan ja astuvat mielellään johtoon. Esimerkiksi pienessäkin projektissa punaisella on heti näkemys, miten asia tehdään, ja kun hän asian esittää, niin hän myös varmistaa, että asia tehdään niin. Punaiset ovat äärimmäisen jääräpäisiä, eivätkä suostu myöntämään olevansa väärässä, vaikka todellisuudessa olisivatkin väärässä.

 

Punaisessa on tietenkin paljon positiivista. Punaiset henkilöt saavat varmasti asiat tehtyä ja vielä reilusti etuajassa. Punaiset eivät voi sietää hidastelua ja niin sanottua ”mähmimistä”. Punaisilla on tietynlaista energiaa ja puhtia, mitä muilta tyypeiltä ei löydy. Punaiset tyypit eivät välitä ihmissuhteista, vaan kilpailusta ja suorittamisesta. Jokaisessa tilanteessa he haluavat olla parhaita, ja että kaikki näkevät sen. Oli sitten kyse firman pikkujoulujen limbokilpailusta tai firman sisäisestä myyntikilpailusta. Joka tapauksessa, punainen haluaa voittaa.

 

Punaiset ovat myös suorasanaisia eivätkä he jätä mitään sanomatta. He kertovat aina suoraan, jos jokin on vialla. Ja usein asia on muotoiltu siten, että puhuja ei ota huomioon, miten vastaanottaja saattaisi reagoida. Tämän takia punaisia usein kuvaillaankin töykeiksi, koska he eivät välitä muiden tunteista lähes yhtään. Punaisille kaikki ”small talk” on toissijaista. Heidän mielestä viestinnän tulee olla selkää ja yksiselitteistä. Kaikki korusanat jätetään pois, ja mennään suoraan asiaan. Parhaiten punaisten viestintää voikin kuvailla yhdellä sanalla: tehokas.

(Idiootit ympärilläni, Thomas Erikson, luvut 4. ja 8.)

 

Keltainen, valmis sanailija

 

Jos kuvailen ihmistä sanoilla optimistinen, puhelias, luova ja avoin, tuleeko mieleesi joku tuntemasi ihminen? Jos vastasit kyllä, kyseinen henkilö on aika varmasti keltainen. Keltaiset rakastavat puhumista, nauramista ja hauskanpitoa. He voivat puhua mistä vain ja vaikka kuinka paljon, kunhan he saavat itse puhua. Keltaiset tahtovat kertoa sinulle tasan tarkkaan mitä teki lomallaan ja milloin. Vaikka kyseessä olisikin pienikin yksityiskohta, jolla ei ole mitään merkitystä, niin keltainen ihminen tahtoo kertoa sen.

 

Keltaisten välitön negatiivinen kääntöpuoli heidän jatkuvan puheensa seassa on se, että he eivät osaa kuunnella. Heitä ei jaksa kiinnostaa muiden puhumiset, vaan ovat enemmän kiinnostuneita siitä mitä he itse tekevät. Toisin sanoen keltaiset eivät myöskään osaa keskittyä yhteen asiaan. Keltaiset ovat liian kiinnostuneita aina jostakin uudesta ja usein muiden puheet eivät ole kiinnostavia, koska keltainen henkilö ei pääse itse tekemään jotain uutta.

 

Keltaiset ovat myös siis hyvin itsekeskeisiä. Mutta silti keltaiset henkilöt ovat aina todella pidettyjä. Punaisten tapaan he ovat erittäin energisiä ja myös ekstroverttejä. Keltaiset henkilöt omaavat erinomaiset viestintätaidot ja osaavat aina sanoa jotain oikein. Keltaiset myös nauravat, hymyilevät ja ovat muutenkin äärimmäisen positiivisia. Keltaisen ihmisen seurassa tulee helposti hyvälle tuulelle ja sen takia monet pitävät keltaisista. Keltaisilla onkin hyvin laajat verkostot, koska he osaavat puhua ihmisille niin luonnollisesti.

 

Keltaiseen luonteenpiirteeseen kuuluu vahvasti luovuus. Keltaiset osaavat ajatella laatikon ulkopuolella ja keksiä aivan uusia toimintatapoja. Tämä onkin keltaisten tärkein vahvuus työmaailmassa. Keltaisten avulla saadaan aivan uusia näkökulmia asioihin ja voidaan luoda aivan uusia innovaatioita. Luovuuden kompastuskivi tietenkin on se, että keltaiset eivät ole suorituskeskeisiä. Heitä ei kiinnosta kuinka tarkasti asia tehdään tai kuinka hyvin, kunhan keltaisella on itsellään hauskaa. Keltaiset ovat kaikista neljästä tyypistä varmasti epäjärjestelmällisin. Keltainen tekee asiat hieman hutiloiden, mutta se kuuluu vain luonteeseen.

 

(Idiootit ympärilläni, Thomas Erikson, luvut 5. ja 8.)

 

 

Vihreä, luotettava tekijä

 

Vihreä on kaikista persoonallisuustyypeistä yleisin. Vihreitä ihmisiä löytyy runsaasti, joka ryhmästä ja työyhteisöstä. Vihreää ihmistä voi helpoiten kuvailla sanalla ”passiivinen”. Vihreä henkilö ei halua olla parrasvaloissa, kuten punainen tai keltainen. Vihreä ei myöskään ole yhtä tarkka kuin sininen, mutta sinisistä myöhemmin lisää. Vihreät nauttivat vakaudesta, rauhallisuudesta ja ennen kaikkea kuuntelemisesta. Vihreiden hienoin puoli on se, että he ovat kiinnostuneempia muista ihmisistä kuin itsestään.

 

Vihreä ihmistyyppi on ehdottomasti ystävällisin näistä neljästä ja se näkyy jokapäiväisessä toiminnassa. Vihreä välttää konfliktia kaikin mahdollisin tavoin. Vihreät tahtovat miellyttää kaikkia työtovereita ja ystäviä, vaikka kallistuvatkin introverteiksi. He eivät koskaan unohda toisten syntymäpäiviä tai mitä tahansa kissanristiäisiä. Vihreä myös tukee aina toisia tilanteesta riippumatta ja tekevät sen mitä heiltä pyydetään. He eivät vaadi muilta mitään kuin sen, että asia esitetään ystävällisesti.

 

Mutta missä piilee vihreän ystävän heikkoudet. He juoruavat, ja todella paljon. He eivät koskaan tule kertomaan asiaa suoraan päin kasvoja, jos heillä on jotain valitettavaa. He puhuvat pahaa selän takana ja siten purkavat pahaa oloaan. Kuten sanottu, vihreät välttävät konflikteja. Vihreä henkilö ei halua olla millään tasolla osallisena minkäänlaisissa kiistoissa. Vihreille muutos on myös vihoviimeinen asia. Jos muutosta on tulossa, vihreät menevät lukkoon eivätkä tee asialle mitään, koska eivät ilmaise mielipidettään, vaan pysyvät passiivisina.

 

Vihreä on kuitenkin luotettava työntekijä. He ovatkin erinomaisia työssä, jossa muutosta ei tapahdu, ja joka ei tarvitse innovointia. He tykkäävät tehdä asioita juuri niin kuin ne ovat aina tehty. He noudattavat aina ohjeita ja tekevät kaikkensa tiimin puolesta. Suorastaan unelma määrätietoiselle johtajalle, joka tietää miten asiat tehdään. Voin vannoa, että et kuule vihreiltä tiimiläisiltä vastalauseita, ainakaan suoraan. Tätä kautta pääsisimmekin taas vihreiden heikkouksiin, mutta asiaa on jo kuitenkin käsitelty. Vihreältä ei siis tule kysyä mielipidettä, vaan kertoa heille mitä tehdään ja miten, ja niin he myös tekevät.

 

(Idiootit ympärilläni, Thomas Erikson, luvut 6. ja 8.)

 

 

Sininen, tarkka analyytikko

 

Sinistä luonteenpiirrettä hieman sivuttiin jo aiemmin, eli siniset ovat hyvinkin tarkkoja. Kuvasta 1 näkee, että sininen on introvertti ja suorituskeskeinen. Sinistä voisi kuvailla nimenomaan analyyttiseksi, pessimistiksi ja järjestelmälliseksi. Sininen on puhtaasti keltaisen vastakohta. He haluavat tietää kaiken kaikesta, kun he tekevät jotain. Siniset eivät jätä yhtäkään kiveä kääntämättä, jos on pienikin mahdollisuus epäonnistumiselle. Sinisen vahvuus, ja heikkous, on kaiken perinpohjaisen tarkka analysointi. Heitä ei kiinnosta mitä teit viikonloppuna, vaan heitä kiinnostaa työ. He voivat puhua kanssasi loputtomiin, jos aihe on työstä ja miten voidaan tehdä asiat vielä tarkemmin.

 

Siniset ovat erinomaisia riskien kartoittamisessa. Projekteissa siniset varmasti tulevat kyseenalaistamaan jokaisen kohdan, jota ei ole valmisteltu täydellisyyteen saakka. Sininen onkin hieman perfektionisti. Kaiken pitää olla loogista ja järjesteltynä. Sininen ei myöskään tule ikinä kyseenalaistamaan jotain, ellei hän ole 100% varma, että hän on oikeassa. Siniset perustavat toimintansa faktoihin. Sinisten toimintaa voisi kuvailla tieteellisen metodin kautta. Eli sinisen täytyy pystyä toistamaan jokin asia vastaavalla lopputuloksella, jotta he ovat varmoja, että jokin toimii. Siniseen voi aina luottaa siinä, että he eivät tee virheitä.

 

Mikä sitten on huonoa virheettömässä työssä. Se myös kestää, kauan. Sinistä kiinnostaa usein prosessi enemmän kuin lopputulos. He voivat jankuttaa samasta asiasta loputtomiin, jos he eivät ole varmoja. Siniset tekevät kaiken niin tarkkaan, että lopputulos on taattu, prosessin kestosta huolimatta. Siniselle ei siis kannata antaa omalle vastuulle jotain kiireellistä, koska sininen ei varmasti saa sitä ajallaan loppuun. Sinisen mielestä tehtävässä olisi aina korjattavaa ja tarkennettavaa. Sinisen toiminnasta syntyy suorastaan hamsterinpyörä, se ei lopu koskaan.

 

Sinisen elämänfilosofia on, että älä sano mitään, jos ei ole mitään sanottavaa. Siniset kyllä pitävät ihmisistä, mutta he eivät vain perusta turhasta seurustelusta. Tämän takia sininen saattaa vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä. Kyse loppujen lopuksi siitä, että siniset eivät vain luota muihin ihmisiin helposti. Sinisiä vain kiinnostaa enemmän mitä heidän oman pään sisällä tapahtuu, ja siellä tapahtuu paljon.

 

(Idiootit ympärilläni, Thomas Erikson, luvut 7. ja 8.)

 

 

Yhteenveto

 

Tässä oli lyhyehkö esittely näistä neljästä ihmistyypistä. Tämä tieto toimii hyvänä pohjana ymmärtämisen avuksi, mutta ei todellakaan kata kaikkea. Eriksonin kirja tulee lukea kokonaisuudessaan, jotta voi ymmärtää paremmin kokonaiskuvaa. Parhaimman kuvan eri värien kommunikaatioista ja toiminnasta saa, kun Erikson haastattelee jokaisen värityypin edustajaa luvussa 19. Alla olevasta kuvasta näkyy vielä toinen taulukko näistä värityypeistä, jossa tieto on kiteytetty hyvinkin lyhyeen.

 

Kuva 2: Idiootit ympärilläni, Thomas Erikson, sivu 26

 

Yhteensopivuus: harmonia ja konfliktit

 

Optimaalisessa ryhmässä on kaikkia edellä esiteltyjä värityyppejä. (Idiootit Ympärilläni, 2017) Keltaisten yksikkö on ideamoottori, punainen päättää ja johtaa. Vihreä joukko tai yksilö on johdettava eli varsinaisen työn suorittaja, sininen seuraa, pohtii, kenties konsultoi ja arvioi suorituksen ja tekee loppusilaukset. Taulukon ”akseleilla” (Ks. Kuva 1) voi hahmottaa, kuinka pääväriltään viereiset tyypit tulevat pääosin töiden tekemisessä keskenään hyvin toimeen, sillä heillä on paljon yhteisiä piirteitä. Täydentävät (vaaka) tai luonnolliset (pysty) yhdistelmät eivät tietenkään ole mikään tae sujuvasta yhteistyöstä, mutta näyttävät suuntaa. Katso aiemmin esitetty kuva ja kuvittele kaksi tuntemaasi pääväriltään vierekkäistä ihmistyyppiä, niin hahmotat, mitä toimivilla yhdistelmillä tarkoitetaan. Täydentävät yhdistelmät eli vaakasuunnassa vierekkäiset päävärit toimivat kuin pyörän polkimet. Molempia tarvitaan ajamiseen, mutta polkimet ovat vuoroin toinen ”vetovastuussa” ja toinen tukemassa.

 

Ristikkäiset (keltainen + sininen & punainen + vihreä) yhdistelmät ovat nimetty ”haastaviksi yhdistelmiksi”. (idiootit Ympärilläni, 2017) Vaikka nimitys saattaa säikäyttää, on muistettava, etteivät kaikki työtehtävät edes vaadi yhteistyötä sillä tasolla, että työssä voisi kompastua ihmisten erilaisuuteen. Ja vaikka porukalta vaadittaisiin enemmän, ei haastava yhdistelmä silti kaada potentiaalia: tiimillä saattaa vain olla rutkasti enemmän haasteita dynamiikan toiminnassa, mutta työtehtävät saadaan usein silti tehtyä.

 

Keltainen tyyppi saattaa sännätä työn kimppuun miettimättä edes, mitä oikeasti kuuluu tehdä. Sininen tyyppi ajattelee keltaisen olevan hölmö, kenties vaikkapa vain esittävän tietävänsä mitä pitää tehdä. ”Kohta se tulee kuitenkin kysymään neuvoa”, saattaisi sininen pahimmillaan ajatella, samalla kun itse lukee ohjeita ja tekee suunnitelmia tehtävän hoitamiseksi. Sininen saattaa verkkaisesti tarttua (ehkä sosiaalisestakin paineesta) toimeen, samalla tuumaillen, missä järjestyksessä työn eri osat kannattaisi suorittaa. Voi olla että keltainen saa sillä välin ensimmäisen osan tai pahimmillaan koko tehtävän saatettua jo loppuun asti, ja sininen tuohtuu, kun hänen pohdintaa ei huomioitu, työ hutkittiin, vauhti meni laadun edelle. Tässä vaiheessa keltainen ajattelee tehneensä työn lähes sataprosenttisesti itse, ja on ärsyyntynyt sinisen kerätessä edes pienen siivun kunniasta.

 

Punaisen ja vihreän yhdistelmässä on haastavuudesta huolimatta logiikkansa. Punainen on johtoelin, ja vihreäthän oli niitä tyyppejä, joita saattaa jopa olla käskytettävä, ennen kuin mitään voi tapahtua. Vihreät usein vierastaa punaisen aggressiivisuutta ja yli-innokkuutena tai ylimielisyytenä näyttäytyvää määrätietoisuutta, mutta vihreätkään ovat sopeutuvaisia. ”Esimiehen pitääkin olla mulkku”, olen kuullut erään vihreäksi mieltäväni tyypin sanovan. Punaisella voi taas tehdä tiukkaa vihreän passiivisuus tai yksinkertaisuus, jonka takia vihreä tyyppi saattaa jo näyttäytyä idioottina. Toki vihreillä ei ole mitään tarvetta tallata punaisten varpaille: he eivät pidä parrasvalosta ja osaavat antaa tilaa – ja kuten jo mainittua, tässä tilanteessa sopeutua. Ylipäätään vihreillä on oivat yhteistyökyvyt kaikkien tyyppien kanssa juuri tämän takia.

 

Punainen saattaa saada raivokohtauksen aivan mitättömästä asiasta, mutta tyyntyy yhtä nopeasti ja unohtaa koko jutun. Keltainen on ”raivoamis-herkkyydeltään” perusvakaa ja ymmärtää pyytää anteeksi. Vihreän tyypin hermot ovat kuin pato: tuskin olet koskaan nähnyt sen sortuvan raivokkaasti. Vihreät haluaisivat pitää joka ikisen negatiivisen pisaran sisällään, ettei vain kukaan kastuisi. Sitäkin kuitenkin tapahtuu, että pato sortuu, mutta se vaatii vuosien negatiivisten asioiden patoutumisen. Jos niin sattuu käymään, niin purkaus huuhtoo kaiken mennessään. Siniset tyypit ovat taas kuin hanallinen juomatynnyri. Sieltä voi nätisti hanasta annostella negatiivisia tunteita ulos. Jos ei osaa vielä käyttää hanaa, alkaa se paineen alla vuotamaan ja tihkuttamaan. Tämä ilmenee silloin tällöin pienenä marinana ja piikittelynä, kun taas kontrolloitu ”hanan avaaminen” tarkoittaa yleensä rakentavampaa konfliktin käsittelyä ja selvittelyä.

 

On selvää, että saavuttaisimmepa sitten kuinka hyvän ymmärryksen muiden ihmisten viestintätavoista tahansa, ajaudumme silti joskus näkemyseroihin ja konflikteihin. Vaikka aivan konkreettisesti näkisit toisten ihmisten ajatukset kuten sarjakuvan ajatuskuplassa, olisit silti aika ajoin ymmälläsi siitä, kun et kerta kaikkiaan pääse jyvälle, mistä, miten ja minkä tähden juuri tämänkaltaiset ajatukset pulppuavat, tai mitä nämä edes tarkoittavat.

 

Ongelma on, että kukaan ihminen ei ajattele toisen kanssa samalla kielellä. Toiset näkevät ajatuksensa, toiset kuulevat, yksi lukee, kolmas tuntee, ja niin edelleen. Niistä ketkä näkevät, yksi näkee kuvana, toinen kuvasarjana, kolmas liikkuvana kuvana. Jonkun ajatusvirta ja muistot ovat niin abstrakteja, ettei hän osaa niitä itsekään mitenkään kuvailla. Voimme kuitenkin käyttää juurikin Idiootit Ympärilläni –kirjan tyyppisiä työkaluja apuna ymmärtääksemme toisiamme yhä paremmin.

 

Aivojen ja mielen toiminta on ihmiselle niin yksilöllistä, tilanneriippuvaista, mutta ennen kaikkea ihmeellistä ja tieteellisesti hyvin pitkälle selittämätöntä että väitän seuraavaa: vaikka kaikkien maailman ihmisten älykkyys lyötäisiin yhteen yksikköön, emme silti ymmärtäisi ihmismielestä, tai vaikkapa ajatus-käsitteestä paljoa enempää.

 

Onko siis ihme, jos ajaudumme silloin tällöin kanssaeläjiemme kanssa ristiriitoihin? Ei. Älä siis pelkää konfliktia: se on suhteen kuin suhteen ominaisuus. Eriksonin esittelemien ihmistyyppien tuntemisen ideana on, ettei lukija lähtökohtaisestikaan ajautuisi, tai etenkään ajaisi muita liian herkästi ”turhiin” konflikteihin. Konflikteja ei tästä huolimatta voi kukaan sataprosenttisesti väistää joka kerta, jos haluaa ylläpitää normaaleja sosiaalisia suhteita. Kaikki konfliktit eivät ole turhia. Kehitystä ei synny ilman konflikteja. (Patrick Lencioni, 2002; Ilkka Jauhiainen, 2017)

 

Kun konflikteja ei pelätä ja ne osataan käydä läpi rakentavasti, on käsillä itseasiassa yksi parhaista työkaluista toisen ajatuskulun ymmärtämiseen ja tiimidynamiikan rakentamiseen. Samalla kun saattaisit jopa oikeutetusti olla raivoissasi toiselle ihmiselle, rehellinen halu kuunnella ja ymmärtää (itseäsi ja vastapuolta) voittaa tehokkuudellaan riitelyn, ja on äärimmäisen kunnioitettava ja ihmissuhteita sekä työilmapiiriä kehittävä tahtotila. (Patrick Lencioni, 2002; Mika Nyyssönen, 2017)

 

 


Lähteet

 

Erikson, T. 2017. Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään. 1. painos. Atena Kustannus Oy

Lencioni, P. 2002. Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Tarina johtajuudesta. Suomennettu painos, suom. Marja Sevon 2014. Päivä Osakeyhtiö.

 

Ilkka Jauhiainen. Konfliktit vievät firmaa eteenpäin – Kirsi Piha neuvoo nimittämään yhtiölle oman opponoijan. Julkaistu 5.10.2017 11:03. Päivitetty 5.10.2017 11:08. Luettu 13.10.2017. www.talouselama.fi/uutiset/konfliktit-vievat-firmaa-eteenpain–kirsi-piha-neuvoo-nimittamaan-yhtiolle-oman-opponoijan/9d643f60-b57d-3c87-baf6-e4d065fe669f

 

Mika Nyyssönen. Kuunteleminen luo perustan työhyvinvoinnille. Julkaistu 27.9.2017. Luettu 15.10.2017. www-taplause-fi.cdn.ampproject.org/c/s/www.taplause.fi/single-post/2017/09/26/Kuuntelun-rooli-tyontekijakokemuksessa

 

Saara Larkio. Oletko sinä punainen vai vihreä ihminen? Ruotsalaiskirjailija Thomas Erikson suututti psykologit kirjallaan Idiootit ympärilläni. Julkaistu 7.4.2017. Luettu 12.10.2017. www.ess.fi/teemat/ihmisetjailmiot/art2360214

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.6/5 (5 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +1 (from 1 vote)
Soluessee: Idiootit ympärilläni, 4.6 out of 5 based on 5 ratings

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!