Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Pysähdys – pohdintaa elämän tarkoituksesta



Kirjoittanut: Tuomas Aro-Heinilä - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Vuoden alussa olin huomannut tehokkuuteni laskeneen merkittävästi. Päätin hellittää hieman. Talven vaihtuessa kevääseen hellittäminen ei tehonnut. En tosin sitä itse huomannut. Tulin vastakkain asian kanssa uudelleen Proakatemiapäivässä. Pienryhmässä kirjoitettiin A3-papereille omat tehtävät ja unelmat. En saanut lueteltua kaikkia tehtäviä, kun jo aloitimme keskustelun molemmista papereista. Keskustelun lomassa kirjoitin unelmat. Keskustelun tullessa kohdalleni murruin. Tehtäväni eivät vastanneet unelmiani ja tein aivan liikaa. Koin ensimmäisen pysähdyksen elämässäni. Pysähdyksen, jonka vuoksi piti hellittää kunnolla, niin töistä kuin koulusta. Otin lomaa kaikesta.

 

Oltuani jo tovin lomalla, laittaen elämän peruspalikoita paikoilleen, satuin törmäämään ystävääni Teemuun Laikku-kahvilan avajaisissa. Juttelin mietteistäni hänen kanssaan. Olin pohtinut rooliani Akatemialla ja maailmassa. Mietin myös kaiken merkityksellisyyttä elämässä ja suhteellisuutta. Sain Teemulta keskustelumme pohjalta kirjasuosituksen Viktor E. Frankl Ihmisyyden rajoilla. En löytänyt kyseistä kirjaa kirjastosta. Löysin kuitenkin toisen teoksen Olemisen tarkoitus samalta kirjailijalta. Päätin kokeilla, mitä ajateltavaa kirja minulle antaa. Ja toden totta se antoikin.

 

Kirjan on kirjoittanut maailmankuulu psykiatri Viktor E. Frankl. Olemisen tarkoitusta pidetään hänen pääteoksenaan. Nimestään huolimatta kirja ei vienyt syvälle eksistentiaaliseen kriisiin. Päinvastoin. Kirja sai oivaltamaan asioita elämästä, jotka tietyllä tavalla ovat aina olleet jossain aivojen sopukoissa. Nämä oivallukset saivat ymmärtämään elämää aina vain paremmin.

 

Mikä on elämän tarkoitus? Elämän tarkoituksen epäileminen ei koskaan ilmaise ihmisessä piilevää sairautta, vaan aitoa ihmisyyttä, ihmisen suurinta ihmisyyttä (Viktor E. Frankl,1982,59). Monilla meistä tulee vastaan kysymys elämän tarkoituksesta jossain vaiheessa elämää. Jollain tämä kysymys tulee aikaisemmin ja jollain myöhemmin. Tämä kysymys voidaan kuitenkin katsoa varsin terveeksi. Ei ihmistä tarvitse tämän kysymyksen takia patistaa psykiatrille. Monet ehkä assosioivat moisen kysymyksen mielen järkkymisen, harhaluuloisuuden, todellisuudesta irtautumisen kanssa. Monillehan elämässä ei ole mitään ihmeteltävää. Ensiksi kasvetaan kotona, josta heivataan koulun penkin kautta työelämän lävitse eläkkeelle.

 

Miten minä sitten pohdin elämän tarkoitusta? Minua vaivasi monikin asia. Minua vaivasi se kuinka elämme osittain vain tulevaisuuden sukupolvia varten. Jotkut kokevat merkityksen elämässä vain tulevissa sukupolvissa. Mutta jonkun itsessään merkityksettömän jatkaminen olisi järjetöntä (Viktor E. Frankl,1982,59). “Ei mikään itsessään merkityksetön muutu merkitykselliseksi tekemällä siitä ikuinen.”, Viktor E. Frankl ilmaisee. Jos ei siis voi elää vain tulevia sukupolvia varten, niin mikä elämästä tekee merkityksellisen?

 

Minua vaivasi myös se, kuinka kaikki tuntui merkityksettömältä. Olen luova ihminen ja arvostan taidetta. Aloin kuitenkin epäillä jopa taidetta. Mitä silläkään on väliä. Mikä merkitys on maalata taideteos, jota ihmiset voivat käydä katsomassa. Eikä merkityksettömyyden ihmettely loppunut siihen. Mitä merkitystä on sitten suojella luontoa. Siinähän se tulee tuhoutumaan joka tapauksessa. Mitä merkitystä millään teoillamme on. Mikä on se suurempi merkitys tällä kaikella? Sain hyvin pysäyttävän vastauksen lukiessani Olemisen tarkoitusta. Siellä sanotaan: “Kotieläin ei tiedä, minkä päämäärän hyväksi ihminen on sen kahlinnut. Miten voisi siis ihminen tietää, mikä on hänen elämänsä lopullinen päämäärä, mikä on hänen elämänsä perimmäinen tarkoitus?”. Vaikka meillä olisi kotieläimen tavoin joku meitä suurempi merkitys, kuinka me ikinä voisimme siihen päästä käsiksi? Toisaalta, estääkö se meitä elämästä onnellisina. Estääkö se, ettei kotieläin tiedä elävänsä omistajansa seurana, kotieläintä elämästä onnellista ja täyteläistä elämää?

 

Merkityksellisyys elämään tulee ainutlaatuisuuden ja ainutkertaisuuden kautta. Olemme jokainen täysin ainutlaatuisia ja elämme vain ainutkertaisesti. Meidän tuleekin pyrkiä jokainen hetki olemaan paras versio itsestämme, todenmukaisin itsemme. Meillä on vastuu ja vapaus, mitä me teemme näinä elämän jokaisena ainutkertaisena hetkenä. Elämä itsessään matkana on merkityksellinen. Se on meistä kiinni, kuinka sen kuljemme läpi.

 

Jotta voisimme toteuttaa ainutlaatuisuuttamme ainutkertaisesti, tulee meidän tietää, miten olemme ainutlaatuisia. Tähän palaan luettuani loppuun Simon Sinekin How to Find Your Why -kirjan. Voin kuitenkin suositella myös kyseistä kirjaa jo ennen esseen kirjoittamista. Tulen todennäköisesti kirjoittamaan myös toisen esseen Olemisen tarkoituksesta. Kirjassa on niin paljon ajateltavaa. Kirjailija kertoo hyvin mielenkiintoisesti kärsimyksen tarkoituksesta. Pysähtykäämme aika ajoin.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close