Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Dialogi osana parempaa tiimityöskentelyä



Kirjoittanut: Marianne Murto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Dialogi on monivivahteinen tutkimusmatka, joka tarjoaa jokaiselle jäsenelleen turvallisuudentunteen olla avoin ja mahdollisuuden tutkia oman ajattelunsa alkulähteitä yhdessä muiden kanssa. Siinä on tarkoitus avata uusien kokemusten kirjo ja oppia ymmärtämään toisten erilaisuutta sekä sitä, miltä maailma näyttää itsen ja muiden kokemana. Tavoitteena on tuottaa yhteistoiminnallisesti uusia merkityksiä ja yhteistä tietoa. Näitä tavoitteita ei saavuteta keskustelulla ja väittelyllä. Kirjassa Dialogi – paremman työelämän puolesta kirjoittajat toteavat, että dialogi on maailmanhistorian ensimmäinen työtaistelu, jossa työntekijät ja työnantajat ovat samalla puolella, paremman työelämän puolesta. Sen tarkoituksena on luoda kultainen keskitie työnantajien ja tulevaisuuden työntekijöiden välille parantaen vuorovaikutusta ja sitä kautta luoda uutta työtä, joka motivoi, innostaa ja tuottaa tulosta.

 

Kahdeksan näkökulmaa maailmankuvan muuttumisesta dialogille otolliseksi

 

  1. Ajattelun ja toiminnan kohdistaminen jäykistä rakenteista ja irrallisista tehtävistä suhteisiin ja prosesseihin

Tulevaisuuden työntekijöiden odotukset eroavat paljon kaavoihin kangistuneesta ajatusmaailmasta, johon kuuluvat esimerkiksi kellokortit ja säntilliset, joustamattomat työajat. Nykyaikana jäykät rakenteet aiheuttavat hyvin nopeasti jälkeen jäämistä kehityksestä. Muuttumattomissa rakenteissa on mahdotonta nykyään toimia luovana ja innovatiivisena yksilönä ja työyhteisönä. Uusien ratkaisujen kehittämiseen meillä se sijaan on nykyisin aiempaa monipuolisemmat mahdollisuudet. Työn mittaaminen muun kuin ajan perusteella vaatii selkeitä tavoitteita, jotta tiedetään mitä mitataan. Tämä korvaa aiemman käsityksen siitä, että tulokset korreloivat yhdessä työhön käytetyn ajan ja fyysisen läsnäolon kanssa. Tiimityöskentely tulee myös olemaan tulevaisuudessa entistä suuremmassa roolissa, kun hierarkiaeroja pyritään kaventamaan ja yhdenvertaisuutta korostamaan. Tämä mahdollistaa myös ihmisten toiminnan tukemista sen sijaan, että sitä pyrittäisiin kontrolloimaan. Toiminta on analysointia tärkeämpää ja tavoitteena on etsiä uusia konkreettisia ratkaisuja.

 

  1. Ulkoisesta vallasta ja kontrollista jaettuun johtajuuteen ja sisäisen voiman kokemiseen

Onko uudessa työssä enää pomoja? Johtajuuden väitetään olevan muutoksessa ja murroksessa, jopa kadonneen. Ylhäältä päin tulevan ohjauksen sijaan ihmiset kaipaavat usein vastuuta ja vaikutusvaltaa omassa työssään. Johtajuutta ei enää nähdä samalla tavalla kuin ennen, vaan nykyään johtajuus keskittyy enemmän vertaispaineeseen ja vastuun jakamiseen. Tiimiajattelu on tulevaisuuden työn johtamisoppia. Tiimityöskentely purkaa hierarkioita – merkitystä ei ole tittelillä tai kokemuksella, vaan sillä mitä teet nyt. Johtaminen suuntaakin enemmän ihmisten johtamiseen ja sparraamiseen.

 

  1. Ylhäältä alas tapahtuvasta päätöksenteosta yhteisten merkitysten etsintään

Johtamisessa painopistettä tulisi muuttaa ihmisten potentiaalin tiedostamiseen, sen esille tuomiseen ja hyödyntämiseen kohti yhteisiä tavoitteita – kaikki tämä ei toteudu käskemällä, tiukilla määräyksillä ja kontrollilla. Sen sijaan yhteinen päätöksenteko vaatii kaikkien sitoutumista yhteistyöhön – usein dialogin avulla – sekä yhteisen ajattelun avulla tuotetun vision toteuttamiseen. Vastuun jakaminen vaatii kokonaan uudenlaisen ajattelutavan ja sen mahdollistaa tiimissä työskenteleminen.

 

  1. Repivästä kilpailusta yhteistyöhön ja vastuuseen sekä yhdessä ajattelemiseen

Olemme riippuvaisia toinen toisistamme ja yhteistyön merkitys korostuu. Kokonaisnäkemyksen muodostaminen ja vastuun kantaminen vaativat ensiksi vastuun merkityksen tiedostamista, yhdessä ajattelemista ja sen jälkeen yhteistyökykyisyyttä – tähän voidaan kasvaa avoimessa dialogissa. Tarvitaankin tietoista keskinäisen riippuvuuden arvostusta ja opettelua koulutuksessa ja työorganisaatioiden eri tasoilla. Tähän meillä Proakatemialla on hyvät mahdollisuudet, sillä dialogi on keskeisin oppimistapamme.

 

  1. Itsensä hallitsemisesta erilaisuudesta rakentuvan yhteisöllisyyden hallitsemiseen

Olemme tottuneet yksilöllisiin suorituksiin esimerkiksi koulumaailmassa, vaikka olemmekin toimineet ryhmissä päiväkodissa lähtien. Näin ollen voisi kuvitella, että hallitsemme myös ryhmätyön taidon; yhteistyön sekä avoimen kommunikoinnin. Edelleen meiltä kuitenkin odotetaan näyttöä opiskelumaailmassa ja työelämässä yksilöinä, joten tiimiajattelu vaatii edelleen melko paljon harjoitusta. Nykyinen maailman monimuotoisuus tarkoittaa, ettei kukaan kykene yksin tietämään tai osaamaan kaikkea sitä mitä odotetaan. Tämä korostaa monitaitoisten tiimien merkitystä.

 

  1. Lineaarisesta ajattelusta suhteita ja prosesseja sisältäviin avoimiin järjestelmiin

”Dialogissa on pystyttävä kohtaamaan erimielisyydet ilman vastakkainasettelua ja oltava halukas tutkimaan näkökantoja, joita ei itse kannata.” (Bohm ja Peat 1992). Jokaisen olisikin paikallaan itse ja yhdessä toisten kanssa tutkia omaa ajatteluaan, jotta on mahdollista selvittää, kuinka erilaisiin päätelmiin on tultu.

 

  1. Luovuuden avulla yhdestä oikeasta ratkaisusta moneen ratkaisuun

Dynaamisessa maailmassa kohtaamme jatkuvasti uusia tilanteita ja niihin voidaan tuottaa monia toinen toistaan parempia ratkaisuja. Ei siis ole olemassa absoluuttisesti oikeita tai lopullisia vastauksia, vaan ihmiset tuottavat samasta tilanteesta erilaisia havaintoja. Tätä tulisi hyödyntää dialogiprosessissa, sillä jokaisen näkemys tuo arvoa lopullista ratkaisua etsittäessä.

 

  1. Palapelikuvasta holistiseen näkemykseen

Kokonaisuus koostuu palasista ja usein oma osuus on vain pieni osa kokonaiskuvassa. Nykyään kuitenkin pyritään kiinnittämään huomio nimenomaan kokonaisuuteen, omien rajojen ulkopuolelle ja ymmärtämään oma merkitys kokonaisuuden rakentamisessa. Ihmisillä on tarve kokea tekemisensä ja työnsä merkitykselliseksi ja se vaatii oman panoksen hahmottamista esimerkiksi organisaation kokonaisuudessa. Tähän vaikuttaa suuresti myös arvomaailma, eikä työntekijä halua omien arvojen sotivan työpaikan arvoja vastaan. Työn merkityksellisyys koetaan palkkaa tärkeämpänä asiana.

 

Järjestäytyneen dialogin vaiheet

Kirjassa Dialogi – avain innovatiivisuuteen esitellään järjestäytyneen dialogin tasot ja vaiheet. Näitä vaiheita on yhteensä neljä ja niistä ensimmäinen on muodostumis- ja muotoutumisvaihe. Tähän vaiheeseen kuuluu yleisesti hienovaraisuus ja sivistynyt kiltteys; johtuen pitkälti jäsenten välisestä tuntemattomuudesta. Vaiheessa yksi on ominaista pyrkiä korrektiuteen ja olemaan loukkaamatta ketään – tämä saattaa jättää asioita ja palautetta sanomatta, jos pelkona on toisen tunteiden loukkaaminen. Ensimmäisessä vaiheessa keskustelu koostuu lähinnä yksittäisistä monologeista ja mielipiteiden vaihdosta, kun ihmiset tuovat dialogiin mukanaan perinteiset keskustelutapansa. Tiimimme oli aluksi luonnollisesti tässä vaiheessa jonkin aikaa ennen kuin tutustumisen kautta onnistuimme siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Kuitenkin edelleen dialogeissamme on elementtejä vaiheesta yksi, kun esimerkiksi yksittäiset puheenvuorot alkavat vallata ja dialogin sijaan pysymme tavanomaisen keskustelun – jopa väittelyn – tasolla.

Tasoon kaksi siirryttäessä koetaan useimmiten jonkinlainen kriisi tai luhistuminen ja usko ryhmän taidokkaaseen dialogin käymiseen saattaa olla koetuksella. Dialogiin osallistuvat kokevat tarvetta tarkastella ryhmää itsenäisenä kokonaisuutena, johon he itsekin kuuluvat sekä havainnoida itseään ja muita. Tämän vaiheen selättämiseen ei riitä, että jäsenet yrittävät ymmärtää toisiaan ja hyväksyä sellaisen ratkaisun, jonka kanssa pystyvät elämään. Sen sijaan edessä on suurempi ongelma: dialogia tulisi kehittää, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta se ei tunnu onnistuvan. Eikä dialogin kehitys missään nimessä voikaan tapahtua kenenkään käskystä. Tämä aiheuttaa luonnollisesti turhautumisen tunteita ja malttamattomuutta: miksi emme voi olla jo siellä, mihin haluamme mennä? Tämä vaihe on tiimissämme vahvasti käsillä juuri nyt. Teoriatiedon ja keskusteluiden ansiosta olemme paremmin perillä siitä, mitä dialogi todella on ja missä olemme menneet vikaan. Itsetutkiskelun ja ymmärryksen lisääntymisen myötä tuomien tulevaisuudenkuvien vuoksi haluamme jo malttamattomina päästä hyödyntämään dialogin tuomia mahdollisuuksia; maailmankuvan avartumista, uusia innovaatioita ja todellista ymmärrystä. Tässä vaiheessa näemme todella tärkeänä sen, että kaikilla on käytössään aiheesta teoriatietoa ja itsetutkiskelua on aloitettu yksilötasolla ennen kuin muutosta pyritään saamaan aikaan tiimimme laajuisesti. Kun ymmärrys lisääntyy, on mahdollista tehdä toimenpiteitä omassa käyttäytymisessä ja ajatusmaailmassa muutosta tukevaan suuntaan. Tason kaksi dialogi mahdollistaa usein kontrolloidun keskustelun tai taitavan keskustelun – tämä on jo selkeä askel eteenpäin tasolta yksi.

Järjestäytyneen dialogin kolmas vaihe on tutkiva kyseleminen. Tässä vaiheessa merkittävin ero edelliseen on se, että asioita aletaan tuoda esille omasta näkökulmasta. Tällöin on mahdollista lisätä ymmärrystä muita jäseniä kohtaan ja todella asettua heidän asemaansa -laajentaa ymmärrystä siitä miksi joku ajattelee tietyllä tavalla. Ryhmässä alkaa dialogin hyödyntämisen tärkein osuus: reflektointi. Ihmiset pohtivat mitkä tekijät ovat vaikuttaneet heidän ajatusmaailmaansa ja mitkä asiat ovat johtaneet tiettyihin mielipiteisiin tai ehdottomiinkin näkemyksiin. Kokemukset tuodaan esille avoimesti ja peliin laitetaan oma persoona – näin ollen luottamuksen osoittaminen ja saaminen mahdollistuvat. Jos tässä vaiheessa maltetaan viipyä riittävän pitkään, keskustelu alkaa edetä aivan uudella tavalla, sillä osallistujat alkavat tutkia asioita yhtenä kokonaisuutena – ei vain omina totuuksinaan. Dialogiprosessin edetessä tähän vaiheeseen, voidaan puhua tietynlaisesta yhteisestä tutkimuskentästä, jossa tapahtuu vilkasta ja avointa merkitysten sekä informaation vaihtoa. Osallistujat kykenevät siirtymään hetkittäin sivustakatsojan rooliin ja tulkitsemaan asioita objektiivisesti. Kun itseymmärrys lisääntyy muita kuuntelemalla ja ymmärtämällä, voi huomata oman ajatusmaailmansa kapeuden ja kysyä itseltään: mitkä kokemukset ovat synnyttäneet minussa nämä vallitsevat mentaaliset mallit ja onko niistä tarpeellista pitää kiinni? Tämä tulee olemaan tiimimme seuraava vaihe, joka onnistuu, kun olemme ymmärtäneet kysymysten roolin dialogissa; haluammehan ymmärtää toisten ajatuksia parhaalla mahdollisella tavalla, jotta voimme havaita miksi joku kokee juuri tämän asian tällä tavalla. Tässä vaiheessa on tärkeää olla kyseenalaistamatta sitä, onko jonkun näkemys oikea vai väärä, vaan päinvastoin pyrkiä kysymyksillä saamaan vastaus siihen, miksi tämä asia on tälle henkilölle totta.

Viimeisessä dialogin tasossa päästään ideoiden virtaukseen, jonka myötä voidaan odottaa merkittäviä lopputuloksia. Tämä on dialogin hedelmällisin ja otollisin vaihe, mutta edellyttää alempien tasojen vaatiman kehityksen toteutuakseen. Neljänteen vaiheeseen on myös mahdollista – jopa toivottavaa –  yltää jokaisella dialogikerralla. Parhaimmillaan dialogissa alkaa esiintyä samanaikaisuutta; joku toinen sanoo ja toinen ajattelee samaa asiaa yhtä aikaa. Eteen aukeaa uusi tiedostamisen taso – osallistujat oivaltavat, että muistin ja ajattelun välillä on selkeä ero. Täysin uudet ajatukset valtaavat ihmiset ja tämä saattaa aiheuttaa hetkellistä häkeltymistä, joka johtaa hiljaisuuteen. Ajatusprosessi mahdollistaa kuitenkin lopulta sen, että sanoille muodostuu luova ja rakentava voima, jota ei esiinny muissa tasoissa. Saavutetaan yhteinen ryhmätaso ja ihmisten välillä vallitsee yhteys. Osallistujien välillä vallitsee uskomus siitä, että he kykenevät ja saavat osallistua aktiivisesti yhteisen merkityksen etsintään ja luomiseen. Hankkimamme teoriatiedon ja tulevien harjoittelutilanteiden johdosta uskomme yltävämme tälle dialogiprosessin tasolle vielä tämän kevään aikana ja saamme sekä siihen että koko tiimiimme aivan uuden ulottuvuuden.

 

Pohdintaa dialogista

Teoksessaan Dialogi – paremman työelämän puolesta kirjailijat Kirsi Piha sekä Liisa Poussa kertovat havainneensa uuden työntekijäsukupolven haluavan käydä jatkuvaa vuorovaikutusta – oli se sitten yhteisöllistä tapaa tehdä töitä, jatkuvaa palautteenjanoa tai ylipäätään avoimempaa keskustelukulttuuria työyhteisöissä. Dialogin avulla pyritään muuttamaan asioita kaikkien kannalta parempaan suuntaan.

Sellaiset tulevaisuuden työnantaja-asemassa olevat yritykset, jotka ymmärtävät käyttää työyhteisössä dialogia ja sen tuomia hyötyjä liiketoiminnassa, ovat selkeästi edellä muita aikansa yrityksiä. Dialogin ja yhteisen keskustelun sekä näkökulmien vaihtamisen ansiosta yritys voi saada paljon enemmän irti, parhaimmillaan innovaatioiden ja organisaatiokehityksen muodossa. Vanhanaikaisen ja kaavoihin kangistuneen ajattelutavan ansiosta moni yrittäjä tai yritysjohtaja saattaa vähätellä ja aliarvioida yhdessä keskustelemisen voimaa. Tällainen uudenlainen tapa tehdä töitä ja kehittää liiketoimintaa ei välttämättä edusta sitä kaikkein stereotyyppisintä mallia työn tekemisestä.

Teknologian muokatessa maailmaa, muuttuu myös tulevaisuuden työnkuva. Vanhoja työpaikkoja ja -muotoja tippuu pois ajan kuluessa, mutta samaan aikaan uudenlaisia mahdollisuuksia ja tapoja tehdä töitä astuu kuvaan. Jotta tulevaisuuden työntekijöiden sekä työnantajayritysten toiveet saadaan kohtaamaan työn tekemiseen liittyvissä kysymyksissä, täytyy asiasta käydä yhdessä avoimemmin keskustelua, dialogia. Olemme sitä mieltä, että dialogin ja yhdessätekemisen merkitys tulee kasvattamaan suosiotaan tulevaisuuden työmaailmassa.

Jokaisella dialogin jäsenellä on oikeus ja velvollisuus osallistua dialogin kulkuun. Jos esimerkiksi tiimi päättää dialogin avulla asioista, ja muutama ihminen ei osallistu dialogin aikana päätöksentekoon sanallakaan, onko lopullinen päätös siten koko tiimin yhteinen? Kun jokainen tiimin jäsen kantaa vastuunsa dialogin etenemisestä keskustelemisella ja toisten jäsenten aktiivisella kuuntelemisella ja ymmärtämisellä, voidaan hyödyntää dialogikäytännön koko potentiaali.

Dialogille erityisen hedelmällistä on nostaa ns. ”kissat pöydille”. Haasteista ja ongelmista keskusteleminen ja niiden ratkominen yhdessä dialogin keinoja hyödyntäen, voidaan keskustelussa päätyä arvokkaisiin ja ennaltaodottamattomiin lopputulemiin. Parhaimmillaan dialogista jokainen voi ammentaa itselleen uutta rikastuttavaa tietoa, ja lopputuloksena on voinut jopa jonkinlainen uusi innovaatio.

Dialogiin osallistuminen pitää myös tehdä mahdollisimman helpoksi. Tähän vaikuttavat yleinen ilmapiiri ja dialogiympäristö, asenteet, keskustelijoiden väliset suhteet sekä tietenkin erilaiset persoonallisuudet. Toiset ovat hiljaisempia ja toiset äänekkäämpiä, ihanteellinen tilanne kuitenkin olisi, että jokainen dialogin jäsen ottaa sopivissa määrin puheenvuoroja siten, etteivät äänekkäimmät dominoi keskustelua tai hiljaisimmilta jää sanomatta sanaakaan. Voimakkaista ennakkoasenteista olisi myös hyvä päästä eroon, jotta ne eivät vaikuttaisi dialogin vapaaseen kulkuun. Jos tiimi kokee haasteita ja ongelmia keskuudessaan, ne on nimenomaan hyvä ratkoa dialogin keinoin. Pahimmillaan ongelmista ei uskalleta puhua avoimesti yhdessä, ja asiat jäävät pinnan alle kytemään, eikä dialogi näin ollen pääse etenemään sille luonnollisella tavalla.

Dialogin kulkuun vaikuttaa myös sanaton viestintä eli kehonkieli. Varsinkin ensimmäisten yhdessä käytävien dialogien aikana jäsenet saattavat tulkita muiden tiimiläisten kehonkieltä väärin. Esimerkiksi toisen ihmettynyt ilme saattaa jonkun jäsenen mielestä vaikuttaa vihaiselta, ja saattaa näin ollen vaikuttaa jäsenten väliseen dynamiikkaan ja näin myös dialogiin. Mitä enemmän yhteistä dialogia tiimin kesken käydään, ja mitä paremmin toisia opitaan tuntemaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vähenee myös väärinymmärrysten määrä. Onnistuneessa dialogissa voidaan päästä tulokseen, joka on enemmän kuin keskustelijoiden mielipiteiden summa. Tähän tilanteeseen päästäkseen tiimin jäsenten täytyy heittäytyä dialogin vietäväksi, ja pyrkiä ymmärtämään toisten tiimiläisten puoltavia tai eroavia puheenvuoroja riittävällä sympatialla ja kiinnostuksella.

Jotta dialogi kehittäisi jokaista tiimin yksilöä sekä yhteistä ajattelua, on tärkeää, että puheenvuorot koostuvat pitkälti teoriatietoon pohjautuen. Tämä poistaa turhan tunnelatauksen dialogista, kun asioita ei tarvitse esittää henkilökohtaisina näkemyksinä, vaan pohjana on teoria. Dialogiin kuuluvat olennaisesti avoimet kysymykset, joilla tuodaan esille omaa epävarmuutta ja tiedon puutetta – tarkoituksena herättää keskustelua, ei odottaa valmiita vastauksia. Avointen kysymysten esittäminen dialogin etenemisen kannalta hedelmällistä, sillä se mahdollistaa ongelman pohtimisen yhdessä ilman, että kukaan tuo esille valmiiksi pureskeltua ratkaisua.

Dialogi etenee ilman erillistä puheenjohtajuutta, eikä se missään vaiheessa muodostu esimerkiksi kahden ihmisen vuoropuheluksi. Onnistuakseen dialogi edellyttää jokaiselta jäseneltään aitoa kuuntelua ja ymmärrystä toisten puheenvuoroihin. Tämä tarkoittaa, ettei samaan aikaan voi miettiä omaa argumenttiaan ja keksiä keinoja torjua toisen ajatus osoittamalla se vääräksi. Kyse ei siis missään nimessä ole kilpailutilanteesta, eikä dialogilla ole voittajaa – tavoite on laajentaa jokaisen näkemystä yksittäisten mielipiteiden esille tuomisen sijaan. Tiimiläiset ja dialogiin osallistujat tulisi nähdä ennemminkin liittolaisina, jotka mahdollistavat yhteiseen, toistaiseksi tuntemattomaan päämäärään pääsemisen. Dialogilla ei tarkoituksella haeta tiettyä lopputulosta, vaan sen annetaan kulkea omalla painollaan.

 

Kirjoittajat: Marianne Murto ja Jenni Peräinen

 

Lähteet:

Dialogi – avain innovatiivisuuteen Jorma Heikkilä ja Kristiina Heikkilä WSOY 2001

Dialogi – paremman työelämän puolesta Kirsi Piha ja Liisa Poussa Talentum 2012

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close