Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Prosessi vaatii supersankareita



Kirjoittanut: Samuli Mannonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Soluessee: Mika Nurmi & Samuli Mannonen

Ongelma:

Proakatemian yhteisössä on todettu tilanne, joka kiteytyy kahteen sanaan: putket vuotavat. Osasyynä tälle tilanteelle on nuorten yrittäjien suhtautuminen yhteisten tilojen siisteyteen. Tämä johtuu siitä, että Proakatemialta puuttuu selkeästi viestittävä, yhteisön luoma prosessi. Esseemme on luotu meidän ajatustemme pohjalta, mutta toivomme mahdollisimman monen akatemialaisen lukevan tämän esseen saadakseen alkukipinän lähteä jalostamaan tätä yhteisötasolla.

Ongelman pohjustus:

Proakatemiaa voisi nykyisellään verrata jääkiekkoturnaukseen, jossa joukkueet kilpailevat keskenään maineesta ja mammonasta. Kilpailuhenkisyydellä on omat hyötynsä, mutta sen seurauksena me olemme hypänneet yli muutamasta tärkeästä prosessivaiheesta. Nämä prosessivaiheet ovat Joharin ikkunan mukaan meille tuntemattomia: me tiedämme ettei homma toimi, mutta me emme tiedä mistä se johtuu. Kenties nämä prosessin vaiheet ovat vanhentuneita ja niiden yli on hypätty tarkoituksella, tai se on tapahtunut vahingossa. 20 vuotta takaperin elettiin ajassa, jolloin maanläheisiä asioita arvotettiin korkeammalle kuin nykyään. Nykypäivän yhteiskunnassa me elämme hektisessä ympäristössä, joka kannustaa suorituskeskeiseen toimintaan ja tukee kilpailua. Tämä on yksi haittatekijä Proakatemian prosessin toiminnassa.

Shawn Achorin kirjassa Big Potential (2018) korostetaan yhteisön potentiaalin ylivoimaisuutta verrattuna yksilön potentiaaliin. Yhteisössä on siis enemmän voimaa kuin yksilössä. Achor puhuu kirjassaan tähtijärjestelmistä, joiden tarkoituksena on haalia ympärilleen yhteisön voimaan uskovia, samanhenkisiä ihmisiä. Meidän mielestämme Proakatemian tulisi edustaa Achorin kuvaamaa tähtijärjestelmää, mutta tällä hetkellä me käytämme oman yhteisömme potentiaalin väärin. Yksilöiden ja tiimien välinen kilpailu ajaa meitä erilleen, joka hankaloittaa tähtijärjestelmien muodostamista. Kilpailussa on vain yksi voittaja ja monta häviäjää.

Tällä hetkellä me kilpailemme näissä:

  • Projektorin luvut, eli liikevaihto ja liikevoitto
  • kirjapisteet ja kuukauden essee
  • tonnikellon soittaminen
  • Tiimidiili
  • Myyntipäivät

Edellä mainittujen asioiden tarkoituksena on ollut yhdistää meitä yhteisönä yhteisen kehityksen kautta, mutta nykyään ne nähdään yksilöiden ja tiimien välisinä kilpailuina. Esimerkiksi Projektorin pitäisi olla opettava tapahtuma, eikä mikään henkseleiden paukuttelu -tilaisuus. Olemme siis unohtaneet each one teach one -ideologian, jonka mukaan jokainen tuo jotain pöytään. Tämä näkyy esimerkiksi solujen ja ristipölytyksen vähentymisenä. Onko tämä seurausta siitä, että olemme unohtaneet yhteisön hyvinvoinnin ja asettaneet suorittamisen ja tuloksellisuuden sen edelle?

Mitä tottumus tekee prosessille?

Proakatemialla olomme aikana olemme käyttäneet monia vieraita omassa toimintaympäristössämme, joita he ovat kehuneet hämmästellen ja innostuneesti muun muassa näillä sanoilla ”onko tämä oikeasti koulu?” Miksi me emme suhtaudu samalla tavalla omaan toimintaympäristöömme? Pidetäänkö toimitilojamme itsestäänselvyytenä, jonka takia niiden siisteydestä välittäminen heikkenee?

Proakatemian tiloja voisi kutsua toiseksi kodiksi. Tiloistamme löytyy keittiö, vessa, olohuone ja hulppeat juhlatilat. Onko se oikein toimia työpaikalla kuin kotona, jos siivoat kotisi vain kerran vuodessa ja kuvittelet sen riittävän? Henkilöllä on kotona oma prosessinsa, jonka mukaan hän elää. Hän siis saattaa priorisoida siivoamisen omassa arvomaailmassaan viimeiseksi. Vahvemman prosessin puuttuessa jo olemassa prosessi jatkuu myös muualla kuin kotona. Pääsykokeet antavat meille oikeuden opiskella Proakatemialla, mutta se ei riitä. Sen oikeuden ylläpitäminen edellyttää näyttöjä, joihin kuuluu muukin kuin opiskelumenestys. Ajattele Proakatemiaa omakotitalona: haluat ylläpitää asuntosi jälleenmyyntiarvoa, mutta se vaatii töitä. Välillä pitää haravoida pihaa tai uusia maalipintoja. Mikäli nämä ehdot eivät täyty, sinä et ansaitse asuntosi potentiaalista jälleenmyyntiarvoa.

Tai Lopez opastaa kurssillaan 67 steps miten paljon ansaitset olla jotakin. Esimerkiksi miten paljon ansaitset olla menestyksekkäämpi? Se riippuu muun muassa siitä, miten paljon enemmän työskentelet ollaksesi menestyksekkäämpi, tai miten paljon enemmän opiskelet ollaksesi menestyksekkäämpi. Eli miten paljon ylipäätään teet päivittäisiä tekoja ollaksesi menestyksekkäämpi? Oikotietä onneen ei ole, vaan se vaatii työtä yhteisön yhteisen prosessin ylläpitämiseksi. Olemme kaikki siinä onnellisessa asemassa, että saamme opiskella, oppia, kehittyä ja kasvaa yhdessä tässä ympäristössä. Peter Parkerin sedän kuolemattomia sanoja lainaten ”with great power comes great responsibility.”

Voiko pelolla johtamalla luoda hyvää prosessia?

Pelolla johtaminen on ollut osa ihmiskunnan historiaa jo faaraoiden ajoista asti. Sitä on sovellettu sekä perustellusti että moraalittomasti erilaisissa toimintaympäristöissä, kuten uskonnoissa ja valtioiden johdossa. Mikä tekee pelolla johtamisesta moraalisesti oikeutettua? Pelolla johtaminen voidaan kokea moraalisesti hyväksyttäväksi, mikäli sen taustalla on yhteistä etua ajava aate. Esimerkkinä tästä on sotahistoriasta tuttu käytäntö, jonka mukaan vartiossa nukkuneet sotilaat teloitettiin. Tämä on perusteltua yhteisen edun, eli muiden turvallisuuden kautta.

Proakatemialla moraalisesti hyväksyttävä pelolla johtaminen näkyy esimerkiksi keittiökilpailuna. Kilpailun häviäjä hankkii voittajatiimille jotakin kehittävää palkinnoksi ja kilpailun tulokset julkaistaan kuukausittain yhteisön yhteisessä tapahtumassa. Moraalisesti hyväksyttävän kilpailusta tekee se, että se ajaa yhteisön omaa etua. Kilpailun varjopuolena on kuitenkin pelko julkisesta nöyryytyksestä, jonka lisäksi se ei poista alkuperäistä ongelmaa, jonka mukaan keittiön siisteyden tulisi olla itsestäänselvyys. Koko kilpailu tuo ilmi heikosti toimivan osan Proakatemian prosessissa. Tämän lisäksi luodut pelkokuvat saattavat hetkellisesti kannustaa parempaan tekemiseen, mutta joidenkin kohdalla se ruokkii ajattelumallia, jonka mukaan ei ole edes järkeä kilpailla voitosta.

Ratkaisu:

Proakatemian prosessin tarkoituksena on haastaa yksilöiden omat prosessit, johon koko Proakatemian toiminta perustuu: yksilöiden haastamiseen. Toistaiseksi olemme antaneet opiskelijoiden toimia omien prosessien mukaisesti, jonka seurauksena asioita ei käsitellä yhteisötasolla. Meidän mielestämme ainoa tapa on avoin ja ristiriidaton viestiminen, jonka kautta luodaan yhteinen tavoite, olkoot se sitten Proakatemian keittiön siisteys. Tätä kautta pystytään luomaan yhteisymmärrys siitä, mitä halutaan tehdä ja miten. Kaikilla pitää siis olla selkeä käsitys Proakatemian prosessista, sen vaiheista ja tavoitteista. Aikaisemmin mainittu Proakatemian keittiökilpailu on hyvä esimerkki siitä, että ongelman olemassaolo on tunnistettu yhteisön tasolla ja sille pyritään hakemaan ratkaisua. Proakatemiaa voisi verrata yritykseen, joka hakee omaa prosessiaan muuttuvassa ympäristössä kokeilemisen kautta. Toisaalta keittiön siisteyden, esseiden kirjoittamisen ja kirjojen lukemisen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Oikeanlainen viestintä prosessista artikuloi selvästi muutoksen alkutilanteesta lopputilanteeseen, joka itsessään tuo moraalisen käytöksen mukanaan. Proakatemian prosessissa opiskelijat saavat päättää mistä he kirjoittavat esseitä, jonka pitäisi olla yhteinen päämäärä eikä tavoite yksilötasolla. Yhteisen päämäärän puuttuminen aiheuttaa passivoitumisen tekemisessä, joka näkyy tällä hetkellä esimerkiksi kirjapisteissä, joita ropisee koska sattuu ja surullisen usein niitä sikiää viimehetkillä ennen deadlinea. Yhteisen prosessin luominen siirtäisi vastuun yksilötasolta moraalisempaan toimintaan yhteisötasolla, joka vähentäisi passiivisuutta.

Yuval Noah Harari (2018) määrittää moraalin kärsimyksen ymmärtämisenä, mutta kärsimyksen kokemus itsessään on hyvin yksilöllinen kokemus. Siksi jokainen ymmärtää moraalin eri tavalla. Moraali ohjaa meidän jokapäiväistä elämäämme, myös Proakatemialla. Yhteisen moraalikäsityksen seurauksena tulkinnanvaraisuudet muuttuvat yhteisön luomiksi velvoitteiksi. Velvoite ei ole negatiivinen asia, jos se on yhteisön luoma. Esimerkiksi Proakatemialaisten yhteinen velvoite ottaa vastaan vieraita: oven avaajalla ei ole merkitystä, vieraasta riippumatta. Tämä on yksi asia, joka Proakatemialla toimii hyvin. Jotta prosessi pysyisi hyvänä, se vaatii esimerkillä johtamista.

Yhteenveto:

Ihannetiimin tulisi toimia ja ajatella yhtenä kokonaisuutena ja sama koskee myös koko Proakatemian yhteisöä. Tiimirajoja tulisi rikkoa useammin, jotta pystyisimme luomaan Achorin kuvaamia tähtijärjestelmiä yhdessä. Tämä vapauttaisi koko Proakatemian yhteisen potentiaalin. Ihminen on laumaeläin, jonka takia me omaksumme helposti ympäristömme toimintamalleja, olivatpa ne hyviä tai huonoja. Tämän takia meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota esimerkillä johtamiseen.

Proakatemian vuotavien putkien taustalla on pahuus, joka ruokkii loputonta nälkäänsä pelolla. Tämä pahuus asuu meissä kaikissa ja se rohkaisee meitä jättämään asioita tekemättä. Vuotavien putkien ongelman ratkaiseminen vaatii supersankareita, jotka nousevat vastarintaan omalla esimerkillään eivätkä keksi selityksiä, vaan tarttuvat toimeen. Proakatemia vaatii siis edelläkävijöitä. Muista Mahatma Ghandin ikimuistoiset sanat ”be the change you want to see in the world.”

 

Lähteet:

Achor, S. Big Potential: Big Potential: Five Secrets of Reaching Higher by Powering Those Around You. 2018.

Joharin ikkuna. https://www.joharinikkuna.fi/index.php?page=0_Mikä+Johari%3F.html. Viitattu 16.5.2019

Lopez, T. 67 steps. Webinaari.

Harari, Y. 21 Lessons for the 21st Century. 2018.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close