Tampere
19 Apr, Friday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Reteaming, ratkaisukeskeinen kehittämismenetelmä



Kirjoittanut: Petteri Kiuru - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto

 

Reteaming-valmennus (2018), on yksilöiden ja yhteisöjen ratkaisukeskeinen kehittämismenetelmä. Reteaming-valmennus kirjan ovat kirjoittaneet Tapani Ahola ja Ben Furman. Kirja on uusinta painos heidän kirjoittamastaan, Onnistuminen on joukkuelaji – Reteaming – valmentajan käsikirja (2007). He ovat toimineet ratkaisukeskeisen terapian opettajina vuodesta 1985 asti. 90-luvulla heidän toiminnankuva laajeni yrityksiin ja yhteisöihin, missä he huomasivat, että samat ratkaisukeskeisen psykologian opit pätee myös organisaatioiden kehittämiseen. ”Nimitys ratkaisukeskeinen on itse asiassa harjaanjohtajava, sillä tässä lähestymistavassa ei pyritä kehittelemään ratkaisuja asiakkaiden ongelmiin. Sen sijaan kaiken keskustelun polttopisteessä on edistys.” (Ahola & Furman 2018, 6). Reteaming-valmennus on 12 kohtainen loogisesti etenevä menetelmä.

Itse aion tässä esseessä kuvailla kaikki portaat ja suhteuttaa ne suoraan omaan muutos haluuni. Tällä kertaa en kuitenkaan valikoi mitään suoraan työhön liittyvää, vaan yksityiselämästäni valikoitui tupakanpoltto. Aion kirjoittaa tähän suoraan askelia käyttämällä tavoitteen päästä irti tupakoinnista. Tottahan se on, että tupakointikin vaikuttaa myös työhön.

 

Reteaming

 

  1. Haaveiden / unelmien kuvaaminen

 

Haaveissa ja unelmissa pyydetään kuvaamaan omaa elämää tai yrityksen elämää vuoden päähän. Vuoden päästä kaikki ne ongelmat, jotka tänään vaivaavat, eivät vaivaa enää vuoden päästä. Vuoden päästä eletään parasta aikaa. Tämä pitää kuvailla.

Mun elämä on virkeämpää, energisempää ja kevyempää. Ihmissuhteet on hyvällä mallilla. Näen ystäviäni tasaisin väliajoin ja parisuhteeni on hyvällä mallilla. Harrastuksiini kuuluu kuntosalilla käynti, soittohommat ja elokuvien sekä sarjojen seuraaminen. Tavallinen työpäivä näyttää tehokkaalta Proakatemia työskentelyltä Hurmassa tiimipöpö-valmennuksia suunnitellen ja toteuttaen.

 

  1. Tavoitteen asettaminen

 

Oikeasti tässä vaiheessa vasta asetetaan se oikea tavoite, vaikka itse tässä esseessä asetan sen jo alussa. Johtuen siitä, että kirjaa lukiessani halusin soveltaa oppia tähän. Tavoite asetetaan reteaming-valmennuksessa unelmaan katsoen. Se, että tulevaisuusvisiosta voisi tulla totta. Pitää ehkä muuttaa jokin tapa, opetella uusi taito tai vaikuttaa muihin ihmisiin. Oma muutokseni on tupakasta irtipääseminen.

 

  1. Kannustajien hankkiminen

 

”Saavuttaakseen tavoitteensa valmennettava tarvitsee muiden tukea, kannustusta ja apua.” (Ahola & Furman 2018, 23.) Valmennettavaa pyydetään nimeämään ne henkilöt tai tahot, jotka voi auttaa tai tukea tavoitteen saavuttamiseksi.

Itse nimeän tähän tyttöystäväni, äitini, parhaan ystäväni ja Hurman.

 

  1. Tavoitteen hyötyjen kartoittaminen

 

Valmennettavan pitää perusteellisesti kartoittaa kaikki tavoitteen saavuttamisesta saama hyöty. Hänelle itselleen ja muille läheisille.

Tupakasta irtipääsemisen hyödyt minulle ja muille. Terveempi elämä missä keuhkot eivät ole jatkuvassa vaarassa, syövän riski vähenee, hampaat eivät kellastu tupakan tervasta, yleiskunto paranee hengityksen parantuessa. Tuossa on kaikki terveydestä mitä ulkoa muistan tupakoinnista. Lisäksi säästyy todella paljon rahaa vuodessa. Lentokoneessa olemineen on helpompaa, kun ei tee mieli tupakkaa, ja en haise tupakalle. Läheiseni ei tarvitse olla passiivisia polttajia lähelläni.

 

  1. Jo tapahtuneen edistyksen tiedostaminen

 

Tässä kohdassa motivaatiota kasvatetaan keskustelemalla siitä, miten olemme jo edistyneet tavoitteessa oikeaan suuntaan, vaikka emme ole kunnolla vielä aloittanut prosessia. Tämä auttaa meitä huomaamaan, ettei tavoite tullut tyhjästä, vaan se on ollut olemassa. Valmennettavalta voi kysellä paljon kysymyksiä millä saada tietoon missä kohtaa on edistystä. Ja viimeisenä valmennettavan täytyy kuvailla jo olemassa oleva edistys asteikolla yhdestä kymmeneen. Yksi tarkoittaa, että ei ole tehnyt asian eteen mitään ja kymmenen sitä, että tavoite on saavutettu. Vastaan nyt itse kirjassa esiintyviin apu kysymyksiin.

Tulin ajatelleekseni tupakan lopettamista jo vuonna 2012. Silloin lopetinkin 3 kuukaudeksi ja repsahdin uudestaan. Siitä asti olen monesti miettinyt lopettamista, lopettanut lyhyiksi ajoiksi ja ottanut jopa lääkekuurin avuksi lopettamiseen. Olen asian eteen jo tehnyt vähentämistä. En polta niin montaa päivässä mitä, vaikka poltin puoli vuotta sitten, enkä lähellekään niin paljon mitä kaksi vuotta sitten. Olen keskustellut tyttöystäväni kanssa, parhaan ystäväni kanssa ja tiimiläisten kanssa. Edistyksen merkkinä pitäisin vaikka sitä, että kirjoitan tässä esseetä tupakan lopettamisesta ja käytän uutta oppimaani työkalua hyödyksi lopettamiseen. En ole ihan lähtökuopissa tämän asian kanssa, mutta kaukana tavoitteesta. Sanoisin, että tilanteeni on 2 kohdalla.

 

  1. Onnistumisen kriteerien asettaminen

 

Tässä valmennettava pohtii mitä tulevat olemaan seuraavat edistyksen merkit kohti tavoitetta. On hyvä kuvitella miltä edistys näyttää päivä päivältä, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Valmennettava piirtää viiden portaan asteikon etenemisestään. Portaat voivat olla vaikka viikko edisty tai kuukausi edistys. Jokaiseen portaaseen pitää kuvailla miten on edistynyt. Itse en piirrä, mutta kuvailen.

Portaat menevät viikko syklillä. Ensimmäinen porras, tupakan polton lopettaminen. Maanantaina 14.1 en polta enää tupakan tupakkaa ja siitä alkaa ensimmäinen viikko. Viikon aikana pyydän kannustajia kannustamaan. Toinen porras, selviän riippuvuuden aiheuttamista ärtymyksistä, himosta ja turhautumisista. Kolmas porras, tarkkailen edistystä hengityksessäni. Neljäs porras, Selviydyn mahdollisesta alkoholin käytöstä seuraavasta tupakanhimosta ilman tupakkaa. Viides porras, seuraan kuinka paljon on tapahtunut edistystä liman erityksen vähenemisessä.

  1. Muutos prosessin vaikeaksi toteaminen

 

Tarkoitus on todeta, että tavoitteen saavuttaminen ei ole helppoa. Ei helppojen tavoitteiden saavuttaminen ole välttämättä saavutus. Valmennettava listaa asioita mitkä vaikeuttavat tavoitteen saavuttamista. Ei tarvitse olla pitkä lista, koska ei ole tarkoitus vielä keksiä keinoja vaikeuksien voittamiseen.

Omat vaikeuteni. Ensimmäisenä tyttöystävä, koska polttaa myös eikä aio samaan aikaan lopettaa kuin minä. Vaan mahdollisesti viikkoa myöhemmin. Kaverit Proakatemialla, jotka pyytävät tupakalle kanssaan. Oma kärsimättömyyteni saattaa nostaa käyrää korkeammalle, jolloin rupee tekeen mieli tupakkaa. Sekä alkoholi on yksi vaikeus.

 

  1. Onnistumisen uskon kasvattaminen

 

Nyt ryhdytään taas tarkastelemaan niitä seikkoja miksi tulet onnistumaan ja saavuttamaan tavoitteen. Valmennettava listaa tekijöitä niin monta kuin vain pystyy. Tässä voi miettiä vielä mitä on jo tehnyt aikaisemmin, vastaavanlaiset haasteet ja niistä selviytyminen. Mitä muita lisävoimavaroja olisi käytettävissä.

Tässä on aina oma kompastuskivi. Sitä on jo tullut yritettyä lopettamista niin monesti ja huomattua, että ei löydy mistään apua. Silti yritetään keksiä joitain apuja. Kannustajien tuki ja rahan säästyminen. Yritän matkan varrella kartuttaa listaa isommaksi.

 

  1. Lupausten antaminen

 

Valmennettava lupaa joko valmentajalle tai kannustajalle, jonkin pienen askeleen toteuttamisen per viikko. Ei suuria harppauksia vaan askel. Sen mitä meinaa toteuttaa kyseisellä viikolla.

Itse en polta ensi viikolla yhtäkään tupakkia.

 

  1. Edistyksen päiväkirja

 

Valmennettava pitää päivää kirjaa lupauksistaan, edistyksestään ja myönteisistä vaikutuksista. Tätä pitää näyttää jollekin kannustajista joka viikko.

Itse rupeen pitämään kalenteriin tätä päiväkirjaa.

 

  1. Vastoinkäymisiin varautuminen

 

Seuraavaksi listataan miten hankaluuksiin aikoo suhtautua, kun niitä tulee. Ja voi yrittää keksiä keinoja miten suhtautua kun tulee odottamaton yllätys.

Itse vastaan edellä mainittuihin vaikeuksiin suhtautumisia. Pyydän tyttöystävääni olemaan polttamatta kanssani. Kerron kavereilleni Proakatemialla, että minua ei tarvitse pyytää tupakalle. Kun käyrä nousee, niin käyn pihalla vaan seisoskelemassa ja vetämässä raitista happea. Alkoholia yritän välttää, että ei tee mieli. Alkoholin kanssa myös hoen itselleni, että en polta enää.

 

  1. Onnistumisen juhliminen ja ansion jakaminen

 

Kun tuntuu siltä, että tavoite on saavutettu tai projekti toteutunut. Niin sitä pitää juhlistaa. On hyvä päättää tavalla joka jättää hyvän mielen projektista tai saavutuksesta. Kiittää itseään ja kannustajiaan. Se jättää positiivisen mielen jatkuvalle kehitykselle.

Katsotaan sitä sitten kun on onnistuttu. Nyt vaan silmät palkintoa kohti.

Kommentit
  • Kiia Innanmaa

    Hieno essee, Pete! Oot suositellut tätä kirjaa monesti akatemialla, mutta viimeistään tän esseen lukemisen jälkeen tuli fiilis, että pitäisi ehkä itsekin tsekata se.
    Ehdoton hatunnosto heti sille, että kirjasta vie jotain samantien konkreettisesti itselleen käyttöön. On eri asia lukea työkaluista ja toimintatavoista, kuin testata käytännössä, miten ne toimivat. Ja jos, tai siis kun onnistut lopettamaan tupakoinnin, muistat varmasti aika pitkään tämän 12-kohtaisen muutosprosessin. Uskon, että pidempään, kuin jos olisit vain lukenut kirjan ja kirjoittanut siitä teoreettisen esseen, testaamatta prosessia käytännössä.
    Musta on myös hienoa, että oot pyytänyt tiimiä sun kannustajiksi tässä. Meitä on monta & saat meiltä varmasti paljon tukea. Mä haluankin jossain vaiheessa nähdä sun edistyspäiväkirjan, kun akatemialla törmätään!

    23.1.2019
  • Toni Lehtimäki

    Morjesta Pete!

    Tämä on kirjoitettu 11.1.2019. Oletko päässyt tavoitteeseen? Onko reteaming-valmennus toiminut sinun keississä? Olen samaa mieltä Kiian kommentin kanssa siitä, että on hienoa huomata, että viet kirjan asioita heti omaan elämään ja käytäntöön. Näin ollen kirjan sisällöt ja asiat tulevat heti itselle konkreettisemmiksi ja ne muistaa paremmin myös jatkossa. Oppimisen näkökulmasta siirrytään pintaoppimisesta kohti syväoppimista. Haluan kuitenkin sanoa muutaman asian tavoitteiden asettamisesta ja haastaa hieman muutamia ajatuksia.

    Tässä tavoiteasetanta on hieman ongelmallinen, varsinkin kun puhutaan ratkaisukeskeisestä menetelmästä.
    “Tavoite päästä irti tupakoinnista” on siinä mielessä haasteellinen, että se tarkoittaa poispäin jostakin, mitä ei halua tapahtuvan. Huomattavasti tehokkaampi lähestymistapa on asettaa tavoite, jota kohti olemme menossa. Australialaisen Dr. Suzy Greenin mukaan (avoidant vs approach goals) on suuri ero sillä menemmekö jotakin tavoitetta kohti vai haluammeko tavoitteella päästä eroon jostakin. Jos puhumme ratkaisukeskeisestä menetelmästä (solution-focused approach), niin tavoiteasetanta tulisi olla erilainen. “I want to live healthy” rather than “I want to stop smoking”. On erittäin paljon todennäköisempää, että me saamme sisäsyntyisen motivaation valjastettua tähän prosessiin mukaan silloin, kun liikumme jotakin kohti. Tämä taasen lisää todennäköisyyttä sille, että me saavutamme tavoitteen.

    Toiseksi tavoite pitää olla autenttinen juuri sinulle. Miksi tavoite on sinulle merkityksellinen ja arvokas? Voitko linkittä omat arvot mukaan tähän prosessiin? Mikäli pystyt linkittämään omat tärkeät arvot mukaan tähän prosessiin, niin saat syvemmän merkityksen tavoitteelle, mikä edelleen edesauttaa sitä, että saat sisäsyntyisen motivaation valjastettua mukaan.

    Kolmanneksi, mitä vahvuuksiasi pystyt valjastamaan mukaan tähän prosessiin? Kun käytämme vahvuuksiamme niin me innostumme asioista (tavoitteista) ja matkasta tulee nautinnollisempaa. Tämä taas lisää todennököisyyttä sille, että saavutat tavoitteen helpommin.

    Toinen teoria. Tämä ei liity Suzy Greenin ajatuksiin vaan toiseen menetelmään positiivisesta psykologiasta. Tämän voi suoraan linkittää “tupakanpolton lopettaminen”. Kirjoita itsellesi kiitollisuuskirje. Pohdi ja mieti kiitollisuuskirje itsellesi, jonka kirjoittaisit 80vuotiaana. Kirjeessä kiität itseäsi siitä, kun lopetit tupakanpolton esim. 30v ikäisenä. Mitä hyvää siitä on seurannut, kun lopetit? Miksi?

    Kolmas ajatus. Käyttäytymisterapian mukaan käyttäytyminen tapahtuu seuraavasti. (Vihje- käyttäytyminen-palkkio.) Mikäli käyttäytymistä halutaan muuttaa on muutettava jotakin noista kolmesta. Arto Pietikäisen mukaan käyttäytymisanalyysi on todettu tehokkaaksi apuvälineeksi, kun käyttäytymistä halutaan muuttaa. Tärkeä asia pohtia on se, että kun tulee vihje (trigger) “nyt pitää päästä tupakalle”, mikä aiheuttaa tämän “triggerin”, kuinka voin “triggeristä” huolimatta käyttäytyä toisin eli pitää tehdä jotain muuta tilalle, josta pitää saada palkkio. Minkä palkkion saa tupakoinnista, mikä pitää yllä käyttäytymistä? Jos tilalle ottaa jotain muuta käyttäytymistä esim. omenan syöminen niin minkä palkkion siitä saa?

    Tällaisia pohdintoja.

    Hyvin kirjoitettu joka tapauksessa, vaikka vähän haluan herättää lisäajatteluun.

    25.3.2020
Kommentoi