Rahalla on väliä, koska on paljon tärkeämpiäkin asioita

12.05.18 Esseen kirjoittaja: Mona Räsänen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tunne taloutesi Tunnetaloutesi - Salaisuus rahan käytöstä, jota sinun ei haluta tietävän
Kirjan kirjoittaja: Mikko Sjögren
Kategoriat: Yrityksen talous, Oppiva organisaatio

Miksi omaa taloutta ei hoideta kuin yrityksen taloutta?

Ihmisille on itsestään selvää, että yrityksen talouden täytyy olla kannattavaa. Toisin sanoen yritys ei saa tehdä ainakaan pitkällä tähtäimellä persnettoa. Yrityksen tulee tuottaa enemmän kuin tuhlata, eli jäädä plussalle. Miksi ajatusta ei sovelleta, ainakaan tilastotietojen mukaan, oman henkilökohtaisen talouden kohdalla? Suuri osa kulkee rahojensa ja varallisuutensa osalta jatkuvaa sahausliikettä. Sahausliikettä kutsutaan tuttavallisemmin palkka tuli, palkka meni -ilmiöksi. Tunnetalous kirjassa on avartaa esimerkki. Keskiverto suomalaisen, jolla vuosiansiot ovat 35 000 euroa 34 vuoden ajan, tilin läpi kulkee eläkkeeseen mennessä noin miljoona euroa. Miten on siis mahdollista, että kun ollaan töissä, tilillä on 200e ja sitten kun jäädään eläkkeelle, tilillä on edelleen tuo 200e? Varallisuutta ja kasvua ei siis kerry. Yritystoimintaan verratessa se tarkoittaisi, että yritys systemaattisesti tähtäisi kriittisen pisteen rajalle, heti kun se olisi saanut tuottoa aikaiseksi. Vielä valitettavampi ja yleistyvä piirre on yli varojensa eläminen. Sjögren kirjoittaa, että eurooppalaiset kuluttavat 102% siitä mitä he tienaavat ja amerikkalaiset 105%. Eli melkoisen suuri osa elää esimerkiksi luottokorttien avulla velaksi. Luotolla eläminen on myös suomalaisten keskuudessa tavallisempaa, kuin aikaisemmin.

 

Syy siihen, että monen kohdalla varallisuus ei kasva, johtuu ainakin siitä, että vaurastumista ei tehdä systemaattisesti. Varallisuus ei kasva itsestään, vaan se vaatii tiettyjä toimenpiteitä. Jos nykyiset toimintatavat eivät kasvata varallisuutta, toimintatapaa pitää mitä ilmeisimmin hieman muuttaa. Siispä täytyisi olla suunnitelma, jolla varallisuutta saataisiin aikaiseksi ja vieläpä toteuttaa suunnitelma.

 

 

Oma tarinani

On melkoisen yllättävää, että rahasta puhuminen on vaikeaa ja tavatonta. Käytämme kuitenkin lähestulkoon päivittäin rahaa, mutta silti koemme raha-asioista keskustelun monesti liian henkilökohtaiseksi tai jopa ahdistavaksi aiheeksi. Tavallisempaa on jutella viikonlopun kännisähellyksistä, kuin omasta tilipussista. Raha on minulle vielä toistaiseksi melko paljon tunteita herättävä aihe, mutta luultavasti hieman eri tavalla, mitä monen muun kohdalla. Rahasta puhuminen on minusta kiinnostavaa ja puhun siitä mielelläni. Raha merkitsee minulle mahdollisuuksia ja valinnanvapautta sekä turvallisuutta. Heräämiseni taloudellisen tilanteeni parantamiseen lähti siitä, että en halunnut enää olla huolissani raha-asioistani. Sjögren sanoo sen hyvin: rahan vähyys vie huomiota muilta tärkeämmiltä elämän osa-alueilta. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

 

Elimme perheessämme käytännössä kädestä suuhun. Perheeni ei ole koskaan ollut varakas, eikä rahahuolet helpottuneet vanhempieni yrityksen mennessä nurin 90-luvun lamassa. Olen siis kasvanut ajatusmaailmaan, jossa rahaa ei ole riittävästi ja huoli siitä, saadaanko loppukuusta ruokaa pöytään on välityynyt lapsille saakka. Perintönä kannoin samankaltaista käyttäytymismallia eurojeni kanssa kuin vanhempani, joten varallisuutta tai säästöjä ei juurikaan ollut ja elin edelleen niukkuudessa. En tiennyt muustakaan. Kyllästyin reilu viisi vuotta sitten siihen, että ruokakaupassa piti aina pinnistellä ja kituuttaa. Kyllästyin siihen, että koskaan ei ollut varaa tehdä mitään kivaa. Kyllästyin siihen, että jos vaikkapa silmälasit hajoaa, en tiedä mistä saan rahaa uusiin ja mistä kaikista asioista pitää siksi luopua ja ties kuinka pitkäksi aikaa. Kyllästyin rahahuoliin. Mainitsin aikaisemmin, että raha aiheuttaa minussa tunteita, niin kyllä, myös negatiivisia tunteita. Taustani vuoksi kannan edelleen jonkin verran huolta raha-asioista ja olen liiankin turvallisuushakuinen. Olen joutunut opettelemaan, että on ihan okei vähän tuhlata rahaa ja nauttiakin ilamn että se veisi minkäänlaiseen ahdinkoon. Tiedän kuitenkin sen, että mitä kauemmin saan kokemusta turvallisesta ja toimivasta arjesta rahan kanssa, sitä vähemmän siitä tulen kantamaan huolta jatkossakaan.

 

Suurin merkitys oman talouden haltuunotossa on ollut minulle se, että koen elämänlaatuni parantuneen valtavasti monella elämäni osa-alueella niistä ajoista, kun en millään tavalla suunnitellut rahankäyttöäni. Tuloni eivät kuitenkaan ole merkittävästi muuttuneet, sillä olin opiskelija polkuni alussa ja olen opiskelija myös nyt. Tulokset on tehty näinollen  systemaattisella toiminnalla, joka on johtanut tilanteen radikaaliin muutokseen. Pieniä lisätuloja olen alkanut tekemään yritystoiminnalla matkani alkutaipaleelta lähtien, mikä auttoi tietenkin vauhdittamaan tuloksien syntyä. Seuraavaksi esittelen näitä toimenpiteitä, jotka Sjögren kirjassaan esittelee ja joiden avulla itse tein läpimurtoni rahatarinani muutoksessa.

 

 

Mitä tein, että tilanne muuttui

Tunnetalous esittelee monipuolisesti keinoja, joilla varallisuutta voidaan kasvattaa. Kirjassa käsitellään myös tunnepuolta, joka voi olla esteenä tuloksien kartuttamiselle. Luin kirjan kannesta kanteen ja kävin Valmennusyhtiö varapuun valmennuksilla. Erityisesti valmennukset auttoivat avaamaan tunnepuolen esteitä ja ymmärtämään esimerkiksi omaa ”rahapersoonaa”. Niitä en käsittele nyt tässä. Keskityn avaamaan itselleni tärkeintä käytännön keinoa seuraavaksi. Tämä keino on myös se, mikä erottaa mielestäni selkeimmin yrityksien ja kotitalouksien tavat hallita rahaa. Tämä keino on rahan managerointi. Kaiken perustana on tietää omat numeronsa. Numerot ovat siitä kivoja (ja karuja), että ne eivät valehtele. Jos numerosi kertovat, että elät liian leveästi, tulevaisuuden ennuste kertoo, että varallisuutta ei näin pääse kertymään. Liian leveästi eläminen ei välttämättä tarkoita, että eläisi yli varojensa. Mielestäni liian leveästi eletään jo siinä vaiheessa, kun ei pystytä säästämään siivua tuloista pahan päivän varalle, vaan kaikki pakollisten menojen yli menevä vara kulutetaan pois. Luettelen seuraavaksi toimenpiteet talouden managerointiin, joita itse tein ja teen matkani varrella

 

  1. Kartoita tulosi ja menosi – ole rehellinen ja tarkka. Jos et tiedä numeroitasi, et voi parantaa tilannettasi.
  2. Karsi menoja – 80/20 -sääntö: panosta niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä ja joista pidät, heivaa muu. Tämä kuvastaa, että 20% tuo 80% mielihyvästä, loppu vie ikään kuin vain turhaan varoja suhteessa siihen, että se ei lisää merkittävästi mielihyvää.
  3. Kasvata tuloja. Sivutoiminen yrittäjyys graafisena suunnittelijana mahdollisti omalla kohdalla lisäämään tuloja. Työelämässä vaihtoehtona olisi esimerkiksi kehittää itseään ja pyrkiä tällä keinoin saamaan palkankorotus.
  4. Laske ja aseta taloutesi manageroinnille suhdeluvut ja toteuta suunnitelma tilejen ja automaattisiirtojen avulla. Erityisesti tämä viimeinen listan kohta on se, joka erottaa eniten yritysten taloudenhallinnan kotitalouksien taloudenhallinasta. Tämä tarkoittaa käytännössä budjetointia.

 

Mitkä nämä viimeisen kohdan suhdeluvut oikein sitten ovat? Ja mitkä tilit ja automaattisiirrot? Suhdeluvut lasketaan tuloista. Suhdeluvut lasketaan asioille, joita tulisi pystyä toteuttamaan, jotta vaurastumista pääsee tapahtumaan. Näin ollen karkeasti selitettynä jokaisen vaurastumista haluavan tuloista tulisi mennä tietty osuus elämiseen, tietty osuus vaurastumiseen ja tietty osuus hauskanpitoon. Tunnetalous -kirjassa asia on esitetty monipuolisemmin, mutta pureudun nyt yksinkertaisuuden vuoksi vain osaan suhdeluvuista.

 

Suhdelukujen hallinnassa auttaa tilien perustaminen kutakin toimintaa varten. Jos kaikki, eli sijoittaminen, säästäminen ja hauskanpito sekä pakolliset menot, tapahtuu yhden tilin kautta, syntyy helposti tilanne, että se raha, mikä olisi pitänyt säästää tai sijoittaa, onkin jo kulutettu muuhun. Yleensä luettelon toteuttaminen aloitetaan päinvastaisesta suunnasta ja hauskanpidon jälkeen ovatkin rahatkin jo loppu. Muovikortin kanssa kulutusta on yllättävän vaikea seurata. Oleellista on myös ajoitus: itselle maksetaan ensin. Tietty summa menee heti palkkapäivänä sivuun muovikortin ulottumattomiin ja siinä se. Monesti toimenpide kannattaa automatisoida. En pystyisi nykyisin elämään yhden pankkitilin kanssa, en sitten millään.

 

Suhdelukujen prosenttiosuus on tietenkin kovasti kiinni tulojen suuruudesta. Tavoite-esimerkki Tunnetalous -kirjassa on, että kiinteisiin kuluihin, kuten asumiseen ja ruokaan ynnä muuhun sellaiseen, menisi 55% tuloista. Opiskelijana tilanne on luonnollisesti toinen, koska tulot ovat merkittävästi pienemmät kuin ne olisivat palkkatyössä. Omassa tapauksessani prosentuaalinen osuus kiinteisiin kuluihin siis on siis hieman suurempi. Olen paikannut asiaa sillä, että saadessani lisätuloja, laitan yleensä saamani lisätulot kolmeen osaan: kolmasosan huvittelen, kolmasosan säästän, kolmasosan sijoitan.

 

Muita prosenttiosuuksia, joita olen jo opiskeluaikaisilla tuloilla laittanut käytäntöön, ovat säästäminen ja sijoittaminen ja kuluttaminen. Sjögren kirjoittaa, että 10% tulisi säästää talouden puskuriin pahan päivän varalle. Puskurin kannattaisi olla 3-6kk tulojen suuruinen summa rahaa. Kun tuo summa on säästetty, on varmasti myös muita asioita, kuten lomamatkat ja tai muut suuremmat kodin ostokset, joita varten voi olla mielekästä säästää rahaa. Sijoittamiseen tulisi laittaa se samainen 10%. Ilman korkoa korolle periaatetta kun on melko lailla mahdotonta todella vaurastua. Käytännössä näiden kahden osalta omalla kohdalla 20% tuloista siirtyy puskuritilille (jossa ei ole korttia), josta edelleen siirtyy sitten sijoituksiin rahaa. Kuluttamisen osuus ei liene monellekaan se vaikea juttu. Jotta matkanteko pysyisi mielenkiintoisena, saa ja täytyykin kuluttaa osa rahoista. Juju piilee vaan siinä, että kulutettavat pennoset ovat erillään muusta rahasta. Näin ei pääse kuluttamaan kuin juuri sen verran, kuin on itse päättänyt kuluttaa. Siispä 10% tuloista siirretään tilille, jolle on oma korttinsa. Tällä kortilla ostetaan kaikki huvitukset.

 

Tällaisella reseptillä olen kääntänyt taloustilanteeni jopa opiskeluaikana sille tolalle, että tunnen että en ole ollut vuosiin tuntenut pulaa tai ahdinkoa, vaikka jotakin yllättävää rahanmenoa tulisi. Lisäksi olen pystynyt pitämään enemmän hauskaa, kun olen keskittynyt asioihin, joista todella pidän. Olen pystynyt sanomaan enemmän kyllä, kun oikeasti haluan. Lisäksi olen huomannut, että kun hoidan omalta osaltani asian kuntoon, pystyn olemaan avuksi myös läheisilleni, kun he sitä todella tarvitsevat. Minä todella olen huomannut, että Minä Oy toimii paremmin, kuin Minä Pee Aa.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!