SBS & Jalonen: millainen on hyvä pelaaja?

31.03.19 Esseen kirjoittaja: Johanna Sauvula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sport & Business Seminar 28.3.2019
Kirjan kirjoittaja: Seminaaripuhujat: Jukka Jalonen, Petteri Kilpinen.
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Sport & Business Seminar järjestettiin Tampere Areenalla 28.3.2019 nyt kolmatta kertaa. Seminaarissa kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja johtamisen aiheeseen liittyen. Jukka Jalosen mietteet hyvästä pelaajasta ja jääkiekkojoukkueesta herätti pohtimaan onnistumistani tiimiläisenä. Hyvän pelaajan tai urheilujoukkueen ominaisuudet ovat mielestäni täysin päteviä arvioitaessa myös hyvää työntekijää tai tiimiläistä.

Jalosen (2019) mukaan hyvä pelaaja on:
– ahkera ja luotettava
– yhteistyöhaluinen ja -kykyinen
– sitoutunut ja motivoitunut
– hyväksynyt roolinsa ja arvostaa myös muiden rooleja
– ammattitaitoinen ja oppimishaluinen
– erilaisuuden hyväksyvä
– valmis noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä
– valmis palautteen antoon ja vastaanottoon

 

Ahkeruus ja luotettavuus

Ahkeruus tiimissä näkyy mielestäni toimeentarttumisena ja tehtävien ripeänä toteuttamisena. Täytyy ottaa vastuu tiimin yhteisistä asioista, sekä niistä ei aina niin miellyttävistä nakeista.
Tiimissä luottamus näkyy erityisesti kommunikoinnissa ja avoimuudessa. Loppusyksystä keskustelimme Eventassa paljon syvällisistä asioista, mikä auttoi meitä hyväksymään sen, millainen tiimi olemme. Sitä kautta onnistuimme löytämään armoa myös itseämme kohtaan. Luottamus ei rakennu pakolla, eikä useinkaan kovin nopeasti. Kipeidenkin asioiden esiin nostaminen on kannattanut, koska tiimissämme vallitsee tällä hetkellä avoin keskustelukulttuuri ja luottamus.

Tiimiläisenä koen olevani ahkera ja luotettava. Olen persoonaltani kunnianhimoinen, joten ryhdyn toimeen usein hyvin tunnollisesti. En kavahda tiimin toiminnassa eteen tulevia nakkeja, vaan hoidan niistä osani ahkerasti. Pyrin pitämään sanani ja tekemään lupaamani, etenkin silloin, kun olen luvannut asian jollekin toiselle tai tiimille. Itselleni tekemissä lupauksissa, kute karkkilakossa, en suinkaan aina pitäydy, mutta muille luvatuissa asioissa tai tehtävissä koen suurempaa vastuuta. Rohkeus näyttää ja kertoa tunteistani on yksi vahvuuksistani, minkä uskon näyttäytyvän muille tiimiläisille juuri luotettavuutena.

 

Yhteistyöhalu ja -kyky

Ilman yhteistyötä ei mitään tiimiä olisikaan. Meissä kaikissa varmasti on yhteistyöhalua ja -kykyä, mutta sen määrä ja laatu voi vaihdella. Yhteistyön teossa korostuu erilaisuuden hyväksyminen ja sietäminen. Miten hyvin haluaa ja kykenee toimimaan toisten kanssa, kun ei itse saa aina päättää miten tehdään?

Tykkään tehdä asioita yhteistyössä toisten kanssa, sekä itsenäisesti. Yhteinen tekeminen, siinä sivussa vähän kuljailu ja toisten tuki on yhteistyön nautinto. Toisinaan koen tuskaa yhteistyön tekemisestä, jos muut eivät tee asioita yhtä laadukkaasti kuin minä. TÖNÖn palautekeskustelussa sain palautetta, että tapani ilmaista asioita on toisinaan myös turhan suoraa ja vankkumattoman oloista. Olen käytännönläheinen ja nopea hahmottamaan asioita kokonaisuuksina. Kysyn joskus kysymyksiä, mihin en oikeastaan edes kaipaa vastausta, sillä vastaan kysymykseeni suoraan itse. Olen kehittynyt kommunikoinnissa toisten kanssa, mutta koen minulla olevan vielä paljon opittavaa siitä, että luottaisin langat välillä toisten käsiin. Minun tapani ei useinkaan ole välttämättä se paras tapa. Koska tämä on haastavaa, huomaan toisinaan haluavani tehdä asioita ennemmin yksin, jotta asiat saa tehdä juuri kuten haluaa. Myös yhteistyöhalussa on minulla vielä kehitettävää.

 

Sitoutuminen ja motivaatio

Ai että! Minusta sitoutumista ja motivaatiota mitataan nimenomaan tilanteissa, kun niitä nakkeja alkaa napsumaan. Tiimissä on koko ajan meneillään paljon asioita, joten aina voi vedota siihen, kuinka kiireinen on milloin missäkin projektissaan, jos ei ole sitoutunut ja motivoitunut kantamaan korttaan kekoon yhteisen hyvän edessä. Tämä sama pätee varmasti myös koko Proakatemian yhteisöä ajatellen. Löytyykö sitä motivaatiota tiskikoneen tyhjentämiseen tai aksupäivään osallistumiseen, vai meneekö näiden asioiden edelle muut seikat?
Akatemiapäivän pajassa havahduin ajatukseen, että tiimityön ja yhteisön sisäistämisessä ainakin minun kohdallani on ollut selkeä polku. Viime syksyn alussa pohdin paljon sitä, miten ja millainen tiimiläinen minä olen. Sen jälkeen olen pohtinut asioita pääasiassa siltä kantilta, missä tilassa ja millainen tiimi Eventa on. Ihan viime viikkoina olen huomannut ajattelevani paljon sitä, mikä tuo akatemian yhteisö on ja miten minä siihen kuulun. Koen, etten ole yhteisölle antanut niin paljon kuin olisin voinut. Toisaalta, ehkä tämä polku menee juuri niin, että yhteisön ymmärtääkseen täytyy ymmärtää ensin itsensä ja oma tiiminsä.
Tiimiläisenä olen sitoutunut ja motivoitunut. Osallistun aktiivisesti tiimin toimintaan niin pajoissa, projekteissa, vapaa-ajalla kuin Slackin keskusteluissakin. Koen sen hyvin tärkeäksi, että pysyn tiimin tilanteen tasalla ja annan osaamista ja osallistumistani muille.

 

Oman roolin hyväksyminen ja muiden roolien arvostaminen

Tämä on käänteen tekevä seikka tiimityössä. Kuten Jalonenkin (2019) seminaarissa viittasi, tiimissä on väistämättä tilanteita, joissa joidenkin tehtävä on olla enemmän vastuussa tai esillä kuin muiden. Arvostus kaikkia kohtaan tulisi kuitenkin pysyä samalla tasolla. Eventassa olemme aihetta pohtineet viime syksynä mm. projektien myötä. Koettiin, että kaikkia projekteja ei arvosteta samalla tavalla, eikä kaikki ole aina kokeneet saavansa arvostusta, kiitosta tai tsemppiä tasa-arvoisesti muilta. Asiaa ollaan saatu korjattua mm. yhteisillä projektipalavereilla, joissa saamme yhteisesti jaettua kunkin projektin kuulumisia ja lisättyä konkretiaa siihen, mitä kukin tiimiläinen tekee. Tiedon lisäännyttyä on helpompi kiittää ja kehua tiimiläisiä, joiden kanssa ei samaa projektia ole juuri tekemässä.

Hain Eventan edellisissä vaaleissa Eskolan Marian kanssa BL+HR-parina vastuurooleja, emmekä tulleet valituiksi. Koska tämä oli tiimin enemmistön päätös, olen siihen varsin tyytyväinen ja luotan, että näin oli parempi. Olen mielestäni hyvin onnistunut pitämään paikkani ns. rivitiimiläisenä, vaikka johtoasema minua kiinnosti opin ja haastavuuden kannalta. Välillä toisten roolien arvostaminen on vaikeampaa. Tässäkin asiassa erilaisuus nostaa päätään. On helpompi tehdä asioita kuten ne itselle on ennestään tuttuja, eikä vaihtoehtoinen näkemys aina alkuun vakuuta. Olen vaativa itselleni, mutta myös muille tiimiläisille. Minulle on tyypillistä osallistua ja reagoida asioihin nopeasti. Luen esimerkiksi Slackia monesti vielä illalla ja viikonloppuisin, mikä ei kuitenkaan ole tiimissämme mikään yhteisesti sovittu normi. Silti odotan myös muiden näin tekevän ja kommentoivan asioihin lähes heti, kun Slackiin jotain viestiä laitan. Kai nyt 13 hengen tiimistä joku ennättää viestiin heti vastata? Malttia Jonsu, malttia!

 

Ammattitaitoinen ja oppimishaluinen

Oi niitä kirjoja, seminaareja ja TED-talkeja, joista pajoihin ja yhdessä oppimiseen aineistoa ammennetaan. Eventassa olemme tietoisesti lähteneet nostamaan pajojen tasoa mm. paremmin suunniteltujen pajojen ja pajan ennakkotehtävien avulla. Pajoihin huono valmistautuminen nostettiin tapetille ennen joulua ja se on kannattanut. Alkuvuoden pajoissa on ollut kovaa tykitystä!

Minulla on kova halu kehittyä ja oppia ammattilaiseksi. Vuoden aikana vain se on ollut hukassa, että minkä aiheen tiimoilla haluan olla ammattilainen. Olen mukana Tiimimestareissa, jotta oppisin lisää valmentamisesta ja tiimityöstä. Olen ujuttautunut mukaan myös Valmentamon life coach valmennukseen harjoitusvalmennettavaksi. Johtaminen ja sen alan kirjallisuus kiinnostaa, kuten myös minuus ja henkinen kasvu. Palvelumuotoilu on jännää ja sen tiimoilta olen päässyt jo vähän sukeltamaan asiakasymmärryksen saloihin.
Olen tehnyt projektiopinnoista jo yli 100%, eikä muutkaan opintojen osa-alueet ole jäljessä, vaan päinvastoin. Esseet jäi roikkumaan viime syksyltä, koska priorisoin aikatauluuni kaikkea muuta niin paljon, etten enää ennättänyt ja jaksanut lukea tai kirjoittaa.

Koen, etten ole ammattitaitoni kehittämisessä hyödyntänyt kaikkea potentiaalia, mitä näiden esseepisteiden avulla voisi saada. Kirjoittaminen on ollut aika hakuammuntaa sinne tänne. Kävin viimein lainaamassa kirjoja aiheeseen, joka minua kiinnostaa ja jonka pariin pääsen syventymään seuraavan projektin tiimoilla kunnolla. Aihe on ryhmähaastattelut ja tulosten analysointi. On ihan ei motivaatio lukea ja kirjoittaa aiheesta, joka tukee konkreettisesti jotakin meneillään / tulossa olevaa projektia. Lopputulema myös tiimin kannalta on taatusti eri, kun saa jakaa omaa erikoistumisen osaamistaan muille.

 

Erilaisuuden hyväksyntä

Erilaisuus on rikkaus, joka haastaa. Parhaimmillaan se tukee tiimin toimintaa ideoinnista toteutukseen saakka. Omien ja toisten taitojen tunnistaminen on välttämätöntä, jotta erilaisuuden arvoa pystytään hyödyntämään. Persoonallisuus- ja motivaatiotestit ovat yksi työkalu, joista koemme Eventassa jotain aina saaneemme. Enemmän kyse on keskustelusta, mikä tulosten perusteella herää, eikä välttämättä testien tulokset itsessään.

Oman suppean näkökannan on oppinut havaitsemaan kunnolla vasta tiimityötä tehdessä. Kovin helposti sitä aina luulee, että olisi varsin avarakatseinen ja suvaitsevainen. Töitä tehdessä sitten kuitenkin toisen tapa tehdä alkaa ärsyttämään, joten sille on täytynyt myöntyä, että itselläni on vielä paljon opittavaa erilaisuuden hyväksymisestä ja toisaalta myös omista kangistuneista kaavoista luopumisessa.

 

Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen

Yhteisten pelisääntöjen perusta on tietysti se, että pelisäännöt on yhdessä tiimin kanssa määritelty. Meillä Eventassa tämä tapahtui vuosi sitten mökkipajassa ja muistin virkistämiseksi niitä äsken tarkastelin. Pääasiassa säännöissä määriteltiin läsnäolosta, poissaolojen ilmoittamisesta ja osallistumisesta tiimin yhteisiin tapahtumiin: pajat, viikkopalaverit ja akatemian yhteiset tapatumat: projektorit, aksupäivät, 24H jne. Toisinaan fyysiselle läsnäololle tulee esteitä, joten etäosallistuminen on meidän säännöissämme seuraava edellytys, jos se suinkin on mahdollista. Etäosallistumista parantaaksemme ostimme tiimillemme Jabran – konferenssikaiuttimen, mikä on helpottanut etänä olijoiden osallistumista pajoihin tai palavereihin. Discord on myös ollut toimiva kommunikointiväylä.
Omalta kohdaltani olen onnistunut noudattamaan tiimin pelisääntöjä hyvin, mitä nyt projektikortit eivät ole ajantasalla.

 

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen

Jalosen (2019) mukaan palaute koskee menneen tapahtuman analysointia, kun taas tuleute on ohje tulevaan. Palautteen annon yhteydessä tulee puntaroida sitä, onko todella antamassa palautetta vai purkamassa omaa tunnetilaansa. Kiperässä paikassa oma turhautuminen toisinaan helposti livahtaa toiselle henkilölle erittäin huonosti annettuna palautteena.
Proakatemialla palautetta saa niin vertaisiltaan, valmentajilta, kuin asiakkailtakin. Yhtälailla palautetta tulee itselläkin toisille antaa. Kilpisen (2019) mukaan jopa 44% työntekijöistä voi menettää työmotivaatiotaan, mikäli eivät koskaan saa palautetta työstään. Palautteen saaminen, antaminen, sekä palautteen vaikutuksen näkeminen on tiimissä mielestäni välttämätöntä. Aina en ole itse osannut palautetta antaa oikein, mitä olen pyytänyt anteeksikin. Enkä varmasti aina ole osannut olla vastaanottavainen saamalleni palautteelle, jos kyseessä on ollut rakentavaa palautetta. Palautteen annossa ja vastaanottamisessa olen kuitenkin kehittynyt tiimityön myötä, mikä on ollut ilo huomata. Uskon, että ajan ja kokemuksen myötä kehityn yhä tässäkin asiassa paremmaksi.

 

 

LÄHTEET

Jalonen, J. Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja. 2019. Sport & Business Seminar 28.3.2019. Tampere Areena, Tampere.

Kilpinen, P. Hallitusammattilainen. 2019. Sport & Business Seminar 28.3.2019. Tampere Areena, Tampere.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!