Positiivisuus on opiskeltu taito

27.03.19 Esseen kirjoittaja: Petteri Hentilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Useita
Kirjan kirjoittaja: Useita
Kategoriat: Johtaminen

Positiivisuus on opiskeltu taito

 

Johdanto

Elämme vuotta 2019. Tällä hetkellä länsimaalaiset ihmiset ovat paremmin toimeentulevia ja hyväosaisempia kuin koskaan aikaisemmin historiassamme. Mistä sitten johtuu kasvava onnettomuus? Luin Saku Tuomisen kirjan Hyvä Elämä (Paasilinna 2013) ja Katsoin Netflixistä dokumentin Minimalism: A Documentary About the Important Things (2015), missä avattiin näitä aiheita silmiä avaavasti. Olen itse tutkinut itämaiden filosofioita jo pidemmän aikaa, missä pohditaan onnellisuuden käsitettä ja sitä mistä se koostuu. Tämän dokkarin avulla laiskankin ihmisen on helppo lähteä opiskelemaan onnellisen elämän aakkosia, koska kesto on alle puolitoista tuntia. Toki jos onnellisuuden pitkän oppimäärän haluaa suorittaa, niin kuin itse haluan, niin sitten on vaivauduttava käymään syvällisiä keskusteluja elämän peruskysymyksistä itseään paljon viisaampien ihmisten (shamaanien) kanssa ja vaivauduttava lukemaan kymmeniä nettiartikkeleita ja kirjoja niin kutsutusta hyvästä elämästä.

 

Tyhjä aukko

Meillä jokaisella elämässämme on niin kutsuttu tyhjä aukko, jota pyrimme täyttämään. Hyvin monet ihmiset täyttävät tämän tyhjän aukon tavaralla, seksillä, alkoholilla, työnarkomanialla, titteleillä, kunnialla ja niin edelleen, lista voisi jatkua loputtomiin. Sen sijaan, että kohtaisimme tämän tyhjän aukon ja pysähtyisimme, juoksemme laput silmillä tätä aukkoa pakoon täyttäen päivämme ylempänä mainitsemillani asioilla.

 

Selviytymisvietin päälaelleen kääntyminen

Dokkarissa käsitellään aihetta: ihmisen luontainen biologia. Tällä tarkoitetaan sitä, että geeneihimme on koodattu selviytymisvietti. Kivikaudella tämä piirre oli kätevä ja piti meidät hengissä. Nykypäivänä tämä selviytymisvietti on niin sanotusti lähes turha Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa suurimmalla osalla kansasta on ruokaa ja katto pään päällä. Tämä vietti näyttäytyy piirteenä saada asioita aikaiseksi ja sekin on vielä hyvä puoli. Tässä vietissä on kuitenkin yksi negatiivinen puoli, mikä on kyltymättömyys. Se, että ihmiselle ei riitä mikään. Kun jotain saavutetaan, aina pitää saada lisää. Kun saadaan lisää, niin sitten pitää saada entistä enemmän lisää: tavaroita, kunnian osoituksia, kalliimpia viinipulloja, kalliimpia ulkomaan matkoja, hienompia autoja ja niin edelleen. Kierre on loputon.

 

Miksi haluat aina paremman auton?

Dokkarissa käsiteltiin vastauksia mm. sen aiheen tiimoilta, miksi miljonäärit ovat yhä onnettomia ja miksi ensimmäinen automme tuo huippufiiliksen sen hyödyllisyyden ja vapauden tunteen ansiosta, mutta jatkossa ostamamme autot ostamme vain sen takia, että kyllästyimme edelliseen. Dokkarissa kerrottiin, että olemme ihmisinä ohjelmoitu olemaan tyytymättömiä. Se on oikeastaan addiktio ja meitä rohkaistaan pitämään yllä tuota addiktiota teknologian ja informaation avulla.

Facebook, Instagram ja mainokset saavat meidät luulemaan, että ”tuo on sitä oikeaa elämää”, samalla kun kadotamme itse itsemme: mikä olisi juuri meille, eikä Lady Gagalle hyväksi. Luulemme näkemäämme illuusiota elämän täydellisyydestä normaaliksi, vaikka todellisuus on kaikkea muuta. Kun selaamme aikakauslehtien ja Instagram –feedien täydellistä kuvastoa, olisi hyvä muistaa, että kyseessä on vain mainostoimistojen armeija, joka myy meille tiettyä kuvaa ja ideaa elämästä, jolla saadaan myytyä ihmisille kaiken maailman tavaraa ja millä on vain pieni kosketuspinta todellisuuden kanssa.

 

 

Informaatiodieetillä voit karsia onnettomuuden tunnetta

Ensimmäinen steppi: informaatiodieetti. Käytä älylaitteita ja tv:tä ainoastaan vain silloin kun se on pakollista, tai käytät niitä vain rentoutumiseen, max kaksi tuntia päivässä. Tämä voi tuntua aluksi lähes mahdottomalta, olemme niin riippuvaisia älylaitteistamme. Itse kuitenkin huomasin alun vieroitusoireista selvittyäni elämän laatuni parantuneen huomattavasti vähentäessäni aivojani altistumasta niin suurelle määrällä vahingollista kiiltokuva-informaatiota, sekä muuta turhaa informaatiota.

Kehitys tähän markkinatalouden aikaan ja vuoteen 2019 tuntuu nopealta, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. Jos mietit jo todella vanhoja mustavalkoelokuvia, niin niissäkin mies lukee lehteä ja ihailee hienoa autoa. Sosiaalisen median ja teknologian avulla emme vain pääse enää näitä onnettomuuden tunnetta aiheuttavaa kiiltokuva-informaatiota niin hyvin pakoon, kuin lankapuhelin aikaan, ellemme omaa todella kovaa itsekuria. Vuosi vuodelta ärsykkeitä on vain enemmän ja enemmän. Hälyttävän pieneltä osaa someaikana elävältä ihmiseltä löytyy somedieetti-itsekuria. Puhelin kaivetaan saman tien taskusta tylsän hetken tullen turmelemaan ajatuksiamme. Eipä siis ihmekään miksi onnettomuuden tunne on tässä ajassa niin eksponentiaalisesti kasvanut.

 

Miten löytää kohti onnellisuuden ensiaskelia?

Huomasin itsekin eläneeni sellaista elämää, jossa en kokenut kunnon täyttymystä. Tästä syystä johtuen turrutin itsekin tyhjää aukkoani esseen alkupäässä mainitsemillani asioilla. Koen, että onnellisuus ja positiivisuus kulkee käsi kädessä. Minua ärsyttää suunnattomasti se, kun ihmiset ovat monesti sanoneet minulle: ”sinä nyt vain olet tuollainen positiivinen”. Mielestäni positiivisuus ja sitä kautta myös onnellisuus on enemmänkin taito, mitä voi oppia harjoittelemalla.

On vaatinut suunnatonta työtä pitää itsensä positiivisena tässä maailman ajassa, jossa on myös niin paljon ikävää. On vaatinut itsekuria toteuttaa informaatiodieettiä käytännössä ja jättää se puhelin sinne taskuun, eikä täyttää aivoja ikävällä informaatiolla, saatika sitten kiiltokuva-informaatiolla. On vaatinut suurta vaivaa keskittyä näkemään kaiken maailman ikävyyksien keskeltä ne valon säteet, jotka elämästä tekevät elämisen arvoista: yhteiset kävelylenkit läheisten kanssa, saunaillat ystävien seurassa, merkityksellisen työn löytämisen epämerkityksellisen korkeamman palkkausluokan työn sijaan, hyvinvoinnin syvällisen ymmärtämisen ja sen käyttöön ottamisen jokapäiväisessä elämässä. Yksi nyrkkisääntö tässäkin on aika hyvä: Onko joku asia sinun isäntäsi vai renkisi. Älylaitteet ovat hyviä renkiä, mutta huonoja isäntiä.

Olen ollut itsekin onneton, mutta olen tehnyt töitä vuosia sen eteen, että en olisi. Olen jutellut kaiken maailman hippishamaaneille, käynyt ties missä hörhöilyillanistujaisissa, jutellut bisnesguruille, lukenut pääni puhki nettiartikkeleita ja kirjoja hyvästä elämästä. Minä ”en nyt vain satu olemaan positiivinen”. Olen opiskellut itseni positiiviseksi. Sinäkin voit päättää alkaa opiskelemaan itsesi positiiviseksi, mikäli niin haluat. Jospa tämä essee toimisi lähtölaukauksena sille hankkeelle.

 

 

Lähteet:

 

Hyvä Elämä, Lyhyt oppimäärä, Tuominen Saku (Paasilinna 2013)

 

Minimalism: A Documentary About the Important Things (2015)

 

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/tutkimukset-paljastavat-nama-asiat-tekevat-sinut-oikeasti

 

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/52-keinoa-nain-opit-onnellisuutta

 

Buddha

 

Gandhi

 

Dalai-lama

 

Nelson Mandela

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!