Pohdintoja teoksesta ”Ulos oravanpyörästä”

12.12.17 Esseen kirjoittaja: Jenni Peräinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ulos oravanpyörästä – Työn kohtuullistamisen edut ja haitat
Kirjan kirjoittaja: Antti Kasvio, Susanna Lundell
Kategoriat: Johtaminen, Uncategorized, Oppiva organisaatio

Antti Kasvion ja Susanna Lundellin kirjoittama kirja ”Ulos oravanpyörästä – Työn kohtuullistamisen edut ja haitat” kokoaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien uraihmisten hyppäämistä ulos oravanpyörästä. Tarinoissaan ihmiset kertovat pääasiassa elämänsä kohtuullistamisesta eli downsiftaamisesta, ja mikä sai heidät muuttamaan suuntaa totutuilta urapoluilta.

Kohtuullistaminen eli downshiftaaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö päättää vapaaehtoisesti luopua hyvästä saavuttamastaan asemasta työelämässä tai kieltäytyy työelämässä tarjotuista etenemismahdollisuuksista joidenkin toisten tärkeämpinä pitämiensä arvojen hyväksi. Väliaikaisen downshiftaamisen, esimerkiksi vuorotteluvapaan pitämisen etuja ovat muun muassa uuden perspektiivin saaminen työhönsä, Kasvio kertoo.

Tähän esseeseen poimin muutamia otsikoita kirjan varrelta, joihin huomioni kiinnittyi. Kirjasta lainaamani otsikot ovat tummennettuna, ja pohdin omia kantojani näiden lauseiden tiimoilta:

”Suorituspaineet kasvavat kokoajan. Et ole hyvä, jos et hymyile koko ajan.” Kasvio mainitsee Uuden Suomen haastattelussa: ”Organisaatioissa, joissa käydään yt-neuvotteluja tai niiden uhka on päällä, kyllä aika moni miettii ennen kuin lähtee esimiehelleen puhumaan, että haluaisin hiukan kohtuullistaa työntekoa” (Uusi Suomi, 23.10.2015). Olen Kasvion kanssa samaa mieltä siitä, että työpaikoista yleisesti halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni, ja ilmassa leijuu pelko siitä, että markkinoilta löytyy aina joku parempi työntekijä tekemään saman työn. Näin vaikeahkoina työllisyysaikoina kärjistettykin lause: ” Et ole hyvä, jos et hymyile koko ajan”, pitää joissain tapauksista osittain paikkansa. Työntekijänä on annettava kaikkensa, jos haluaa pitää työpaikkansa puhumattakaan mahdollisista palkankorotuksista tai ylennyksistä. Itse näen lauseen siten, että jokaisen tulisi kohdella muita hyvin ja tasa-arvoisesti, jolloin muut antavat arvostusta myös takaisin päin.

”Elämässä pitää olla muutakin kuin työ.” Olen tässä asiassa samaa mieltä kuin kirjan tarinassa esiintyvä henkilö Kirsti. Kirsti huomasi vasta vanhempana terveytensä heikentymisen seurauksena, että olisihan elämässä mukavaa tehdä jotain muutakin kuin vain töitä. Vaikka olen vasta nuori nainen, tiedostan, että elämässä tulee olla jotain muutakin sisältöä työn lisäksi. Pelkkä tunnollinen vuosikymmeniä kestänyt niska limassa puurtaminen ei ehkä palkitse enää eläkeiässä, vaan silloin saattaa alkaa ajattelemaan jotain syvällisempää elämän tarkoitusta. En itse halua missään nimessä ajatella vanhana mummona keinutuolissa niitä tekemättä jääneitä asioita elämässä. Haluan kokea, tehdä, matkustella, ja tutkia asioita vielä ollessani nuori ja energinen. Surullista olisi, jos miettisin niin sanotusti elämäni ehtoopuolella, kuinka paljon olenkaan töitä tehnyt. Töiden tekemisessä ei ole missään tapauksessa mitään vikaa, päinvastoin, on hyvä kouluttaa, haastaa ja kehittää itseään. Jatkuvat ylityöt ja itsensä ruoskiminen töillä ei puolestaan kuvaa omasta mielestäni ihanteellista ja ideaalia elämäntyyliä.

”En vie töitä kotiin.” Teen itse valtaosan töistäni kotona. On mielestäni ihan okei tehdä töitä kotona, jos vain henkinen puoli sen kestää. Itse en juuri välitä siitä, teenkö töitä kotona vai jossakin toimiston kaltaisessa paikassa kodin ulkopuolella. Kotona työskentelemisessä on tietenkin etuja, mutta myös haittapuolia. Etu on, että kotona töitä tehdessään saa määritellä paremmin taukojen aikataulutuksen, ja mahdollisesti myös päättää mihin vuorokauden aikaan työt tulee tehdyksi. Kotona keskittymistä ja esimerkiksi luovuutta vaativat työtehtävät on helpompi hoitaa, kun ympärillä ei ole hälyisää avokonttoria kollegoineen häiritsemässä. Tietenkin töiden tekeminen kotona vaatii työntekijältä itsekuria, hyvää itsensä johtamisen kykyä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä. Lisäksi joillekin työn ja muun elämän erottaminen tuottaa haasteita. Kun työtä tehdään kotona, on työ lähes aina jollain tavalla läsnä normaalia arkea. Jokainen kokee asian tietenkin eri tavalla, mutta itse en koe stressaantuvani kotona työskentelemisestä. On mielestäni etuoikeutettua saada hyödyntää työmatkoihinkin kuluvat ajat itse työn tekemiseen. Lisäksi vaadin täyden hiljaisuuden osassa työtehtävistäni, joten kotona työskentely helpottaa keskittymistäni huomattavasti.

”Kaikilla on aina muka niin kiire.” Kiireen tunteminen pelkästään kiireen tunteesta pitämisen vuoksi on mielestäni turhaa. Miksi ei tekisi asioita mahdollisimman lyhyessä ajassa niin tehokkaasti kuin mahdollista. Jos asiat hoituvat tehokkaasti, jää asioita muillekin mielenkiintoisille asioille. Kiireen tunne puolestaan saattaa vaikuttaa jopa heikentävästi työn laatuun ja huolellisuuteen. Kun asiat hoitaa järjestelmällisesti, ja ajankäyttö on organisoitu hyvin, ei kiirettä pitäisi syntyä tai ainakaan havitella tehokkuutta tavoitellessaan.

”Auttaako kohtuullisempi työnteko palautumista?” Voin myöntää olevani väsyneempi silloin, kun olen ollut esimerkiksi tekemässä neljä päivää putkeen 12 tuntisia päiviä töitä promoottorina messuilla 15 senttimetrin korkokengät jalassa, kuin vaikkapa kotona tuotekuvien ottamisen jälkeen työpäivän keston ollessa sama. Jos työni koostuisivat pelkästään joka päivä messuilla promoamisesta, olisin pian varmasti melko uupunut. Rankemmista työpätkistä palautuu myös pidempään, ja sen huomaa yleensä joko kasvaneesta unentarpeesta tai lisääntyneestä ruokahalusta. Pidän itse tasapainon kannalta hyvänä, että osa töistä voi olla rankkojakin rupeamia, mutta vastapainoksi on hyvä tehdä kevyempiäkin työpäiviä tai pitää pari vapaapäivää viikossa. On yksilökohtaista, kuinka paljon pystyy töitä tekemään ilman uupumuksen tunnetta, ja tässä itsensä kuuntelemisella on mielettömän suuri merkitys. Liian moni puurtaa töitä huomaamatta, missä menee oman jaksamisen raja. Työn tekemiseenkin turtuu, ja kun työtä tehdään liikaa, on vaikeaa pysähtyä tarkastelemaan sivusta omaa elämäänsä, ja pohtimaan mitä voisi tehdä toisin.

”Burnoutin ennaltaehkäisyä.” Työtä on helppoa tehdä liikaa. Säännöllinen palkka, mukavat työsuhde-etuudet sekä kertyneet vuosilomat koukuttavat työntekijää pitämään kiinni työpaikastaan, vaikka oma jaksaminen olisikin välillä heikossa tilassa. Yhtälailla yrittäjän on varottava polttamasta itseään loppuun. Yrityksen menestyminen korreloi usein siihen kulutetun työmäärän kanssa, joten varsinkin pienyrittäjä saattaa yrittämisen alkutaipaleella tehdä liikaa töitä. Helppoja vinkkejä hyvinvoinnistaan huolehtivalle työntekijälle ovat esimerkiksi säännöllinen liikunta, riittävä lepo ja uni, terveellinen ja riittävä ravinto sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Kun elämä on tasapainossa, eikä kokonaisrasitus kohoa pitkäksi aikaa liian korkealle, ei burnoutiinkaan päätyminen ole välttämättä niin todennäköistä. On myös hyvä jaksottaa elämässään rankemmat työjaksot, ja jaksot, jolloin keskittyy lähinnä lepoon ja itsensä kuuntelemiseen. Tämä tekniikka vähentää pitkäjaksoisen puurtamisen määrää, ja näin ollen vähentää burnoutin riskiä. Tietenkin jokainen tilanne on täysin oma tapauksensa, ja toiselle burnoutin riski voi olla suurempi kuin toiselle riippumatta työmäärästä.

”Edistääkö kohtuullistaminen luovuutta ja innovatiivisuutta?” Olen Kasvion ja Lundellin kanssa samaa mieltä siitä, että vastaus edellä mainittuun kysymykseen on kyllä ja ei. Vastaus on kyllä, jos työtään rakastava työntekijä on uupunut työssään, ja kokee hetkellisen työmäärän kohtuullistamisen työtehoa nostattavaksi tekijäksi. Vastaus voi puolestaan olla myös negatiivinen, jos työntekijä ei ole ehkä alunperinkään pitänyt työstään, ja haluaa kohtuullistaa työmääräänsä. Lisääntyneellä vapaa-ajallaan työntekijän tuntemukset epätyydyttävästä työpaikasta ovat saattaneet jopa vahvistua, ja näin ollen uhkana on, että työntekijä jättää työpaikkansa. Tämän takia työmäärän kohtuullistamista harkittaessa tilannetta tulisi tarkastella tapauskohtaisesti, ja kartoittaa mikä on perimmäinen syy työntekijän tarpeelle vähentää työn määrää. Kaikenkaikkiaan onnistuessaan työn kohtuullistaminen voi johtaa parhaimmillaan työntekijän elinvoimaisuuteen nostattavasti, ja palautunut työntekijä on taatusti motivoituneempi, luovempi ja innovatiivisempi sekä tuottavampi burnoutin partaalla olevaan työntekijään verrattuna.

 

Lähteet: (Uusi Suomi, https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/130043-tyoelamassa-muhii-suuri-ristiriita-ulos-oravanpyorasta-suomi)

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!