Tampere
29 Mar, Friday
2° C

Proakatemian esseepankki

Proakatemia tarvitsee paranormaalia optimismia



Kirjoittanut: Lassi Seppä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Risto Siilasmaan kertomus Nokian johtamisesta kirjan Paranoidi optimismi muodossa on ollut viime aikoina kova trendi Proakatemian puheissa – ja miksei olisi, sillä onhan kyse yhdestä suomalaisesta kovan luokan bisnesmiehestä ja johtamisammattilaisesta. Nokia on myös legendaarinen suomalainen yritys, joka liitettiin vuosien ajan kotimaisen laadun takuun synonyymiksi. Miksi sitten enää ei puhuta? Kirjan perusteella johtoryhmät ja johtajat olivat kyvyttömiä tai liian hitaita reagoimaan muutoksiin. Kilpailijat ajoivat ohi uskoen omaan juttuunsa. Nokiallekin sitä tarjottiin, mutta ketteryyden puutteesta kärsineet veteraanit eivät kyenneet asennoitumaan oikein. Tulos näkyy taululla – Apple ja Google 1, Nokia 0.

Tässä esseessä en koe tärkeäksi aprikoida Nokian karua kohtaloa vaan keskittyä oman opinahjoni Proakatemian tilanteeseen. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen yksikkömme sisällä on käyty viime aikoina keskustelua siitä, että ihmiset eivät olisi enää innoissaan vaan vakavat naamat valtaavat koulun käytävät. Tarvitsemme uutta energiaa ja merkitystä pitääksemme Proakatemian sellaisena kuin ainakin olemme sanoneet haluavamme sen olevan. Hain koulumme markkinointi- ja viestintäpäällikön toimeen siksi, että haluan olla mukana muuttamassa ilmapiiriä oppimisen iloa pursuavaksi. Ei ole sankaruutta olla se kaikkein väsynein ja eniten työtunteja takonut opiskelija, vaikka se tuntuu tällä hetkellä olevan eräänlainen trendi.

Olen erittäin optimistinen sen suhteen, että proakatemialaisissa on ainesta tulla innokkuudestaan tunnetuiksi opiskelijoiksi nopeallakin aikataululla. Erityisesti uusimmat tulokkaat Evision ja Apaja ovat tuoneet hymyileviä naamoja ja naurunremakkaa kahvihetkiin ja pajatauoille. Onko kyseessä ilmiö, jossa opiskelijat hukkuvat opintojensa aikana mystiseen dimensioon, jossa vallitsee synkkyys ja rutinoituminen nykyiseen zombeiluun. Toinen vaihtoehto on, että esimerkiksi meidän vuosikertamme on yrittänyt tehdä jotain niin paljon eri tavalla ja englanninkielinen sanontavariaatio ”Get ”jotain”, or die trying” (saavuta ”jotain”, tai kuole yrittäessäsi). Olemmeko tukahduttaneet itse itsemme? Ainakaan ulkopuolelta mitään sellaisia vaikutteita ei ole minun korviini kantautunut, että sieltä suunnalta olisi syytä kaivella syyllisiä.

Haluan olla paitsi ihmisenä, myös mahdollisena johtajana, optimistinen. Siilasmaa kertoo kirjassa Paranoidi optimisti, että optimismin puutteesta kärsivä johtaja ei pysty innostamaan muita. Tässä tapauksessa minusta ei jäisi paljon jäljelle.

Paranoidi optimismi on ajattelutapa, jossa valppaus ja aimo annos todellisuudentajuista pelkoa yhdistyvät optimistiseen tulevaisuudenasenteeseen, kuuluu Siilasmaan määritelmä kirjan nimessäkin komeilevalle johtamistyylille ja tavalle ajatella. Olemme Proakatemia-yhteisönä tiedostaneet juuri pelottavan todellisuuden sekä sisäistäneet optimistisen tulevaisuudennäkymän. Itse haluaisin ottaa uudenlaisen ajattelutavan käyttöön – ikään kuin jalostetun ja palvelumuotoillun työkalun Proakatemian käyttöön. Paranormaali optimismi kuulostaa sellaiselta työkalulta, josta Proakatemialla voisi olla paljon hyötyä. Filosofian professori Stephen Braude kirjoitti 70-luvulla, että paranormaaleja asioita ovat sellaiset, joka on selittämätön tutkimuksen valossa, sitä ei voi selittää tekemättä muutoksia tieteeseen ja se kumoaa arkiajattelun käsityksiä. Siilasmaa esittää kirjassaan kolme kysymystä faktojen selvittämiseksi:

  1. Puhummeko oikeista asioista?
  2. Keskustelemmeko oikeista asioista oikein?
  3. Onko avainjohtajien näkemyksiä lupa haastaa?

Mitään kummitusjuttuja Finlaysoninkujalla ei ole tarpeen alkaa kertoa, mutta mikäli jokainen yhteisömme jäsen varustaa itsensä sellaisella optimismilla ja ennakkoluulottomuudella, jota ei voida minkään tutkimuksen varjolla kieltää tai kyseenalaistaa, saadaan koulumme seinien sisälle luotua melkoinen sisäinen voima. Kuten Paranoidi optimismi -kirjassa käsitellään, tulee kriisitilanteissa pystyä ankkuroimaan optimismi tosiasioihin. Eteenpäin pyrkivässä arjessa ja normaalissa vuorovaikutuksessa, jossa skismoja ei esiinny, voidaan huoletta uskoa yliluonnolliseen. Proakatemialle tulee viikoittain uusia ulkomaalaisia ja kotimaisia asiantuntijoita, viisaita ihmisiä ja oppineita henkilöitä. Kerta toisensa jälkeen he ihmettelevät, kuinka hieno konsepti meillä – ei muilla – on käytössä. Toki tiimioppimista ja tiimiyrittäjyyttä opiskellaan muuallakin maailmassa, mutta Suomessa ja erityisesti Proakatemialla tämä metodi on viritetty kireimmilleen. Jo kuukausittainen konkreettinen puhe yhteisön ja oppilaitoksen tilasta kertoo sen, että tiimi on tekemisen keskiössä. Faktoja selvittämään luoduista kysymyksistä nouseekin esiin toinen kohta – keskustelemmeko oikeista asioista oikein?

Meillä opiskellaan yrittäjyyttä ja tiimijohtamista. Tradenomitutkintomme molemmat osat tulevat tällä hetkellä toteutetuiksi, mutta se ei riitä, mikäli haluamme nostaa nimenomaan Proakatemian ulkopuolisen maailman yritysvaikuttajien kahvipöytäkeskusteluihin. Mitä nuoret klopit ja mimmit siellä suljettujen ovien takana oikein puuhaavat ja onko siinä yhtään mitään järkeä? Koen, Sinnikkyys ja opinjano ovat kaksi käynnistävää tekijää, jotka esiintyvät Paranoidi optimisti -kirjan yrittäjämäisen johtajuuden kymmenessä osatekijässä. Kuten jo myyttiset pääsykokeetkin osoittavat, Proakatemialle halutaan kirkasotsaisia opiskelijoita. Mitä se lopulta tarkoittaakaan, on se liitettävissä juuri edellä mainittuihin ominaisuuksiin. Taivaanrantaan katsominen ja unelmointi ovat kaksi seuraavaa porrasta, jotka yrittäjämäisen johtajuuden saavuttamiseksi tulee hallita. Nimenomaan hallita, sillä proakatemialaiset ajautuvat todella helposti sinne taivaanrantaan ottamaan pensselin käteen ja aloittamaan maalailun ja värittelyn. Tosiasiat ovat siis elintärkeää tunnustaa ja pystyä pitämään fokus herpaantumattomana – fokus, keskittyminen nimenomaan opinjanoon ja sinnikkyyteen, jotka ovat yleensäkin kaiken tavoitteellisen tekemisen perusta.

Sitten pääsemmekin Siilasmaan kymmenen yrittäjämäisen johtajuuden kulmakiviin, kun eteen tulee järjestyksessä tärkeä muistutus: ”kysy ”miksi””. Osa opiskelijoista ovat luonnostaan sellaisia, että he osaavat kysyä ja kyseenalaistaa tehtyjä päätöksiä ja vallitsevia keskustelulinjoja. Myös valmentajia ja systeemiä uskalletaan haastaa. Tämä ei kuitenkaan vielä ole koko yhteisön luontaisissa toimintatavoissa. Esimerkiksi tulevan kauden apuvalmentajaehdokkaat ovat sellaisten opiskelijoiden prototyyppejä, jotka voisivat ajatuksillaan ja vaikutuksellaan nostaa koko koulun imagoa. On selvää, että johtoryhmässä istuvien rooli on merkittävä. Oman hakuprosessini myötä tiedon, keitä ensi syksynä mahdollisesti pöytään istahtaa, joten optimismiin on aihetta. Petteri Kilpinen puhui Inspiroitunut-kirjassaan CEO:n roolista, mutta toimitusjhtajan sijaan termi kääntyi Chief Example Officeriksi – esimerkillä johtajaksi. Jos toimintatavat lähivuosina tulevat muuttumaan, ja sitä olemaan, ja Finlaysoninkujalla nähdään terveeseen kyseenalaistukseen kykeneviä ihmisiä, tulevat kaikki koulutuksesta kiinnostuneet puhumaan Proakatemiasta paranormaalien ilmiöiden ja optimistintäytteisten tarinoiden koelaitoksena. Kukaan ei kuitenkaan saavuta kärkioppilaitoksen asemaa olemalla tyly ja keskittymällä vain raportteihin tai numeroihin. On pystyttävä ympäröimään itsensä mukavilla ja itsesi arvostamilla ihmisillä. Näin potentiaali ilmiöiden syntyyn kasvaa.

Silloin tällöin siteeraan isääni, ja teen sen taas – hänen yrityksensä Global Enablerin tunnuslause kuuluu ”to help good people to build great companies” – ”auttaa hyviä ihmisiä rakentamaan mahtavia yrityksiä”. Proakatemiallakin voidaan luoda mahtavia yrityksiä, mutta ainakin mahdollistaa sellaisten tiimien ja ystävyyksien syntyminen, että elämissään nämä ”hyvät ihmiset” pystyvät tekemään suuria koko ihmiskunnalle. Menipä amerikkalaiseksi, mutta eiköhän tuollainen maine Proakatemiallekin kelpaisi.

Kun tähän optimismin, yliluonnollisuuden ja tsemppihengen sekoitukseen soseutetaan vielä ripaus vastuunottoa jokaisen opiskelijan, työntekijän sekä vieraan asenteisiin, ja riskien hallintaa jokapäiväiseen tekemiseen, niin kohta meillä on käsissämme paranormaalin optimistinen tradenomikoulutusohjelma.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close