Luettuani Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjan olen pyrkinyt analysoimaan ihmisiä mahdollisimman tehokkaasti värien kautta. Värit – sekä 16 persoonallisuutta testi, jonka teimme taannoin tiimimme kanssa – auttavat hurjasti mm. tiimijaoissa, sillä on tietenkin järkevää muodostaa tiimejä niin, että kaikki värit ja persoonallisuustyypit olisivat mahdollisimman tasapainoisesti edustettuina.                 

Eriksonin kirja ja kaikki ne keskustelut, joita olemme sen pohjalta käyneet niin koulu- kuin kaveriporukoissa, innostivat minua tutustumaan myös saman kirjoittajan Psykopaatit ympärilläni -kirjaan. Kirjassa pureudutaan siihen, miten yllättävän paljon väestöstä on psykopaatteja, tai ainakin ihmisiä, joilla on psykopaatin ominaispiirteitä. Kirjassa käsitellään sitä, kuinka psykopaateille on ominaista manipuloida ihmisiä ja hyödyntää eri persoonallisuuksia – eli värejä – omaa hyötyään varten. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa se, että innostuneet, intoilevat keltaiset psykopaatti helposti työntää syrjään saadakseen haluamansa, kun taas siniset ihmiset hän saa tuntemaan olonsa huonommiksi ja epätäsmällisiksi työssään.

Usein sanasta psykopaatti tulee mieleen ajatus yhteiskuntien kauhuista, sarjamurhaajista ja kavaltajista. Totuus on kuitenkin se, että suurin osa psykopaateista elävät aivan normaalisti keskuudessamme, ja heillä on huippuunsa hiottu taito itsensä hillitsemiseen. Psykopaatit kuitenkin yleisen tiedon mukaan ovat tunteettomia ja kykenemättömiä empatiaan. He eivät osaa asettua toisten ihmisten asemaan, tuntea heidän tunteitaan tai ottaa vastuuta muille aiheuttamastaan harmista. He ovat oppineet ns. ”normaaleja” käytöstapoja muilta ihmisiltä. He tietävät, miten toimia missäkin tilanteessa, ja tämän takia psykopaatteja onkin haastavaa tunnistaa.                     

Valtaosa psykopaateista on miehiä, ja työelämässä psykopaatit päätyvät useimmiten johtotehtäviin. Psykopaateille ominaista on olla mukavia ja pidettyjä herrasmiehiä ja -naisia, ja tämä auttaakin heitä usein pääsemään pitkälle työelämässä. Vastuutehtävissä heillä on mahdollisuus käyttää hyödykseen valtaa, rahaa ja ihailua tai arvostusta. Psykopaatit ovat usein todella perillä muiden ihmisten asioista, mutta eivät päästä juuri ketään muita itsensä lähelle.

Psykopaatiksi synnytään. Ei ole sellaista sairautta kuin psykopatia, vaan se on persoonallisuuden häiriö, joka ihmisellä on syntymästään saakka. Tällaiset persoonallisuushäiriöt ovat muuttumattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, ja ne näkyvät parhaiten sosiaalisissa suhteissa. Usein ainoastaan juuri empatiakyvyn ja ymmärryksen puute on ainoita piirteitä, joista psykopaatin voi lähipiirissään tunnistaa. Psykopaattia ei voi myöskään parantaa, vaan psykopaattiset piirteet säilyvät ihmisellä syntymästä kuolemaan saakka.

Kuten sanottu, psykopaatit ovat usein porukassa niitä hyviä tyyppejä. He ovat voittamattomia kulissielämän rakentamisessa – sen varjossa he näyttäytyvät ihanneihmisinä. Hyvä ihmistuntija voi kuitenkin aistia psykopaatin seurassa ahdistuneisuuden ja jännitteen tunteita. Usein psykopaatin kanssa asiat ovat ns. liiankin hyvin, kunnes eivät enää olekaan, oli kyse sitten ystävyys- tai parisuhteesta. Jos asiaa oikein alkaa miettiä, voi hyvinkin tunnistaa sen, kenen tunteet, mukavuus ja kohteliaisuus vaikuttavat aidoilta, ja kuka viilaa linssiin. Kuitenkin, kuten sanottu, psykopaattiset piirteet säilyvät samanlaisina syntymästä aina kuolemaan asti, ja siksi edes psykopaatti itse ei välttämättä ymmärrä, mikä on oikeaa tunnetta ja mikä tekaistua.

Psykopaatit tarkkailevat koko elämänsä ajan muiden ihmisten reaktioita erilaisiin tilanteisiin, tunteita ja käytöstapoja. Näin he oppivat käyttäytymään erilaisissa tilanteissa niin kuin normaali-ihmisellä on tapana. Tosiasiassa näitä piirteitä ei psykopaateissa ole siis olemassakaan, ja kaikki on hyvin yllä pidettyä kulissia.

Psykopaatin jokaisella liikkeellä, ajatuksella ja teolla on jokin tarkoitus. He eivät vain huudahda spontaanisti innostuksesta tai pelosta, vaan kaikki eleet, äänteet ja sanat ovat tarkoin valittuja. Psykopaatit osaavat käyttää muiden ihmisten haavoittuneisuutta ja tunteita häikäilemättä hyväkseen, muille aiheutuvista seurauksista piittaamatta. Eriksonin mukaan psykopaatille luonteenomaisia piirteitä ovat tunteettomuus, väkivaltaisuus, valehtelu, lähentelevä/lipevä käyttäytyminen sekä epätavallinen kovuus. Psykopaatit eivät kadu, eivät tunne huonoa omaatuntoa tai harmittele tehtyjä virheitään. Jos he pyytävät anteeksi tai näyttävät katuvilta, se on todennäköisesti ympäristöstä opittu tapa.

Psykopaatit eivät tunnista itsessään psykopaattisia piirteitä. He eivät oikeastaan osaa analysoida omaa luonnettaan ollenkaan. Siksi ihminen, joka joskus miettii, että olenkohan minä psykopaatti, voi huokaista helpotuksesta. Normaali ihminen voi pelätä olevansa psykopaatti, psykopaatille tällainen ei tule pieneen mieleenkään.

Aloin kirjaan tutustuttuani analysoida lähipiiriäni. Olen aika varma, että elämäni aikana olen yhteen, jos toiseenkin psykopaattiin törmännyt. Lähipiirissäni en kuitenkaan *koputan puuta* ole psykopaateille tyypillisiä piirteitä havainnut, ja hyvä niin. Koen olevani hyvä ihmistuntija, ja aistin kyllä, ovatko ihmisen tunteet aitoja vai eivät. Toki normaalitkin ihmiset joskus esittävät tuntevansa jotakin, mitä eivät oikeasti tunne. Uskon ja luotan kuitenkin siihen, että osaan jatkossakin tunnistaa oikean psykopaatin lipevästä ja liianhyvääollakseentotta-käytöksestä, ja eristää itseni tällaisesta ihmisestä.

Eriksonin Psykopaatit ympärilläni oli hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa, ja kuten Idiootit ympärillänikin, saa myös tämä kirja minut varmasti analysoimaan kanssaihmisiäni jatkossa vieläkin vimmatummin!

LÄHTEET:

Psykopaatit ympärilläni. Thomas Erikson. 2019. Äänikirja.