Tampere
29 Mar, Friday
6° C

Proakatemian esseepankki

Sinulla on vain yksi elämä



Kirjoittanut: Jenni Peräinen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

”Minulla on kauhea kiire, nyt en juuri kerkeä jäädä juttelemaan.” Näin alkaa tänä päivänä liian monen ihmisen keskustelut. Kiireestä on syntynyt tiedostamattaankin tapa. Aina on niin kova kiire ehtiä suorittaa mahdollisimman monta asiaa, ja pysähtymistä kovassa kiireessä pelätään ja vältetään. On olemassa hyvää ja huonoa kiirettä. On ymmärrettävää, että palomies pitää kovaa kiirettä pelastaessaan ihmishenkiä palavasta talosta. Siinä tilanteessa ei sovi hidastella tai vetkutella. Jos kiire on puolestaan normaalin arjen ilmiö, ja ennaltaedellytys sille, että tuntee saavansa kaiken tehtyä päivän aikana, on syytä miettiä onko kiire todella tarpeellista arjen toimivuuden kannalta. Kun asiat tekee hartaudella ja laadukkaasti, on lopputuloskin erilainen nopeasti hutaistuun tyyliin verrattuna.

Yhä useampi uupuu kiireen ja alati kasvavan paineen alla. Esimerkiksi koulussani Proakatemialla jo opintojen alussa peloteltiin, että on hyvin yleistä ja lähes arkipäivää, että yrittäjyysopiskelijat uupuvat burn outiin asti. Mistä sitten niin kutsuttu loppuunpalaminen saa alkunsa? On ymmärrettävää, että ihmisillä on eri määrä resursseja ja voimavaroja, joten toiset yksilöt uupuvat nopeammin ja pienemmästä työmäärästä kuin toiset.

Uusi opiskelutyyli tuottaa varmasti monelle opiskelijalle päänvaivaa. Pienestä pitäen meitä on ohjattu ja päivämme on aamusta iltaan aikataulutettu jonkun toisen osapuolen toimesta. Aamulla mennään kouluun, jossa on koko päivän ajan eri oppiaineita. Ruokatauot ja välitunnit ovat tarkkaan määriteltyjä, ja kello soittaa, kun on aika jatkaa opiskelun parissa. Kotiin saavuttaessa syödään välipala ja valmistaudutaan ehkäpä illan urheilutreeneihin tai pianotuntia varten. Harjoitusten jälkeen koittaakin jo nukkumaanmenoaika, ja aamulla alkaa samanlainen päivä uudestaan. Nyt kun monen yksilön osalta ensimmäistä kertaa opintoihin ei kuulu opetusta, oppitunteja, kokeita tai opettajia, on luonnollista, että uudenlainen oppimistyyli saattaa aiheuttaa ihmetystä ja uupumista. Päivän rakentaminen aamusta iltaan ilman ohjaamista tai valmiita aikatauluja, vaatii yksilöltä itsensä johtamisen taitoja, tai ainakin halukkuutta oppia ja opetella kyseisiä taitoja.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tulee olla kunnossa, jotta opinnot eivät koituisi liian raskaaksi. Koska opintojen suhteen elämä on pitkälti vain omissa käsissä, monella auttaa, jos loppupäivään sisältyy jotain valmiiksi aikataulutettua, kuten jumppatunti tai kahvittelu ystävän kanssa. Esimerkiksi ohjatut ja valmiiksi aikataulutetut treenit tai ohjatut koulutukset vapaa-aikana tuovat tasapainoa valmiiksi ohjaamattomaan elämään.

Kiire ja stressi yhdistettynä aiheuttavat liian pitkään jatkuvana uupumusta ja jopa loppuun palamista, ja tämä jos mikä on yhteiskunnalle kallista. Jotta tällaiseen lopputulemaan ei päädyttäisi, tilanteeseen tulisi puuttua jo mieluiten ennaltaehkäisevästi. Enemmän varoja pitäisi kohdistaa nimenomaan työntekijöiden hyvinvointiin ja voimavarojen lisäämiseen. Se, että työpaikalla vallitsee ilmapiiri, jossa kaikista eniten, nopeiten ja tehokkaimmin työnsä hoitava palkitaan suurin kunnianosoituksin, ei välttämättä levitä työyhteisössä keveyttävää ja rauhoittavaa ilmapiiriä. Päinvastoin, tietysti muut työntekijät alkavat ajatella, miksen juuri minä ole tuon palkitun ja nopeimman työntekijän paikalla. Tämän päälle tulevat kovat tulostavoitteet työnantajan puolesta eivät varmasti helpota ja alenna stressitasoja. Palkinnot puolestaan työn laadusta tai työntekijän huolellisuudesta työssä viestivät työyhteisölle sitä, että työnsä voi myös suorittaa rauhallisen huolellisesti ilman mieletöntä kiirettä ja painetta.

Monesti näkee tilanteita, jossa ihmiset ovat kiireen suhteen äärilaidoissa. Toisille työpäivä on tarpeeksi kova saavutus päivässä, ja loppupäivä kuluu sohvalla rötköttäen. Toiset taas saattavat aikatauluttaa päivänsä niin tiukkaan, että elämän peruspilarit saattavat alkaa luhistua ankaran kellotuksen myötä. Kiire tuntuu ottavan monen elämästä ylivallan. Jotta varmasti saa kaiken tehtyä, täytyy elämässä ylläpitää kiireen tuntua. Tällainen kiireen illuusio enemmänkin haittaa normaalia elämää ja arkea. Olen sitä mieltä, että kiire on illuusio, ja siitä on mahdollista vieroittua irti täysin. Jos kohtaan painetta kasautuvista työtehtävistä, käännän yleensä orastavat ajatukset kiireestä puhtaaksi rauhallisuudeksi, jonka jälkeen organisoin tärkeimmät työtehtäväni hoidettavaksi ensimmäisenä. Näin käännän kiireen tehokkuudeksi, enkä anna kiireen hallita elämääni, vaan hallitsen sitä itse.

Olen kirjailija Pekka Hämäläisen kanssa yhtä mieltä siitä, että jokainen voi itse päättää antaako kiireelle vallan vai hallitseeko itse omaa elämäänsä. Sisäisen dialogin kontrolloimisella on mahdollista lievittää kiireen illuusiota. Pään sisäinen dialogi saattaa alkaa helposti viestittämään kiireen tuntua tekemättä lojuvista tehtävistä, mutta kun osaa tiedostaa, milloin sisäinen dialogi herää, on sen kanssa mahdollista oppia elämään ilman lopullista uupumista.

Hämäläinen kertoo teoksessaan, kuinka paljon kovassa kiireessä jääkään huomaamatta asioita. Kiireinen ihminen yleensä ajattelee, että jää nimenomaan paljosta paitsi, ellei pidä kiirettä ja hoppua jatkuvasti yllä. Päinvastaisesti kiireessä ei ehdi jäädä tarkastelemaan ympärillään tapahtuvia asioita, tai ainakaan samalla tavalla, kuin asioita kerkeäisi tarkastella rauhallisena ja maltillisena. Olen kirjailijan kanssa samaa mieltä siitä, että kiireen jäädessä taka-alalle, herkistymme ottamaan elämää aivan uudella tavalla vastaan. Kun kiire ja juoksevat asiat päässä haihtuvat hetkeksi, ehtii havainnoida sellaisiakin asioita kuin iloinen mummo bussissa, lentävät linnut taivaalla tai kirpakka pakkaskeli nenän päässä. Kun kiire häipyy, on mahdollista elää kaikkien astien rikastuttamaa elämää.

Ei ole mielestäni tuulesta temmattu sanonta: ”opi sanomaan myös ei”. On huomattavasti helpompaa vastata myöntävästi erilaisille työtarjouksille tai ystävän palveluksille, kuin sanoa jyrkästi ”ei”. Kieltävään vastaukseen sisältyy monia erilaisia psykologisia ajatuksia, kuten jostakin asiasta paitsi jääminen, ainutlaatuisen mahdollisuuden hylkääminen tai toisen osapuolen mielen pahoittaminen. On mielestäni osattava luopua jostain, jos haluaa tuoda jotain uutta sisältöä elämäänsä. Jos kaverisi pyytää palvelusta, on mielestäni ihan hyväksyttävää kieltäytyä omasta henkilökohtaisesta tilanteesta riippuen. Tämä kaveri ymmärtää varmasti, jos hänen pyyntönsä ei juuri tällä kertaa sovi toisen aikatauluihin. Kieltäytyminen on myös tervettä, ja se kertoo mielestäni myös itsensä arvostamisesta. Silloin tällöin houkuttelevista tarjouksista kieltäytyminen antaa aikaa keskittyä itseensä ja juuri sellaisiin asioihin, mitkä oikeasti kiinnostavat.

Keinoja kiireen välttämiseksi on lukuisia, ja toisilla toisenlaiset keinot toimivat kuin toisilla. Esimerkiksi aikainen aamuherätys ennen alkavaa työpäivää voi olla jollekin ratkaisu kiireettömyyden tunteeseen sinä päivänä. Toiset harrastavat meditaatiota, joogaa tai muuta vastaavaa, jossa ajatukset saa keskitettyä vain ja ainoastaan itseensä ja omiin tuntemuksiinsa. To Do -listat ovat itselleni hyvä keino kartoittaa tekemättömät asiat, ja kun tehtävät on kirjattu ylös, ei aivojen tarvitse turhaan muistella, mitkä kaikki työtehtävät olivatkaan tekemättä. Tehtävälista kannattaa mielestäni rakentaa priorisoiden tärkeimmät työtehtävät korkeimmalle, ja ennen niiden suorittamista onnistuneesti, ei saa muihin tehtäviin jatkaa. Ylipäätään tietoinen päätös tehdä asiat rauhassa ja laadukkaasti vähentää kiirettä. Kun jo aamulla päättää ottaa asenteen, että suorittaa kaikki päivät tärkeät tehtävät maltillisesti ja kiireettä, seuraa tämä päätös yleensä koko päivän loppuun asti. Turhan kireälle aikataulutetut päivät lisäävät turhaa stressiä, joten oma neuvoni (jossa itsellänikin on parannettavan varaa) on tehdä asiat ajoissa, eikä vitkutella tärkeiden tehtävien kanssa. On tärkeää sisäistää, että kaikki pakolliset tehtävät on tehtävä, ja jos niitä ei tee nyt tai pian, niin ne varmasti seuraavat sinua tulevaisuuteen kaikkien muidenkin tekemättömien tehtävien kanssa. Kaikenkaikkiaan kiire on mielestäni illuusio, ja sitä ilman on mahdollista elää aistirikasta elämää. On tullut siis aika päättää annatko kiireen hallita elämääsi vai otatko elämän ohjakset omiin käsiin, ja olet kuski omassa autossasi.

Kommentit
  • Annamari Aalto

    Valitsin esseen täysin nimen perusteella, aiheen pohtiminen sytyttää minut ja tämän affirmaation toitottaminen kaikille onkin lempipuuhaani.
    Kiire, mitä se oikeasti on? Tim Ferris sanoo 4 hour work week-kirjassaan, että kiire on vain prioriteettien puutosta. Kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa. Miksi toiset ehtivät ja toiset eivät? Kuitenkaan loppujen lopuksi elämässä ei ole mitään muuta pakollista kuin syntyä ja kuolla. Ja ainakin länsimaissa, olemme pitkälti vapaita valitsemaan, kuinka aikamme käytämme.
    Erotan itse helposti omasta toiminnastani muutamanlaista kiirettä. Se, kun täytyy saada tehtävät tehtyä ja kello oikeasti painaa päälle. Ja toisaalta se kiire, kun vastaa äidille tai isälle puhelimeen tai ystävän kahvittelukutsuun ”emmä nyt ehdi”. Harvoin on oikeasti NIIN kiire, etteikö ehtisi 10 minuuttia keskustella vanhempien kanssa tai poiketa ystävän kanssa kahville. Näissä pitäisi taas muistaa ne omat arvot ja priorisoida toimintansa niiden mukaisesti.
    Essee oli ihana ja taas sai ihastua sinun soljuvaan ja helposti luettavaan tekstiin. Mukavaa ja helppoa lukea, ja muistutteli miettimään omaa suhdetta kiireeseen.

    23.4.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close