Proakatemiasta englanninkielinen yhteisö?

13.05.19 Esseen kirjoittaja: Salla Vaittinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Useita
Kirjan kirjoittaja: Useita
Kategoriat: Johtaminen, Vastuullinen ja kestävä yrittäjyys, Oppiva organisaatio

 

Kirjoittajat: Tommi Hämäläinen, Konsta Linkola ja Salla Vaittinen

 

 

Johdanto

 

Ready or not, English is now the global language of business. HBR 2012

 

Startup maailma puhuu englantia ja niin pitäisi puhua meidänkin, olemmehan yrittäjyyden opiskelijoita. On toki ymmärrettävää, että opintomme suoritetaan suurimmilta osin suomen kielellä, onhan näin tehty jo kauan. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin muuttuvat tulevaisuuden tarpeetkin. Ei olisi ainoastaan järkevää oppia puhumaan sujuvaa englantia koulun aikana, vaan se on myös välttämätöntä, jollei halua rajata törkeästi omia tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Englantia voi toki oppia käymällä kursseja ja lukemalla kirjoja, mutta eihän tällainen oppiminen olisi sopivaa Proakatemian pirtaan. Olemmehan opinahjo, joka uskoo Learning by doing -filosofiaan. Joten ehkäpä meille paras tapa oppia kommunikoimaan rahan kanssa samalla kielellä olisi yksinkertaisesti aloittaa puhumaan sitä (Merja Koskela & Onerva Heino, 2016). Ensin finglishiä, sitten hiljalleen maailman yleisintä kieltä, huonoa englantia, ja ehkäpä jopa lopulta ihan oikeaa englantia.

Englanti ei enää ole vieras kieli, vaan työelämän perustaito. Monella työpaikalla se on ainoa yhteinen kieli. (Talouselämä, 2011)

Joten jos haluat tehdä itsellesi karhunpalveluksen, pitäydy visusti kiinni suomenkielessä. Jo nyt merkittävä osa suomalaisista tulevaisuuden kannalta mielenkiintoisista yrityksistä käyttää englantia yleisenä työkielenään. Työpaikkailmoituksia selatessa lähes jokainen vähänkään mielenkiintoinen hakemus on kirjoitettu englanniksi ja ilman sujuvaa englanninkielen taitoa sukellat surullisesti hakuvaatimusten ali. Tästä muutoksesta kohti englanninkielen käyttöä yritysten työkielenä kielii myös meneillään oleva projektimme, jossa tutkimme asiakkaallemme millaisia kokemuksia yrityksillä, on kielipolitiikan muutamista ja englannin omaksumisesta yhteiseksi työkieleksi.

Pyrimme tässä esseessä tarkastelemaan mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta Proakatemiasta tulisi englanninkielinen yhteisö. Pohdimme myös, miten tämä muutos tulee vaikuttamaan yhteisön muuhun toimintakulttuuriin, sekä myös sitä onko muutoksen tekeminen lopulta järkevää ja jos on niin millaisia kustannuksia se tulee aiheuttamaan. Olemme vakuuttuneita kirjoittamisprosessiin ryhdyttäessä siitä, että muutos on sekä mahdollinen että kannattava.

 

Kieli on ikkuna maailmaan

Kun puhutaan mahdollisesta kielen vaihdosta englantiin, pitää tunnistaa kielen merkitys yksilölle ja yhteisölle. Sanotaan, että kieli on ikkuna maailmaan, ja sen vaikutus maailmankuvaan on kiistaton. Se ei määrittele ainoastaan tapaa jolla kommunikoimme, mutta myös sen miten ajattelemme ja hahmotamme maailman. Kielitieteessä tästä puhutaan nimellä Sapirin–Whorfin hypoteesinä. Sapir ja Whorf pitivät teoriaa enemmänkin aksioomana, jota ei välttämättä voitaisi tutkia kokeellisesti, mutta joka olisi lähtökohtaisesti totta. Teoria on saanut myös paljon kritiikkiä osakseen: toisten mielestä kieli määrittelee ajattelun ja kielelliset vaikutukset määrittelevät ja rajaavat kognitiiviset tekijät. Toisten mielestä kielelliset tekijät ja niiden käyttö vain vaikuttavat ajatteluun ja päätöksentekoon. Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa työskentelevä kielten tutkija Janne Saarikiven mukaan yksilön maailmankuva on lähtökohtaisesti yhteisöltä kielen kautta opittu ja peritty. Muodostuneet maailmankuvat ovat kielikohtaisia, mutta samankaltaisuuttakin löytyy. Jopa kielioppi ja sanasto vaikuttavat siihen, miten näemme ja koemme maailman. Saarikivi sanookin, että emme koskaan näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin itse olemme. (Helsingin yliopisto, 2015)

 

Sanasto vaikuttaa siihen, mitä havaitsemme maailmassa olevan – konkreettisia lumen kaltaisia asioita tai abstrakteja asioita, kuten vapaus tai rakkaus. Esimerkiksi kulttuurien välinen viestintä ei onnistu, jos emme ymmärrä käännetyissä sanoissa piileviä sävyeroja. Suomen kielessä on murteet mukaan luettuina kymmeniä, ellei jopa satoja sanoja lumelle.

 

“Ei tarvitse mennä kauaskaan, kun jo vapauden kaltainen tärkeä peruskäsite saa aivan toisenlaisia merkityksiä. Venäjän kielessä se viittaa myös anarkiaan ja kaaokseen. Siksi venäläisessä mielenosoituksessa näkynyt kyltti ”Ei vapaudelle!” tuskin aukenee ensi yrittämällä suorana suomennoksena, koska kyltin viesti oli ennemminkin kaaoksen ja epäjärjestyksen vastustaminen.” (Saarikivi, Helsingin Yliopisto)

 

Sanotaan jopa, että huolimatta iästäsi, opettelemalla uuden kielen voit uudelleen ohjelmoida aivojasi. Kaikki maailman kirjoitetut kielet ovat lineaarisia, eli niillä on yksi suunta (kaikilla kielillä ei kuitenkaan ole kirjoitusasua). Denis Villeneuven skifielokuvassa The Arrival (2016) tutkitaan ajatusta siitä, miten alienit kokevat ajan eritavalla kuin me, käyttäen epälineaarista kieltä, jolla ei ole suuntaa. Tämä ei kuitenkaan ole täysin tavatonta. Maailmalla on kulttuureja ja kieliä, jotka hahmottavat ajan eritavalla, kuin esimerkiksi englannin- ja suomenkielessä. Kiinalaiset hahmottavat ajan kuluvan ylhäältä alas, kun taas me vasemmalta oikealle. Sanomme myös että aika menee eteenpäin ja menneisyys on takanamme. Maailmalta on löytyny useita kulttuureja, joissa ajatellaan myös täysin toisin. Papua-Uusi-Guinealla asustaa Yupno heimo, joiden ajan voidaan kuvitella virtaavan ylämäkeen ilman suuntaa. Heidän menneisyys on alamäessä, paikallisen joen suun suunnassa, ja tulevaisuus ylämäessä joen lähteen suunnassa. (Núñez, Cooperrider, Doan & Wassmann 2012)

 

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä kirjosta, miten voimme maailmaa havaita. Vaikka englanninkieli on lähempänä suomalaista kuin Yupno heimo, on kielessä huomattavia eroja siihen, miten havaitsemme maailmaa. Yhtenä esimerkkinä voimme pitää “hän” sanan käyttöä. Pääsemme suomessa huomattavasti helpommalla kuin muualla Euroopassa, koska käytämme usein sukupuolineutraalia sanaa hän, kun esim. englannissa vastaavaa ei niinkään tunnusteta. Ruotsalaiset ovat ottaneet viimevuosina yleisempään käyttöön sukupuolineutraalin sanan hen. Voisi siis ajatella, että suomi olisi tasa-arvoisempi kieli tässä suhteessa. Kuitenkin suomen kielessä on useita geneeris-maskuliiniset ilmauksia, kuten lehtimies ja palomies. Ei ole aivan yksinkertaista vetää suoria johtopäätöksiä yksittäisten sanojen ja vallitsevan tasa-arvon välille, mutta yksityiskohdat ovat tärkeitä. Kanadan eduskunta hyväksyi vuonna 2016 lain C-16, joka määritteli väärän pronominin käyttämisen henkilöstä rikolliseksi (The Guardian, 2016). Kielellä siis on merkitystä monella eri tasolla.

 

Muutos on uuden oppimista

 

Organizations learn only through individuals who learn. Individual learning does not guarantee organizational learning. But without it no organizational learning occurs.” (Senge, 1990, s.129).

 

Muutos epäonnistuu lähes varmasti jos muutosta ei osata nähdä yksilöiden oppimisprosessina. On epärealistista olettaa, että yksilöt omaksuvat muutokset välittömästi ja kykenevät välittömästi toimimaan uudella vaaditulla tavalla. Organisaatiot, jotka ovat vaihtaneet työkielensä ovat kohdanneet ovat varmasti kohdanneet vastarintaa ja yllätyksiä. No amount of warning and preparation can entirely prevent the psychological blow to employees when proposed change becomes reality” (Harvard Business Review, 2012). Valitettavan usein muutokset taidetaan linjata organisaatioissa ylhäältä käsin, eikä muutosprosessia osata nähdä työntekijöiden silmin. Muutosten vaikutukset iskevät usein viiveellä ja voivat olla yllättäviä, jos yksittäistä muutosprosessia ei osata nähdä erottamattomana osana laajempaa systeemiä. “…most of the time, things do not turn out as we expect. But the potential value of unexpected developments is rarely tapped.” (Senge, s.288, 1990). Pidämme muutosten systeemisten vaikutusten tarkastelua sekä yksilöiden roolia erityisen tärkeänä, koska muutos koskee tapauksessamme opiskeluyhteisön muuttamista englanninkieliseksi, joka vaatii jokaiselta opiskelijalta merkittävää uusien asioiden opettelua. Olemme onnistuneet muutoksessa ainoastaan silloin, kun jokainen yksilö on siinä onnistunut. Yksilön oppimisen korostaminen osana yhteisön kehitystä on niin merkittävä ulottuvuus, että pyrimme pitämään sitä esillä koko kirjoitusprosessin ajan.

 

Valmentajalla ja muilla tiimiläisillä on merkittävä vaikutus siihen, millä tavalla uskalletaan lähteä kokeilemaan jotain uutta. Myös se, millä tavalla puhutaan, vaikuttaa lopputulokseen. Pitää olla kaikille selvää, miksi kieltä vaihdettaisiin, esimerkiksi yhteisissä tapahtumissa ja onko se jaettu visio.

 

Oppiva organisaatio muutoksen mahdollistajana

Jos muutosta tarkkailee uuden oppimisena, niin silloin muutosta on mielekästä tarkastella laajemmin Peter Sengen Fifth Discipline -kirjan osioiden kautta, jotka voidaan nähdä oppivan organisaation kulmakivinä. Kuten Senge toteaa kirjansa alussa, vain oppivat organisaatiot, jotka kykenevät hyödyntämään yksilöiden täyden potentiaalin ja kyvyn oppia, voivat todella menestyä. (Senge, 1990, s3)

Oppivan organisaation kulmakiviä ovat henkilökohtainen mestaruus, mielen mallit, tiimioppiminen, yhteisen vision rakentaminen sekä nämä kaikki yhteen nivova systeemiajattelu.

 

Henkilökohtainen mestaruus

 

Senge tarkoittaa henkilökohtaisella mestaruudella rehellistä itsetutkiskelua ja reflektoinita, joilla pyritään saavuttamaan mahdollisimman kirkas kuva todellisuudesta sekä kasvattaa yksilön kapasiteettia. Senge korosti henkilökohtaisessa mestaruudessa luovaa jännitettä, joka syntyy aina kun nykytilan ja toivotun tilan

välille syntyy etäisyyttä. Mitä kirkkaampi kuva yksilöllä on nykytilasta sitä helpompi muutokseen on suhtautua ja kasvua edellyttävät toimet mitoittaa omien kykyjen mukaisiksi, jolloin yksilöiden on helpompi kohdata oppimisen haasteita.

 

Jotta kielimuutoksessa jokainen pystyy saavuttamaan henkilökohtaisen mestaruuden, koen tärkeäksi sen, että muutoksen edellyttämää oppimista tutkitaan yksilöllisesti jokaisen tasolla. Henkilökohtaiset oppimissopimukset on koettu Proakatemialla oppimisen kannalta hyödyllisiksi työkaluiksi, ne henkilökohtaistavat oppimisen ja auttavat löytämään motivaatiota oppimisen tueksi sekä mittareita oppimisen seuraamiseksi.  Oppimissopimuksessa jokainen tiimiläinen kertoo mitä on oppinut ja mitä haluaa oppia. Siinä on mahdollisuus ja hyvä aika näyttää oma haavottuvaisuutensa ja avata muillekin omia ajatuksia englannin kielen käytöstä. Näin muut pystyvät tukemaan ja kannustamaan toisiaan paremmin. Meillä Proakatemialla on myös ennätysmäärä aikaa varattu pelkästään keskusteluun. Kun kokooonnumme dialogirinkiin tiimin kanssa, siinä on mahdollisuus myös käsitellä tällaista aihetta ja saada yksilöiden ääni kuuluviin.

 

Toinen tarkastelun näkökulma on tiimien suhtautuminen. Tiimit pystyvät Proakatemialla päättämään, mitä he aikovat tehdä asioiden eteen yhteisössä, projekteissä ja niin edelleen. Esimerkiksi tiimikohtainen tarkastelun aihe voisi olla miten IB -tiimi toivotetaan tervetulleeksi ja millä tavalla kyseinen kansainvälinen tiimi otetaan mukaan osaksi yhteisöä.

 

Mielen mallit

Mielen mallit kuvaavat sitä miten ymmärrämme ja näemme maailman ympärillämme. Olemme jokainen yksilöitä, joiden tietojen ja kokemusten muodostama kokonaisuus on täysin uniikki. Tämän takia myös näemme jokainen maailman hieman erilaisena, eikä tuskin kellään ole täydellisesti maailmaa kuvailevia mielen malleja, eihän edes tieteistä puhtain -matematiikka – onnistu tässä tehtävässä. Mielen malleillemme on ominaista erilaiset ajattelun vinoumat (biases), kuten se että pidämme tutuinta vaihtoehtoa kaikkein todenmukaisimpana tai se että taivumme uskomaan sellaisia perusteluja, jotka tukevat eniten meidän omia mielipiteitä. On tärkeää kyetä tunnistamaan omien mielen mallien rajoittuneisuus ja myös niiden toisinainen epätodenmukaisuus. Ilman tätä kykyä suljemme itseltämme oppimisen mahdollisuuden, tai ainakin rajaamme sitä merkittävästi. Aivan kuten Sokrateskin viime hetkillä oivalsi mitä oraakkeli oli tarkoittanut sanoessaan hänelle Sokrateen olevan maailman viisain mies. Viisaudessa ei ole kyse siitä mitä kaikkea jo nyt tiedämme vaan siitä, kuinka rehellisiä olemme omaa tietämättömyyttämme kohtaan.

Meillä on mielen malleja myös oppimisesta, siitä miten itse opimme ja miten tärkeäksi koemme oppimamme. Niillä ihmisillä on useimmiten parhaat mahdollisuudet selvitä muutoksista, jotka jo osaavat muutokseen tarvittavat asiat tai omaavat todenmukaisimman kuvan omista oppimiskyvyistä sekä -taipumuksista. Nykyinen koulujärjestelmä ei ole omiaan opettamaan mitä yksilöllinen oppiminen tarkoittaa. Meidät pieniä poikkeuksia lukuunottamatta tuserretaan samanlaisen muotin läpi aina korkeakoulututkintoon asti. Ne joille tämä yksi muotti sopii voivat kokea itsensä älykkäiksi ja menestyviksi, kunnes työelämän märkä rätti paiskautuu vasten kasvoja, pelkkä toistuva ulkoaopettelu ei välttämättä enää riitäkään, kun edessä on luovaa ongelmanratkaisua ihmisssuhdetaitoja ja kriittistä ajattelua vaativia tehtäviä.

Proakatemia tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden oppia omalla tavallaan, jos vain tähän mahdollisuuteen osaa itseohjautuvasti tarttua. Vaikka uskommekin kollektiivisesti Learning by doinig -filosofiaan ei se myöskään poissulje mahdollisuutta tarkastella akateemisempia oppimisprosesseja. Jos opit englantia esimerkiksi liikkeen ja tanssin kautta, täällä se on sinulle mahdollista. Tämän oppimismallien vapauden vuoksi uskon että pystymme tekemään Proakatemialla suuriakin muutoksia, jos vain pystymme luomaan yhteisen mielen mallin siitä että muutosten jälkeen Proakatemia on parempi paikka olla, opiskella ja menestyä. Tästä yhteisestä visiosta enemmän seuraavassa kappaleessa.

Kohti yhteistä visiota

 

Muutokseen kannattaa tuskin edes ryhtyä, jos englanninkielinen Proakatemia on vain harvan ihmisen haave. Ihmiset saattaisivat tiedostavalla tasolla ostaa tavoitteen ja nähdä sen tavallaan järkevänä, mutta kuinka moni todella tunne tasolla sitoutuisi muutokseen sisällyttäisi sen todella omaksi tavoitteekseen ja kokisi lopulta vision toteuduttua todellista iloa, ehkä jopa onnellisuutta. Todella harva. Työtä, jonka muutos edellyttää tuskin ollaan valmiita tekemään. Todennäköisesti heti miellyttävämmän tavoitteen esiintyessä energia ja keskittyminen käännetään jonnekin muualle ja muutoksen toteutuminen jää vain muutaman ihmisen epäonnistuneeksi haaveeksi.

Uskomme kuitenkin, että englanninkielisyyden omaksuminen Proakatemian yhteiseksi kieleksi voisi olla opiskelijoiden yhteinen visio ja se saattaa jo olla sitä. Kansainvälisyys on jo osa Proakatemian uutta visiota ja harva edes kehtaa enää puhua bisneksestä ilman kansainvälistä ulottuvuutta. Kansainvälisyys on jo nyt erottamaton osa Proakatemiaa ja etenkin se on täysin erottamaton osa liiketoimintaa.

 

Muutos englanninkieleen sisäisessä viestinnässä ja käytössä on helpompaa tai  niinsanotusti helpompi ymmärtää, jos tekeminen on myös kansainvälistä. Proakatemialla on erikseen kansainvälisyystiimi, jonka tarkoituksena on pitää huolta meidän kansainvälisistä suhteistamme. Proakatemialla myös aloittaa joka tammikuussa IB-linjalaisista koostuva kansainvälinen tiimi. Pyrimme myös enenevissä määrin pitämään yhteisiä tapahtumia englannin kielellä, kuten projektoreita, tiimidiiliä ja tiimien omia pajoja.

Kuten Senge kuvailee kirjassaan ei johto- tai työryhmät eivät luo yhteistä visiota, ihmiset luovat. On tärkeää, että visiot ovat poimittuja yhteisön kollektiivisista puheista ja toiveista. Johdon työ on kuunnella näitä puheita sekä toiveita ja muotoilla näiden perusteella visioita. Prosessin voi hyvin nähdä samanlaisena kuin asiakaslähtöisen palvelumuotoilun prosessin, jossa asiakas osallistuu itse ostamisensa palveluiden tai tuotteiden muotoilemiseen, jotta ne vastaavat mahdollisimman tarkasti heidän todellisia tarpeitaan.

Koska muutos on kuitenkin iso, on tärkeää myös luoda välitavoitteita, jottei matka tunnu aluksi kohtuuttoman pitkältä. Muutoksen edessä saattaa seistä pelko siitä että englantia puhuessa tekee todennäköisesti merkittävästi virheitä ja saattaa joutua kiusalliseen tilanteeseen. Tämän takia olisikin ehkä järkevämpää tavoitella Lingua Francaa, jolla tarkoitetaan yhteistä kieltä, joka ei edusta puhtaasti mitään yhtä kieltä. Louhiala-Salminen & Kankaanranta kuvaavat liiketoiminnan lingua francaa kieleksi, jolla ei ole kielioppisääntöjä ja ”oikeita” lauserakenteita; merkitystä on vain sillä, että työ saadaan mahdollisimman hyvin tehdyksi. (Johanna Strömsholm, 2016). Purkamalla turhan pingottamisen englannin kielestä ja pyrkimällä enneminkin vain ymmärrettävyyteen, uskon että muutoksen kynnys madaltuu merkittävästi. Ei haittaa, vaikka sekaan lipsuu vaikeita sanoja suomeksi tai lause rakenteet eivät niittäisi kunnia ylioppilaskirjoituksissa, kunhan saat artikuloitua itsesi ymmärrettävästi se riittää.

Muutosta helpottaa suhteessa moniin muihin organisaatioihin se, että meillä on hyvin vähän, jos ollenkaan suomenkielistä ohjeistusta ja materiaalia, joita joutuisi kääntämään englanniksi kielimuutoksessa. Toki laadimme sopimuksia ja monia muita asiakirjoja tälläkin hetkellä osana liiketoimintaamme, mutta en näe kohtuuttomana vaivana myöskään opetella kirjoittamaan näitä asiakirjoja englanniksi, jossain kohtaa tämäkin taito on joka tapauksessa todennäköisesti opeteltava.

 

Tiimioppiminen

Tiimioppiminen eroaa perinteisestä opettajajohtoisesta oppimisesta siten, että asiat opitaan itse tekemällä, ottamalla selvää ja kokeilemalla. Mitään ei niinsanotusti kuivaharjoitella, vaan kaikki oppiminen tapahtuu oikeassa kontekstissa asiakasprojektien kautta. Se on samalla ilmiöpohjaista että eri oppiaineita integroituvaa. Vanhan toistamisen sijaan on tarkoitus synnyttää jotain uutta.

 

Tiimioppiminen tarvitsee alussa enemmän kärsivällisyyttä ja aikaa, jotta saadaan luoduksi turvallinen ilmapiiri. Asiakasprojekteissa on usein selkeä noususuuntainen kehitys, sillä kaikki oppi ei jää pelkäksi teoriatiedoksi koska sitä on testattu ja paranneltu oikeassa elämässä.

 

Konservatiivit vs liberaalit

Proakatemia on hyvin altis intersubjektiivisille vaikutuksille. Tämä johtuu yhteisön koostumuksen alituisesta muuttumisesta: joka vuosi kolmasosa talon väestä lähtee ja saman verran tulee tilalle. Pisimpään talossa ovat valmentajat, jotka hekin vaihtuvat, keskimäärin X vuodessa. Lyhyesti selitettynä intersubjektiivinen totuus muodostuu, kun tarpeeksi moni uskoo sen olevan totta (raha, valtiot yms.) Tämä muutos jakaa yhteisön niinsanotusti uusiin ja vanhoihin: niihin ketkä ovat kokeneet vain muutoksen aikaisen tilanteen ja niihin, ketkä ovat kokeneet elämän ennen ja jälkeen muutoksen. Kuulostaako tutulta? Sama tilanne esiintyy kaikkialla elämässä. Sinä ja vanhempasi muistatte, millaista oli elää ilman Facebookkia ja Instagramia, mutta tänään syntyvät ei. He ei yksinkertaisesti ymmärrä, millaista oli elää ilman, että olet kokoajan online ja saavutettavissa. Tämän takia monien meidän vanhempien tekee mieli kannatella vanhoja tapoja ja arvoja elossa, kun uusille tulokkaille ne eivät ole enää niin merkityksellisiä. Toinen esimerkki on Proakatemian yhteiset tilat. Ne vuosikurssit, jotka aloittivat opiskelun aikaisemmissa vaatimattomissa tiloissamme ja muuttivat uusiin tiloihimme, pitivät hyvää huolta tiloista. Se ei ollut heille itsestäänselvyys, vaan saavutus että pääsimme muuttamaan ja saimme todella upeat tilat. Nyt ne vuosikurssit ovat jo valmistuneet ja talossa on vain tiimejä, jotka ovat suoraan tulleet uusiin tiloihin. Se on tällä hetkellä itsestäänselvyys, että opiskelemme huomattavasti hienoimmissa tiloissa.

 

Proakatemialla meillä on lähes täysi valta vaikuttaa siihen, ketä uudet tulokkaat ovat, ja millä ajatusmallilla he tulevat opiskelemaan. Voimme siis painottaa valinnassa heitä, ketkä ovat valmiita käyttämään ja kehittämään kielitaitoaan, ja valitut ovat todennäköisesti sujut uuden ympäristön kanssa. He eivät kuitenkaan toteuta tätä muutosta, jos talon nykyinen valtaosa ei taivu muutokseen. Tämän takia konservatiivit ovat usein hidaste muutokselle. Yhteisössä on nyt monia, ketkä ovat valmiita ja halukkaita käyttämään enemmän englantia, mutta on myös niitä, ketkä eivät ole sujut asian kanssa ja tulevat osoittamaan sen, joko ilmaisemalla mielipiteensä tai mahdollisesti tippumalla kyydistä. Syystä tai toisesta he eivät ole hakeneet englanninkieliseen koulutusohjelmaan tai työpaikkaan, ja pitävät siksi muutosta uhkana.

 

Mistä motivaatio?

Seurustelua pidetään yhtenä parhaana motivaattoreista oppia uusi kieli, mutta mistä Proakatemialaiset, niin tiimiläiset kuin valmentajat, löytävät motivaation käyttää enemmän englantia?

Olisiko siis järkevää käyttää enemmän aikaa systeemiajattelun oppimiseen, jotta ymmärtäisi että englanninkielen käyttäminen ja opettelu koulumme aikana tuo todennäköisesti vain positiivisia asioita ja näkökulmia siinä vaiheessa kun olemme valmistuneet. Systeemin ymmärtäminen on kovin lyhytnäköistä, jos ei näe englannin kielen tarpeellisuutta Proakatemiakuplan ulkopuolelle.

 

Systeemisestä ymmärtämisestä esimerkkinä alumni Noora Qvick. Hän toimi ensin Proakatemian valmistuvien lopputyön (24H:n) projektitiimissä, sen jälkeen projektipäällikkönä ja valmistuvana loi itselleen toimeksiannon kautta työpaikan isoon yritykseen. Vasta jälkeenpäin voi nähdä, millaisen polun on kulkenut ja pystytään näkemään syy-seuraus -suhteita. Todennäköisesti Noora ei tiennyt vielä ollessaan projektipäällikkönäkään, että tulee työllistymään kyseisen projektin kautta. Se on aktiivista prosessiin luottamista ja uskomista siihen, että kun tekee asioita draivilla voi päätyä mitä hienoimpiin paikkoihin. Tällaisia esimerkkejä on Proakatemian alumnit täynnä. Pitää osata nähdä pitkäjänteisesti, että mihin esimerkiksi hyvä englanninkielentaito ja sujuva esiintyminen englanniksi voi johtaa.

 

Uhkia

Saarikivi nostaa esille kielitutkijan havaitseman ongelman englanninkielen yleistymisessä. Voidaan nähdä riskinä, että englanninkieli saa liian vahvan aseman muihin kieliin nähden. Koska maailmankuvamme ovat hyvin kietoutuneet puhutun kielen ympärille, emme ainoastaan tapa vähemmistökieliä unohtaessamme ne, vaan myös lukuisat mahdolliset maailmankuvat ja ideat, joita ei muuten löydettäisi. Sen takia olisikin hyvä oppia käyttämään useita kieliä, että ymmärrämme mahdollisimman monia maailmankuvia ja voimme jopa risteyttää niitä.

Toinen uhka voi olla, jos kielimuutos aiheuttaa siiloutumista yhteisön välillä. Ei ollakaan kaikki yhtenäisiä joukkoja, vaan on “me” ja “te”.

 

Eli siis mitä?

Jos lähtisimme tekemään hidasta muutosta kielen suhteen, meillä tulisi olla selvää mitkä asiat ovat selkeitä ymmärtää ja missä on vahva syy-seuraus -suhde, mitä asioita emme tiedä, mitkä asiat ovat ennustettamattomia ja vaikeita syy-seuraus -suhde hahmotukseltaan ja mitkä asiat saavat yhteisömme liekkeihin, mitkä jarruttavat ja minkälaisiin karikkoihin saatamme joutua. Esimerkiksi yhteisömme erilaiset kilpailut ovat  monia tiimejä motivoivia. Yhteisömme alkaa olemaan siinä koossa, että tarvitsemme selkeitä prosesseja ohjaamaan toimintaa, sekä valvomista että asiat tapahtuvat niin.

 

Olemme tällä hetkellä noin vuoden kokeilleet pitää joitain yhteisiä tapahtumia englanniksi ja osa on kokenut sen tarpeellisena ja osa ei. Tähän asti englanninkielen halukkuus on lähtenyt yksilöiden halusta ja kokeiluista. Tällaiseen muutokseen tarvittaisiin vahvaa henkilökohtaista sitoutumista, lämpöä ja tukea sekä pyrkimys yksimieliseen päämäärään, mikä voisi aluksi olla että kaikki yhteiset tapahtumat ovat englanniksi.

 

Jotta suurempi porukka saadaan mukaan uuden oppimiseen, on tarpeeksi ison joukon nähtävä siinä järkeä ja onnistumisia – ehkä jopa kasvutarinoita. Esimerkiksi avoimella solutoiminnalla voi joukko oppia uutta nopeastikin.

 

Proakatemia ei ole hengailupaikka. Siellä pitäisi yhdistyä ihmisten tahto oppia, kokeilla ja uskaltaa. Niitä ei tuomita, jotka epäonnistuvat vaan niitä, jotka ei edes yritä.

Rimaa pitää nostaa, se on selvä.

 

LÄHTEET

 

  1. Merja Koskela & Onerva Heino. 2016. Raha puhuu englantia? Kielipolitiikka suomalaisten pörssiyhtiöiden sijoittajasivuilla. VAKKI Publications 7. https://docplayer.fi/27400227-Raha-puhuu-englantia-kielipolitiikka-suomalaisten-porssiyhtioiden-sijoittajasivuilla.html
  2. Mikaela Soldan: Helsingin Yliopisto, Kie­li on ik­ku­na maa­il­maan (2015) https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kieli-kulttuuri/kieli-on-ikkuna-maailmaan
  3. Núñez, R., Cooperrider, K., Doan, D., & Wassmann, J. 2012. Contours of time: Topographic construals of past, present, and future in the yupno valley of papua new guinea. Cognition, 124(1), 25-35 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0010027712000571?via%3Dihub
  4. The Guardian: Canada to introduce new laws against transgender discrimination (2016) https://www.theguardian.com/world/2016/may/17/canada-new-laws-transgender-discrimination
  5. Väestöliitto, Kielen merkityksestä: https://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus/tietoa-monikulttuurisuudesta/monikulttuurinen_parisuhde/kielen_merkityksesta/
  6. Futurity: New languages re-wire brains of all ages: https://www.futurity.org/new-language-brains-801272/
  7. The Guardian: What happens in the brain when you learn a language? https://www.theguardian.com/education/2014/sep/04/what-happens-to-the-brain-language-learning
  8. Jyväskylän yliopisto, mikä on kieli? http://www.solki.jyu.fi/kielistakiinni/docs/mikakielib1.htm
  9. NewScientist, The science behind the twisting alien linguistics of Arrival: https://www.newscientist.com/article/2109339-the-science-behind-the-twisting-alien-linguistics-of-arrival/
  10. NewScientist, Time flows uphill for remote Papua New Guinea tribe: https://www.newscientist.com/article/mg21428675.400-time-flows-uphill-for-remote-papua-new-guinea-tribe/#bx286754B1
  11. Wikipedia: Sapirin–Whorfin hypoteesi:  https://en.wikipedia.org/wiki/Linguistic_relativity
  12. Peter Senge, The Fifth Dicipline, 1990
  13. https://johannastromsholm.com, Työyhteisön kieli – voimaannuttajasta kilpailueduksi.

https://johannastromsholm.com/2016/09/14/tyoyhteison-kieli-voimaannuttajasta-kilpailueduksi/

  1. Harward Business Review, Global Business Speaks English https://hbr.org/2012/05/global-business-speaks-english
  2. Ulla Vilkman, Etäjohtaminen, 2016
  3. Matti Nojonen, Sunzi ja sodankäynnin taito, 2017

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Proakatemiasta englanninkielinen yhteisö?, 5.0 out of 5 based on 1 rating

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!