Tampere
29 Mar, Friday
6° C

Proakatemian esseepankki

Soluessee: Asennemuijaantuminen ja sen haasteet



Kirjoittanut: Anni Minkkinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Kirjoittajat: Amanda Hiltunen, Inga Keski-Heikkilä ja Anni Minkkinen

 

Kirjassa Röyhkeyskoulu tartutaan siihen ongelmaan, että varsinkin naiset, mutta miksei miehetkin, usein vähättelevät omia saavutuksiaan ja osaamisiaan. Jos ei pysty itse seisomaan työelämässä oman ammattitaitonsa takana, on hankala edetä urallaan, tai saavuttaa suuria asioita. Käsittelemme tässä soluesseessä ongelmia ja ajatuksia asennemuijaantumisen takana.

Jos haluaa oppia rohkeammin viemään omaa uraansa, osaamistaan ja elämäänsä eteenpäin, pitää myös oppia tuntemaan itsensä. On tärkeää oppia tuntemaan itsensä, omat halunsa ja osaamisensa. On vaikea kehittää sellaista uraa kovalla draivilla eteenpäin, minkä vanhemmat ovat sinulle päättäneet, tai tulla hyväksi lajissa, jota harrastaa vaan kaverinsa takia. Pitää oppia sanomaan kyllä ja ei. Tunnistaa omaa osaamistaan ja tuoda se esiin. Jatkuva itsensä kehittäminen ja itseensä tutustuminen ovat välttämättömiä, jos haluaa pysyä kyydissä mukana. ”Tiedät, että osaat. Nauti siitä, että osaat, ja anna meidän muidenkin nauttia siitä!” (Janakka 2019,261)

 

Huijarisyndrooma

 

Huijarisyndroomassa on kyse siitä, että henkilö epäilee omaa todellista osaamistaan, ja pelkää todellisen osaamisen tasonsa paljastuvan muille. Huijarisyndroomasta kärsivä ihminen kuvittelee, että ei ole ansainnut saavutuksiaan vaan, että ne ovat tulleet hänelle sattumalta. Tämä on ajatteluun liittyvä ilmiö, joka on alun perin havaittu akateemisesti kouluttautuneiden naisten keskuudessa, mutta todellisuudessa ilmiö on laajempi ja sitä esiintyy ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikissa ihmisryhmissä. Usein huijarisyndrooma saattaa esiintyä siirryttäessä yhteiskuntaluokasta toiseen, esimerkkinä tästä ylennys työpaikalla. Huijarisyndroomasta kärsivillä oma osaaminen on muuttunut niin itsestään selväksi, että hän kokee, että kaikilla muilla on vähintään sama tieto taito, ellei parempikin. Huijarisyndrooma on samankaltainen ilmiö kuin perfektionismi. Pelko osaamattomaksi ja epäpäteväksi paljastumisesta pistää tekemään yhä enemmän, yhä paremmin. Seurauksena voi olla vakavaa ahdistusta, stressiä ja uupumusta.

Huijarisyndroomalle on myös vastakohta Dunning-Kruger vaikutus, jossa henkilön tietämättömyys saa hänet yliarvioimaan omaa osaamistaan, ja kuvittelemaan itsensä täysin ylivertaiseksi ja korvaamattomaksi.

Huijarisyndroomasta kärsivät ovat usein tunnollisia ja kovia tekemään töitä, ja heillä voi olla vaikeuksia puhua töihin liittyvistä paineistaan, koska he pelkäävät ”paljastuvansa”. Huijarisyndrooma voi vaikeuttaa etenemistä uralla, ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä, kun henkilö ei usko ja luota omiin kykyihinsä vaan luulee päässeensä asemaansa kuin ihmeen kaupalla, mutta ei tunne ansaitsevansa sitä. Tämä aiheuttaa sen, että voi olla vaikea seistä omien saavutustensa takana ja luottaa omaan osaamisensa. Työpaikoilla tästä kärsivät ovat usein niitä, jotka vähättelevät omia tekemisiään, ja tämä saattaa alkaa jopa ärsyttämään työkavereita, vaikka kyseinen henkilö ei yritä kalastella enempää kehuja vähättelyllään. Huijarisyndroomasta on siis tärkeää päästä eroon ja oppia tunnistamaan se, jos haluaa seistä ylpeänä tekemistensä takana ja olla tosi elämän asennemuija.

 

Kiltin tytön syndrooma

 

Kiltin tytön syndroomassa samoin kuin huijarisyndroomassa ei ole kyse mielenterveydenhäiriöistä vaan psykologisista ilmiöistä, ja tavasta käsitellä ja kohdata asioita. Kiltin tytön syndrooma on useimmiten nimensä mukaisesti tyttöjä vaivaava ongelma. Usein tästä kärsivät laittavat oman etunsa muiden edelle, koska ovat tottuneet tekemään niin. Siksi onkin sangen epäilyttävää kehua lapsia kilteiksi, tai puhua ihmisille siitä kuinka kilttejä he ovat. On totta, että monet meistä ovat todella kilttejä, mutta samaan aikaan voi olla myös todella rohkea, fiksu tai vaikka innostava. Helposti jos jää vain kiltin rooliinsa, hukkaa omat tarpeensa ja tunteensa miellyttäessään muita.

Samaan ongelmaan liittyy myös kyvyttömyys sanoa ei. Monilla meistä on varmasti lähipiirissä näitä henkilöitä, jotka ovat aina valmiina auttamaan ja uhrautumaan toisten vuoksi. Jos keskittyy muiden miellyttämiseen ja auttamiseen, voi oma tekeminen häiriintyä pahastikin, ja siksi on tärkeää tunnistaa hetket, jolloin on parempi sanoa ei. Kritiikin saaminen on usein myös todella vaikeaa tästä syndroomasta kärsiville. Tällaiset henkilöt kuvittelevat helposti, että jos he saavat minkäänlaista kielteistä tai rakentavaa palautetta ovat he epäonnistuneet eikä heistä pidetä. Myös muille kuin kiltin tytön syndroomasta kärsiville on hyvä taito oppia ottamaan rakentavaa palautetta ja kritiikkiä vastaan. Aito ja rehellinen palaute, hyvin annettuna on paras tapa kehittää itseään ja omia heikkouksiaan. Jos tunnistat että sinulla on tietynlaisia ikäviä käyttäytymismalleja, mutta et huomaa hetkiä, kun ne tulevat esiin, et voi kehittää itseäsi niiden saralla, jos et saa palautetta.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmä sanoi haastattelussaan Anna-lehdessä 21.3.2017 kiltin tytön syndroomasta seuraavaa: ”Tyttöjen kasvatuksessa korostetaan sitä, että pitää olla kiltti toiselle. Jo pieniä tyttöjä pannaan vastuuseen siitä, että yhteisön ilmapiiri olisi toimiva. Minun kouluaikoinani kiltit ja hyvin käyttäytyvät tytöt laitettiin istumaan raisujen poikien viereen, ikään kuin poikien käytös olisi heidän vastuullaan.”

Muiden mielistely ja omien tarpeiden sivuuttaminen aiheuttavat helposti iän myötä katkeruutta, kun kaikesta tehdystä työstä ei saakaan odottamaansa kiitosta. On myös eriasia olla kiltti ja kunnioitettu, ja näissä on merkittävä ero. Se että kollegoidesi mielestä olet kiltti ja avulias, ei tarkoita sitä, että he kunnioittaisivat sinua. Jotta voi tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti, ja saada sen mitä ansaitsee, tarvitsee saada myös muiden kunnioitus. Ihmiset ovat aivan liian kiireisiä huomioidakseen muiden venymiset ja uhraukset isommassa mittakaavassa ja näin ollen on vähintäänkin reilua, että työympäristöissä ja muuallakin elämässä auttaminen ja reiluus ovat vastavuoroisia, ja kaikilla osapuolilla on selkeä käsitys siitä, että kun he saavat apua, niin myös heidän kuuluu auttaa, kun toinen sitä tarvitsee.  Kommunikointi on tärkeää elämässä ja sen eri ihmissuhteissa, ja varsinkaan työpaikoilla ei pidä olettaa asioita, vaan avata rohkeasti suunsa, jos on sanottavaa. Jos kokee, että tekee kohtuuttomasti enemmän työyhteisön eteen kuin muut niin siitä on hyvä sanoa, eikä vain odottaa päivää, jona saa kiitosta.

 

Voimmeko muuttua?

 

Kun synnymme, alkaa meillä lähes heti identiteetin määrittely läheistemme toimesta. Kun sairaalaan tulevat katsomaan vanhempiemme ystävät ja kuulemme sukupuolemme mukaan sanoja ”onpa hän nätti”, ”kylläpä on komea”, ”oi mikä prinsessa” ja ”hän tulee vielä viemään monen tytön sydämen”. Tästä kahden vuoden kuluttua sama rata jatkuu. Tyttöjä kehotetaan olemaan kiltisti ja tytöt saavat kehuja omasta kiltteydestään ja pojat reippaudestaan. Tyttöjä kiitetään siitä, kuinka he osaavat olla hienosti ja poikia rohkaistaan kokeilemaan uusia asioita. Miksi? Eikö tytöt saa olla rohkeita rämäpäitä ja pojat kilttejä? Meidän identiteettiämme muovataan heti syntymästä asti ja muutumme jatkuvasti lähellä olevien ihmisten mukaan. Kun aloitamme koulun, ympärillämme olevat ihmiset muokkaavat omaa ajatteluamme ja olemustamme. Kun pääsemme peruskoulusta, ympäristömme muuttuu jälleen ja enemmän haluamaamme suuntaan. Tässä vaiheessa usein alkaa myös oman itsemme kriittisempi tutkiskelu ja olemme ehkä katkaisseet tietynaliset siteet vanhoihin identiteettimme vaikuttajiin. Voimme siis täysin kyseenalaistaa sanonnan ”ihminen ei muutu”.

Yhdysvaltalainen psykologi tutki miten paljon ihmiset muuttuvat ja miten paljon he kokevat muuttuvansa. Kun kysyttiin 18 -vuotiaalta miten paljon koet muuttuvasi seuraavan kymmenen vuoden aikana, heidän vastaus oli vähän, tai jonkin verran. Kun kysely tehtiin 28 -vuotiaille niin päin, että kysyttiin paljonko he ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa, vastaus oli paljon. Koska 18 -vuoden iässä ollaan vielä aikuistumisen kynnyksellä, päätettiin sama kysely tehdä 58-68 vuotiaille. (Janakka 2019, 37) On siis täysin ymmärrettävää kyseenalaistaa tuo sanonta. Kun mietimme itseämme ja vaikka edes viisi vuotta taakse päin, niin olemme muuttuneet paljon. Opimme koko ajan uutta tietoa, seuraamme uusia trendejä ja kehitämme itseämme koko ajan. On siis täysin normaalia muuttua. Epänormaalimpaa olisi, jos emme muuttuisi. Silloin tietäisimme, että olemme jääneet paikalleen ja tipahdamme kelkasta. Varsinkin tänä päivänä muutoksen ollessa vauhdikkaampaa kuin koskaan, emme missään nimessä saa jäädä paikalleen.

 

Itsetunnon kohotus

 

Itsetutkiskelun ja kehittämisen avuksi voi hankkia itselleen mentorin. On väärin ajatella, että veisit jonkun ihmisen aikaa omilla asioillasi, vaan todellisuudessa mentoroinnista on hyötyä molemmin puolin. Mentoriksi kannattaa valita henkilö, joka on toiminut jollain saralla jo pitkään, mitä haluaisit itsessäsi kehittää. Mentorointi on kahden kauppa, sillä alalla pitkään ollut mentorisi saa sinulta uutta tietoa ja trendejä, kunhan muistat jakaa myös omaa osaamistasi. (Janakka, 159) Maailma muuttuu kovaa tahtia, eikä aika voi millään riittää kaiken tarvittavan tiedon hankkimiseen, niin silloin mentorointi on oivallinen tapa hankkia tietoa molemmin puolin. Jos et heti saavuta mentoria, jonka olisit halunnut, ei kannata luovuttaa. Hylkäämistä ei myöskään kannata pelätä, sillä hänet, jonka ensin olisit mentoriksesi halunnut, saattaa olla kiireinen, mutta tietää jonkun vielä sopivamman mentorin juuri sinulle.

Tai sitten voit myös kerätä itsellesi asennemuijakavereita. Nyt meitä on tässä kolme, ja voimme tsempata toisiamme rohkeampiin tekoihin ja muistuttaa toisiamme meidän erityisosaamisista. Tärkeää on myös jakaa kaikki nolotkin tilanteet, sillä kaverilla saattaa olla ihan vastaavanlainen kokemus. Asennemuijaantumisessa auttaa se, että osaa nauraa itselleen ja omille töppäilyilleen (Janakka, 162). Olemme kaikki joltain osin noloja ja kömpelöitä, mutta tärkeintä on se, miten siitä pääsee eteenpäin. Ei saa jäädä vellomaan omaan kömpelyyteensä vaan miettiä ”mitä Beyonce tekisi”. Todennäköisesti jatkaisi vain eteenpäin hidastamatta vauhtia.

Itsensä kehittäminen on suuri osa omaa itsetuntoa. Kehitystä ei tapahdu, jollei myönnä, ole rehellinen ja jää asioista kiinni, joita et haluaisi kohdata (Janakka, 165). Tarkkaile myös itseäsi, miten kohtaat muut ihmiset. Teetkö oitis ennakko-olettamukset ulkonäön perusteella ja muutat suhtautumisesi sen mukaan? Vai muuttuuko suhtautumisesi ihmiseen, kun kuulet että hän on julkkis? Kaikki me luomme ennakko-olettamuksia, mutta tärkeää on miten siitä päästä yli ja kuinka käyttäytyy ihmistä kohtaan. Me kaikki olemme ihmisiä, ja kuori on vain se, miten ihminen haluaa omaa itseään ilmaista. Et voi koskaan tietää mitä kuoren sisältä paljastuu. Kun ajattelet uutta ihmistä vain ihmisenä ilman titteleitä, on myös sinun paljon helpompi olla itsevarma hänen seurassaan. Kaikki me olemme olleet joskus hiekkaa syöviä lapsia ja kasvukipuja tuntevia teinejä.

Entä silloin kun ei tiedä missä on hyvä tai erityisen hyvä? Omien taitojen etsimiseen voi kokeilla ensimmäisenä seuraavaa, mitkä ovat hetkiä, jona aika unohtuu ja todella nautit siitä mitä teet? Usein se hetki milloin tunnet ajan soljuvan, on merkki myös siitä, että olet siinä hyvä. Sinun ei tarvitse ajatella tai opiskella asian tekemistä vaan se sujuu kuin itsestään. Tässä kohtaa on meillä myös olettamus siitä, että kyllähän tämän nyt kaikki osaavat, mutta todellisuudessa elämme vain oman erityisosaamisemme kuplassa, jossa oletamme kaikkien tietävän samat asiat kuin me itse. Todellisuudessa, ei todellakaan, ja onneksi ei. Sen vuoksi oman osaamisen tunnistaminen on tärkeää, jotta voi myös antaa osaamisensa muiden käyttöön.

 

 

 

 

 

Loppupohdinta

 

Röyhkeyskoulussa kyse ei todellakaan ole alkaa itseriittoiseksi ihmiseksi, vaan itsevarmaksi ja ylpeäksi ihmiseksi. Sukupuolet määrittelevät edelleen paljon stereotypioita, joita meidän tulee omalla toiminnallamme murtaa. Meidän tulee olla ylpeitä omasta osaamisestamme, emmekä saa vähätellä asioita, joissa olemme hyviä.

 

Tasa-arvosta puhutaan tänä päivänä paljon ja voisi kuvitella, että tasa-arvo toteutuisi jo tämän päivän maailmassa miesten ja naisten välillä hyvin. Näin ei valitettavasti vieläkään ole, vaan esimerkiksi naisen euro on edelleen 83 senttiä. Syitä sille, miksi naiset eivät ole vieläkään tasavertaisia miesten kanssa, on useita. Puhutaan, että naiset olisivat vetäytyvämpiä ja vaatimattomampia kuin miehet. Naiset eivät muka olisi sellaisia, jotka ottaisivat rohkeasti oman elämänsä omiin käsiinsä ja vaatisivat sitä, mitä heille kuuluu niin työelämässä kuin ylipäätään elämässä. Tämä on täyttä pötypuhetta, kertoohan jotain se, että naiset ovat yhdessä taistelleet vanhaa yhteiskuntaa vastaan ja saaneet taisteltua itselleen äänioikeuden ja muita perusoikeuksia, jotka naisilta oli aiemmin evätty. Jostain kumman syystä lähtötilanne varhaisessa yhteiskunnassa naisten ja miesten välillä on ollut epätasa-arvoinen ja naiset ovat joutuneet vuosisatojen aikana taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Paljon on saatu aikaseksi, mutta työ ei ole vielä läheskään valmis, tehtävää naisten ja miesten välisen tasa-arvon välillä riittää vielä paljon.

 

Vaikka me naiset olemme todellakin yhtä arvokkaita ja hyviä kuin miehet tai ketkä tahansa muutkin, jostain kumman syystä meillä on tapana vähätellä itseämme ja laimentaa omia mielipiteitämme. Moni meistä on oppinut, että nöyryys on hyve ja itsestään ei kannata tehdä sen kummempaa numeroa.  Ympäröivä maailma asettaa meille myös todella vääristyneitä ja välillä ristiriitaisia paineita. Naisen kuuluu olla kaunis ja viehättävä, mutta jos nainen on todella kaunis ja viehättävä, ei hän voi olla fiksu ja järkevä eikä yhtä vakavasti otettava kuin mies. Nainen ei saa olla liian äänekäs ja pomottava, sillä silloin hän on valittava akka, mutta mielipiteitä pitää kyllä olla, hiljaa kokouksessa istuva nainen on tyhjäpäinen bimbo. Eikö alakin tuntua siltä, että on yllättävän vaikeaa olla nainen?

 

On tutkittu, että naiset vähättelevät itseään helpommin kuin miehet, eivätkä usko omaan ammattitaitoonsa yhtä vahvasti. Janakan kirjassa kerrottiin esimerkki naisten lähettämistä sähköposteista ja samaistuimme niihin täysin. Kirjassa kerrottiin naisesta, joka oli tehnyt työssään kattavan raportin aivan täysin ohjeiden mukaan ja huolellisesti pyydettyjen dokumenttien ja juttujen mukaan, mutta kun hän oli lähettänyt sen esimiehelleen sähköpostitse, oli hän kirjoittanut saatesanoiksi: ”Sano jos olen unohtanut jotain?” (Janakka, 173) Tällä yhdellä pienellä lauseella tämä nainen kyseenalaisti oman pätevyytensä ja työnsä laadun täysin. Me kaikki kolme olemme syyllistyneet aivan tähän samaan tapaan vähätellä omaa tekemistä, koska olemme yrittäneet olla kohteliaita tai sitten emme vain muuten ole luottaneet itseemme tarpeeksi. Ja aivan turhaan! Jos tekemässämme työssä on jotain puutteita tai virheitä, saamme siitä varmasti kuulla vastapuolelta ja sitten voimme korjata asian kuntoon. Ei meidän tarvitse jo etukäteen tuomita itseämme, vaan luottaa omaan työnjälkeemme ja siihen, että olemme tehneet työmme kunnolla ja sen vaatimalla tavalla. Jos kaikki naiset pystyisivät suhtautumaan tekemiseensä terveellä itseluottamuksella ja positiivisella asenteella, naisten vähättely ja ikävät ennakkoasenteet väistyisivät varmasti.

 

Meidän kaikkien naisten on siis syytä alkaa käyttäytyä hieman röyhkeämmin ja olla oman arvonsa tuntevia asennemuijia. Itsevarmasti ja ylpeästi käyttäytymällä parannamme tasa-arvon tilaa maailmassa ja olemme lähempänä saavuttaa yhdenvertaisen maailman naisten ja miesten välille.

 

Tässä vielä selkeä tiivistys asennemuijan toimintaohjeisiin:

 

  1. Tunne itsesi ja muista jatkaa tutustumista
  • Tee esimerkiksi lista asioista, jotka tuottavat sinulle iloa. Pohdi, miksi ne ovat juuri sinulle mieluisia asioita. Mitä ne kertovat sinusta? Mieti, toteutatko näitä asioita elämässäsi. Asian äärelle kannattaa pysähtyä aina säännöllisesti, esimerkiksi viiden vuoden välein, sillä ihminen muuttuu jatkuvasti ja niin myös mielenkiinnonkohteet.

 

  1. Tiedä, mitä osaat, ja tiedä, että opit
  • Ihminen oppii joka päivä jotain uutta. Ole avoin ja mene mukavuusalueesi ulkopuolelle, luota itseesi. Kunnioita itseäsi ja kaikkea oppimaasi. Pohdi, mitkä taitosi tekevät juuri sinusta hyvän työssäsi. Jokainen meistä osaa paljon asioita ja monia sellaisia, joita kaikki eivät taida. Ole ylpeä osaamisestasi.

 

  1. Opettele puhumaan
  • Kommunikointi on tärkeää. Jos et osaa kertoa toisille, mitä mieltä asioista olet, eivät muut osaa huomioida sinua niin kuin pitäisi. Siksi on tärkeää osata avata suunsa ja kertoa mitä päässäsi liikkuu. Kukaan ei ole ajatustenlukija, siksi, ole rohkea ja kerro muille mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu!

 

  1. Valitse taistelusi
  • Mieti hankalan tilanteen kohdalla, onko sinulla mahdollisuutta vaikuttaa siihen, että lopputulokseksi tulee jotain muuta kuin ilman puuttumistasi. Kannattaako sinun puuttua siihen? Kaikkiin taisteluihin ei kannata ryhtyä, mutta ei kannata luovuttaa ja tyytyä vähempään, kuin mitä oikeasti ansaitset.

 

  1. Ymmärrä keskeneräisyytesi ja toisten keskeneräisyys
  • Hyvä on hyvä ja täydellinen on täydellinen. Ei niin, että hyvä tarkoittaisi täydellistä. Usein jätämme jotain tekemättä, koska emme ole vielä täysin valmiita tai täydellisiä siinä, mitä teemme. Täydellisyys on utopiaa, jota toki kannattaa tavoitella, mutta ei antaa sen rajoittaa meitä tai muita. Näytä rohkeasti keskeneräiset työsi muille ja opi siitä. Saat varmasti hyvää palautetta, jonka avulla voit kehittää työtäsi entistä paremmaksi. Uskalla olla keskeneräinen ja näyttää epätäydellisyytesi, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen.

 

  1. Ota paikka
  • ”Jokaisen menestyneen miehen takana on nainen” on sanonta, joka meidän täytyy kääntää ympäri. Naiset ovat tottuneet pysyttelemään sivummalla ja välttelemään kunnianottamista tekemästään työstä. Tämän täytyy muuttua! Meidän on rohkeasti otettava oma paikkamme ja näytettävä ylpeästi maailmalle, että me pystymme ja kykenemme, ihan niin kuin kaikki muutkin. Ja tämän voi vieläpä toteuttaa kunnioittaen ja samalla toisia nostaen. Vie itseäsi eteenpäin ja puske mukanasi myös muita osaajia.

 

  1. Arvosta erilaisuutta
  • Saman henkisten ihmisten seurassa on mukavaa ja keskustelu on vaivatonta. Valitettavasti vain itsensä kaltaisten tyyppien parissa seurustelu kuplaannuttaa ja heikentää ymmärrystä monipuolisesta maailmasta. Siksi on hyvä vuorovaikuttaa myös erilaisten ihmisten kanssa ja oppia uutta heistä ja maailmasta. Parhaat innovaatiotkin syntyvät monipuolisten ja erilaisten näkemyksien tuloksena.

 

  1. Naisissa ei ole mitään vikaa
  • Röyhkeyskoulun tarkoituksena ei ole muuttaa naisia olemaan miehisempiä, vaan opettaa naisia olemaan naisia. Rohkeita naisia, jotka uskaltavat olla omia itsejään ja tehdä juuri niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos haluat hakea työtä, jossa ei ole aiemmin naisia näkynyt, hae sitä ja rikastuta käsitystä siitä, mitä naiset voivat tehdä. Jos sinua jännittää käyttäytyä tai puhua tavalla, jolla naisten ei ole totuttu käyttäytyvän, ole iloinen siitä, että saat moninaistaa käsitystä naisesta. Ihminen ei ole vain kulttuurinsa luomus, vaan myös tekijä, joka luo kulttuuria. Patriarkaatin suurin saavutus on ollut saada naiset luulemaan, että heissä on jotain vikaa. Näin ei todellakaan ole! Meidän on luotava yhdessä sellainen kulttuuri, jossa naisia kohtaan ei olla ennakkoluuloisia, tai jossa naisia vähäteltäisiin. Naiset, ollaan yhdessä röyhkeitä, käyttäydytään niin kuin haluamme eikä vähätellä itseämme tai toisiamme. Ollaan yhdessä rohkeita asennemuijia!

 

 

 

 

Lähteet:

Janakka, J. 2019. Röyhkeyskoulu. Tuumakustannus.

Ekman, T. 2017. Huijarisyndrooma. Minerva Kustannus.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close