Maailma muttuu yhä kiihtyvämmällä tahdilla ja niin muuttuvat työmmekin. Siksi paras tapa varustautua epävarmaan tulevaisuuteen on varmistaa oma oppimis- ja muutoskyky.  Oppimis- ja muutoskyky ja ketterän oppimisen vaatimus ei koske pelkästään johtajia, vaan ihan jokaisen meistä tulisi pyrkiä kehittymään ketteränä oppijana työssään.

Otala kirjoittaa, että yhä useammin ihmiset valitsevat työpaikan sillä perusteella, miten hyvin omaa osaamistaan voi työssä kehittää. Lisäksi hän toteaa, että uutta tietoa ei voi kenellekään tuputtaa, vaan sitä pitää itse haluta tai kokea tarvitsevansa. Koen, että olen onnekas siinä mielessä, että olen luonnostani utealias ja kiinnostunut oppimaan uutta. En missään tapauksessa halua tehtävääni päästyäni pysähtyä ja todeta, että nämä ovat nyt ne asiat ja työtehtävät, joiden parissa minun täytyy lopunelämääni viettää. Luova ja optimoimista rakastava mieleni saa monesti tekemisen ohessa ideoita kuinka jonkin asian voisi tehdä vaivattomammin. Tuntisin olevani häkissä kovin rajattujen tehtävien ja “meillä on tehty aina näin” -tyyppisten ihmisten parissa. Tutkiva, utelias ja kunninhimoinen puoleni haluaa kehittyä uusien projektien kautta kaiken aikaa taitavammaksi.

Varjopuolena tällaisena herkkiksenä tiedostan, että kaikenaikaisessa kehittymispaineessa piilee ylikuormittumisen riski. Olen taipuvainen vaatimaan itseltäni paljon, silloinkin kun elämäntilanne vaatisi hölläämistä. Onneksi aika Proakatemialla on antanut minulle mahdollisuuksia kehittyä myös tällä saralla – joskus on ihan ookoo tehdä vähemmän. Ja itseasiassa samalla paradoksaalisesti kehittyä sen takia paremmaksi, mutta toisella osa-alueella eli omien rajojen tuntemisessa. Pitkällä aikavälillä tuo omasta työkunnosta huolenpitäminen on loppuviimeksi yksi tärkeimmistä taidoista työelämässä ja elämässä yleensäkin.

Mitä ketterä oppiminen sitten oikein on? Ketterä oppiminen edellyttää ihmisiltä kasvun asennetta ja avointa suhtautumista ympäristöön. Tietyt valmiudet ja taidot edistävät ketterää oppimista. Ketterää oppimista voidaan tukea varmistamalla, että ihmiset hallitsevat näitä taitoja. Jokainen voi itse kehittää kykyään oppia ketterästi opettelemalla näitä taitoja ja varmistamalla oman asenteensa. (Otala, 2018)

Kasvun asenne on sitä, että hyväksyy ja ymmärtää oman keskeneräisyytensä ja on utelias vastaanottamaan uutta tietoa ja oppia omiin vastaaottimiinsa. Se on intohimoista suhtautumista asiakkaan ongelman ratkaisuun tai oman suorituksen parantamiseen. Se on luovuutta ja rohkeutta hypätä ratkaisun ja kehittymisen nimissä ulos tutulta alueelta. Toisin sanoen oppi on mukavuutta tärkeämpää. Huippukehittyjä on henkilö, joka kykenee hankkimallaan uudella tiedolla tekemään johtopäätöksiä ja ratkaisemaan ongelmia. Hän saattaa opitun tiedon käytännön taidoksi sekä teoiksi.

Muutamat kansainväliset konsulttitoimistojen, muun muassa Korn Ferry, Center for Creative Leadership ja Changewise mukaan menestyjät…

• osaavat oppia kokemuksistaan ja siirtää oppimansa uuteen haastavaan tilanteeseen
• osaavat oppia virheistään ja muuttua
• sietävät uusia ja tuntemattomia asioita eivätkä pitäydy vain tutuissa asioissa
• löytävät merkityksen kielteisille tapahtumille ja näkevät ne oppimismahdollisuuksina
• arvioivat itseään, ovat tietoisia itsestään, vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, hakevat palautetta ja kokeilevat uusia toimintamalleja
• ovat luovia ongelmanratkaisijoita ja kokeilunhaluisia
• ottavat riskejä, sietävät monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta ja selviävät vastoinkäymisistä.
  (Lombardo & Eichinger, 2000, De Meuse et al., 2013, McCall, Lombardo, & Morrison 1988, Bennis & Thomas, 2002)

Ketterän oppimisen valmiudet ja taidot, jotka edistävät ketterää oppimista ovat

• Älylliset resurssit: mieli, aivot, vuorovaikutus
• Hyvän älyllisen kunnon ylläpito: ruoka, uni, liikunta, stressinkäsittely, sosiaalinen vuorovaikutus ja ajankäyttö
• Ketterän oppimisen asenne – kasvun asenne
• Vankka osaaminen, asiantuntijuus
• Oppimisen taidot ja tekniikat
• Vuorovaikutustaidot

Cecklistalta tärkeimpänä taitaa olla asenne ja älyllisen kunnon ylläpidon lista. Mikäli perusta ei ole kunnossa, ei parasta potentiaalia ole mahdollista toteuttaa. Mikäli taas asennetta ei ole, tarkoittaa se, että koneiston polttoainetta ei ole eli eteneminen on mahdotonta. Kyseinen kunnon ylläpidon lista vaikuttaa monelle varsin ilmeiseltä. Laadukas ruoka on laadukasta polttoainetta aivoille, uni siivoaa aivoistamme yönaikana jätteet, jotta koneisto toimii seuravana päivänä ja liikunta käynnistää valtavan monitasoisesti kehossamme prosesseja, jotka vaikuttavat solujemme toimintaan suotuisasti. Ilman sosiaalista kanssakäymistä ei laumaeläin pärjää. Ajankäyttö tarkoittaa muun muassa sitä, että osaa varata aikaa näille erilaisille virikkeille ja antaa aivojensa myös levätä. Kyllä, liLista on todellakin ilmeinen, mutta harvinaisen haastava toteuttaa.

Minusta vaikuttaa siltä, että samaan aikaan, kun ympäristö ja työelämä vaatii jatkuvaa kehittymistä ja suorittamista, ei ymmärretä, että vastapainoksi tarvitaan myös enemmän lepoa. Tehokas työaika ja vastapainona enemmän aikaa palautumiselle pitäisi yhtälön kasassa. Kuitenkin tuntuu, että tehokkuudesta vapautuva aika pitäisi edelleen käyttää johonkin ilmeisen tuottavaan, koska lepoa ei sangen suuresti arvosteta. Pelottaa ihan ajatella, että kuinka pitkälle yhteiskunnan pitää tässä paineistetussa ja suorituskeisessä ajatusmaailmassa porskuttaa, ennen kun kestämätön toiminta otetaan oikeasti vakavasti.

Paras vakuutus muutoksessa elämiseen on ketterän oppimisen taitojen kehittäminen ja ylläpitäminen. Älä tee sitä silti liian tiukkapikoisesti, vaan muista relata välillä.