Proaktiivisuus

06.01.19 Esseen kirjoittaja: Salla Vaittinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tie menestykseen
Kirjan kirjoittaja: Stephen R. Covey
Kategoriat: Johtaminen

Tiimiläiseni Tommi lainasi omaa, koiran nakertamaa kirjaansa Tie menestykseen. Hän kehotti sitä lukemaan kuin eräänlaisena projektina. No niinhän minä tein, ja oivalsin itsestäni täysin uusia puolia, ajattelun muodossa ja myös miten ne ovat vaikuttaneet tekoihin. Kirja toimi loman aikana samalla terapeuttisena –  jos niin voi sanoa, kuin myös apuna ajatusten kirkastamiseen omasta itsestä kevättä ajatellen.

 

Kirjassa käydään läpi henkistä kasvamista, ja ensimmäinen osio kirjassa käsitteli proaktiivisuutta. Eli millä tavalla esimerkiksi ajatukset eroavat ”minun täytyy lukea kirjoja ja kirjoittaa niistä esseitä” tai ”minä haluan lukea kirjoja ja kirjoitan niistä esseitä”. Nämä ovat juuri niitä pieniä isoja muutoksia. Tuntuuko, että jokin tekemä asia on ulkopuolisen sanelemaa vai tuleeko se itsestä? Toki kirjojen lukeminen ja esseiden kirjoittaminen kuuluvat koulunkäyntiimme, mutta meillä on vapaus valita kirjat. Ja vapaus valita oma suhtautumisemme siihen.  Helposti saattaa myös sortua ajattelemaan, että ”pitää tehdä jotain projektia ja siksi en voi nähdä ystäviä”. Ei. Olet valinnut tehdä projektia, ja päättänyt mitä valitset tehdä sillä ajalla, mitä on. Kanna vastuu päätöksistäsi, ja ole itsellesi rehellinen ja uskollinen. Ota myös vastuu omasta kehittämisestäsi äläkä odota, että jokin ulkopuolelta saa sinut oivaltamaan jotain uutta. Omien arvojen ja oman luonteen löytäminen ovat arvokkaita asioita ihmisyydessä. Mikä on oikeasti itselle tärkeää? Kirjassa olevan esimerkin mukaan piti kuvitella omat hautajaiset. Siellä työkaveri, puoliso, ystävä ja mahdollisesti lapset pitävät muistopuheen. Mitä haluaa, että niissä kerrotaan? Mitkä asiat ja pointit nousevat syvältä itsestä, mitkä koet tärkeäksi. Kenen unelmaa on elänyt?

 

 

Vaikutuspiirejä on kolmea erilaista; suoraa, epäsuoraa ja olematonta. Suorassa voimme vaikuttaa suoraan omalla käyttäytymisellämme, tapojen muuttamisella ja omalla suhtautumisella. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi, minkälaista motorolaa käymme projektin jälkeen. Tai millaisen esseen kirjoitamme. Epäsuorassa muutamme vaikutuskeinojamme. En tarkoita sellaista, joka viestii miten muut voisivat ”parantaa tapansa”, vaan tarkoitan empaattisuutta ja myötätuntoa, kuin myöskin esimerkin näyttämistä ja tervettä kyseenalaistamista. Olemattomaan vaikutuspiiriin kuuluu esimerkiksi menneisyys, ja sille voimme vain hymyillä. Vaikutuspiirimme ulottumattomissa on myös arkisia asioita, kuten vaikka verotusjärjestelmä, jolloin voimme tunnustaa sen olemassaolon ja opittava elämään sen kanssa.

 

Koen että emme voi hyvin, jos annamme ulkopuolisten asioiden hallita omaa elämäämme, ”Kunpa minulla olisi enemmän aikaa itselleni niin olisin onnellisempi”. Jonkin ulkopuolella on muututtava, ennen kuin voimme itse muuttua. Tällaista ajatusmaailmaa ohjaa ulkoa päin sanelemat ohjeet. Kun kuuntelemme, mitkä tulevat sisältä päin, voimme saavuttaa jotain suurempaa, ”voin tehdä itselleni enemmän aikaa”. Jos ihminen polkee paikoillaan, on helppo syytellä tilanteesta muita ihmisiä, olosuhteita tai ehdollistumista (Covey 2012, 96).

Kun otamme vastuun siitä mitä olemme, voimme muuttaa ajattelutapaa ja vaikuttaa omaan vaikutuspiiriimme. Esimerkki tiimityöstä; Jos meillä on ongelmia tiimissä, mitä todellista hyötyä siitä on, että sanon etten ole vastuussa? Teen itsestäni uhrin ja olen yhtäkkiä kiinni kielteisessä tilassa. Samalla vähennän vaikutusvaltaa suhteessa muihin, jos aina nalkutan tai kitisen negatiivisuuksia. Kykyni vaikuttaa tilanteeseen alkaa näivettyä. Jos haluan oikeasti muutosta aikaiseksi, ainoa asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota on omaan itseensä. Kyllähän se tuntuu kamalalta sanoa, ettei ole toiminut vastuullisesti tilanteessa, kuin aikaisemman esimerkin mukaan vain työntää sitä itseltä pois. Kun alkaa panostaa siihen, millainen itse on, voi päättää olla positiivinen, voi päättää olla parempi kuuntelija, omistautua paremmin projektille tai muuta. On joitakin asioita, esimerkiksi sää, jotka eivät voi ikinä kuulua vaikutuspiiriimme. Proaktiivisina ihmisinä voimme kuitenkin kuljettaa omaa fyysistä tai sosiaalista säätä mukanamme. (Covey 2012, 96)

 

Toinen ajatus kirjasta oli itsensä johtaminen ja oman tavoitteen ajattelu mielessä. Se tarkoittaa, että on selvä ajatus, visio, tulevaisuuden päämäärästä. Kun se on itselle selkeä ja nojautuu omiin arvoihin, on helpompaa tehdä jokapäiväisiä valintoja – niitä pieniä steppejä, jotka tukevat tavoitetta. Itsensä johtaminen ei ole vain aikatauluttamista tai organisointia. Kirjassa myös painotetaan, että kaikki asiat luodaan kahdesti. On henkinen osuus, ja fyysinen osuus. Annanpa esimerkin: Kun kehitellään uutta tuotetta, on ensin oltava selvää ajatuksen tasolla millainen ja mikä tuote se olisi. Sen jälkeen hahmotellaan se paperille tai nykyaikaisemmin koneelle. Kun lähdetään rakentamaan fyysistä tuotetta, se on jo kertaalleen tehty ajatuksen tasolla ja hahmotelma on olemassa.

 

Proaktiviisuus näkyy siinä, miten suhtaudumme erilaisiin tilanteisiin ja kielenkäytössämme. Meidän on itse otettava vastuu siitä, että jotain tapahtuu.

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!