Toimin nuoruudessani puhelinmyyjänä. Ne kahdeksan kuukautta jotka vietin kuulokkeet päässäni, soitelleen päivästä toiseen aina vain vähemmän ja vähemmän kiinnostuneille asiakkaille ja kuunnellen asiakkaiden valituksia palveluistamme, olivat hirveimmät kuukaudet nuoruudestani. Päivittäinen, tasaisesti tunnin välein saatavan negatiivinen vastaus ja suora luurin lyöminen korvaan olivat henkisesti rankkaa ja hyvin lannistavaa.  Karmivat kokemukseni kahdeksassa kuukaudessa olivat paras koulu, jonka olen myyntiä varten käynyt.

Olin yksi Novia Oy:n myyntiedustajista. Tuote, jota myimme, oli eri alueiden pelastushelikopterien tukipaketit. Pääasiallinen asiakaskantamme olivat jo tukipaketteja ostaneet asiakkaat, sekä pelastushelikopterien alueilla asuvat perheet. Novia Oy itsessään on saanut palkintoja parhaasta työpaikasta ja työkulttuuri toimistossamme oli mukava ja rento. Näistä positiivisista olosuhteista huolimatta työ oli rankkaa, sielua murskaavaa ja masentavaa.

Silti, kaikesta negatiivisesta huolimatta puhelinmyyjän työ antoi minulle kovan koulun myynnistä. Jatkuva torjutuksi tuleminen ottaa koville, mutta se myös luo paksun nahan. Kun tottui kuulemaan toistuvasti ei:tä ja luurin kilahdusta korvaan, oppi nopeasti siihen, kuinka suoramyynti on vain numeropeliä. Oikea asenne oli vain käydä myyntipuhe asiakkaan kanssa läpi, ja siirtyä eteenpäin, kun puhelu oli hoidettu. Useat negatiiviset vastaukset saivat onnistuneet myynnit vain tuntumaan sitä paremmilta.

Oman äänen ja omien sanojen käyttäminen osoittautuivat tärkeäksi työkaluksi. Asuin tuohon aikaan Oulussa, ja murteeni oli silloin vielä paljon vahvempi kuin nyt. Soittelin kuitenkin Turun alueelle ja Etelä-Suomeen, missä murteeni oli vain eduksi. Yritin aluksi puhua mahdollisimman neutraalilla murteella, mutta en saanut asiakkaisiin kunnollista kontaktia. Kuulostin luonnottomalta ja jäykältä. Kun olin vain oma itseni, oli ääneni rennompi ja lämpimämpi. Asiakkaaseen oli paljon helpompi saada yhteys, kun rentouduin ja annoin pohjoisen kuulua äänessäni.

Kaiken kaikkiaan muistan aikani puhelinmyyjänä ristiriitaisesti. Vaikka työ itsessään oli niin masentavaa, etten jaksanut työtä kahdeksaa kuukautta pidempään, opin myynnistä paljon. Opin myös itsestäni jotain: puhelinmyynti ei tule olemaan minun tulevaisuuden urani, mutta myynti saattaa olla.