Valmistumisen häämöttäessä on ollut mielenkiintoista reflektoida sitä, missä ympäristössä ja mitä on tullut tehtyä viimeiset kaksi vuotta. Olen työskennellyt yrittäjänä osuuskunnassa ja samalla ollut opiskelija. Yritysmuotona on ollut osuuskunta kuten monissa muissakin suomalaisissa oppilaitoksissa.

Opinnäytetyön aihetta ja lähteitä hakiessani tutustuin osuustoimintakeskus Pellervoon. Pellervo on osusutoiminnan palvelu- ja edistämiskeskus, jonka tarkoituksena on edistää yrittäjyyttä. Pellervo tarjoaa laki-, tutkimus-, neuvonta-, ja koulutuspalveluja liittyen osuuskuntatoimintaan.

Tutustuin Pellervon julkaisuun Osuustoiminta oppimismallina yrittäjyyteen – opas opiskelijoiden osuuskuntien perustamiseen ja niiden toiminnan kehittämiseen. Oli mielenkiintoista lukea teos ja peilata sitä miten oman opiskelijaosuuskuntamme kehitys ja perustaminen sujui ja miten olemme sitä kehittäneet. Eniten minua kuitenkin kiinnosti ne muodot, millaisia erityyppisiä osuuskuntamuotoja voi olla nimenomaan opiskelijoiden yrittäjyydessä. Kun opinnot ja yrittäjyys yhdistetään, puhutaan pedagogisista osuuskunnista.

Pedagogiset osuuskunnat

Pedagogisessa oppimisosuuskunnassa opiskelija voi suorittaa opintonsa kokonaan tai osittain osuuskunnassa työskentelemällä. Periaatteena on se, että oppiminen tapahtuu tekemällä töitä. Meillä Proakatemialla on juuri tämä malli käytössä. Opintopisteet on sisällytetty yritystoimintaan ja liiketalouden, johtamisen ja substanssiosaamisen oppiminen tapahtuu hallinnoimalla, kehittämällä ja kasvattamalla yritystoimintaa.

Pedagogisia osuuskuntia on kahdenlaisia riippuen siitä, kuinka pysyvä osuuskunta on ja perustaako sen opiskelijat vai onko se pysyvä osa oppilaitoksen toimintaa. Kyseessä on joko oppilaitososuuskunta tai opiskelijaosuuskunta.

Oppilaitososuuskunnat

Oppilaitososuuskunnissa osuuskunta pysyy, mutta opiskelijat vaihtuvat. Tämän tyyppisiä osuuskuntia on suomessa yleisimmin toisen asteen oppilaitoksissa. Näihin osuuskuntiin opiskelijat liittyvät suoraan ja osuuskunnan perustamista ei tarvita. Oppilaitososuuskunnissa opiskelija pääsee suoraan tekemään varsinaista työtä, ilman työlästä perustamisvaihetta. Ammatillisissa oppilaitoksissa tämä tukeekin hyvin tietyn alan ammattitaidon kasvua, koska osaamista pääsee heti toteuttamaan. Usein varsinaisesti yrittäjyys on vain tapa toteuttaa omaa ammattitaitoa ja valmis osuuskunta hyvä väylä päästä kiinni asiakasverkostoihin.

Oppilaitososuuskunnat vaativat oppilaitokselta enemmän organisoimista ja ohjaamista. Pitää olla henkilökuntaa, joka huolehtii osuuskunnan asioista. Tämä vaatii opetushenkilökunnan kouluttamista ja riittävää resursointia. Opetushenkilökunta voi mahdollisesti kuulua osuuskuntaan ja olla aktiivisesti mukana sen toiminnassa ja hallinnoinnissa, koska se luo toimintaan pysyvyyttä ja jatkuvuutta.

Osuuskuntatoiminnassa mukana olevilta opettajilta vaaditaan kiinnostusta ja perehtymistä liiketoimintaosaamiseen ja yrittäjyyteen. Lisäksi oppilaitososuuskunnat  tarjoavat myös oppilaitoksen henkilökunnalle mahdollisuuden yrittää. Tällainen esimerkki on Muuramen lukiosta, jossa kansainväliset vierailut toteutetaan oppilaitososuuskunnan kautta.

Oppilaitososuuskuntien tavoitteena on useimmiten opiskelijoiden työllistyminen. Tietysti myös oppiminen on tavoitteena, mutta sitä ei varsinaisesti korosteta tavoitteissa, vaan se tapahtuu luonnollisesti työtä tehdessä.

Opiskelijaosuuskunnat

Opiskelijaosuuskunnissa opiskelijat perustavat osuuskunnan alusta asti ja tällöin opiskelijat oppivat itse yrityksen perustamiseenkin liittyvät asiat. Tämä malli onkin hyödyllinen oppimisen kannalta, varsinkin kysymyksessä on liiketalouden opinnot, koska perustamisvaiheeseen liittyy niin monta liiketaloudellista, lainopillista ja hallinnollista asiaa.

Opiskelijaosuuskuntien pääasiallinen tavoite on oppiminen. Opinnot on integroitu vahvasti osuuskunnassa tehtäviin asiakasprojekteihin. Tietysti tällainen toiminta lisää myös työllistymisen mahdollisuuksia opintojen jälkeen. Kun tehdään valintaa oppilaitos- tai opiskelijaosuuskunnan suhteen, mietitään usein osuuskunnan tavoitetta. Pitää päättää, onko tavoite työllistää osuuskunnan kautta opiskelijoita vai mahdollistaa tekemällä oppiminen. Optimaalisessa tapauksessa osuuskuntamallista huolimatta nämä molemmat tavoitteet toteutuvat.

Opiskelijaosuuskunnat vaativat oppilaitoksen työntekijöiltä erilaista panosta kuin oppilaitososuukunnat. Opiskelijaosuuskunnissa opiskelijat perustavat osuuskunnan ja oppilaitoksen henkilökunnalla on valmentava rooli tässä prosessissa. Useimmiten näiden osuuskuntien hallitukseen ei opetushenkilöstö kuulu, toisin kuin oppilaitososuuskunnissa. Osuuskunnilla on valmentaja, joka ohjaa ja tarjoaa opiskelijoille välineitä osuuskunnan pyörittämiseen. Valmentavat opettajat keskustelevat, kysyvät kysymyksiä ja kannustavat.

Opiskelijan näkökulmasta tärkeää on se, kuinka hyvin opinnot ja työn tekeminen osuuskunnan kautta saadaan yhdistettyä. Jos työn tekemisestä saa myös opintopisteitä, on toiminta kiinnostavampaa ja hyödyllisempää. Se vähentää tarvetta käydä töissä opiskelujen ulkopuolella. Valmistuminen voi nopeutua, kun ajankäyttö keskittyy opintojen edistämiseen. Jos osuuskunnassa työskentely on muiden opintojen suhteen ylimääräistä, vaikuttaa se heti motivaatioon. On motivoivaa saada oma osaaminen sovellettua heti käytäntöön ja ansaita sillä rahaa.

Pidän myös tärkeänä sitä omistajuutta, joka opiskelijalla on koskien oppimisosuuskuntaa. Olipa osuuskunnan malli mikä hyvänsä, tulisi sen jäsenillä olla valtaa päättää sitä koskevista asioista. Vaikutusmahdollisuudet lisäävät sitoutumista toimintaan. Osuuskunnan tulee olla tekijöidensä näköinen ja jos haluamme kannustaa yrittäjyyteen, tulee sen jäsenien kokea omistajuutta osuuskunnassa.