Mentaalipuolen asioilla on ollut omassa elämässäni iso merkitys oikeastaan koko sen ajan. Kouluiässä ikäviä juttuja tuli vastaan niin kotona, kuin koulussakin. Nuoruudessa koitti ero parisuhteesta, mutta sen jälkeen vastaan tuli paljon valoisampia hetkiä. Onnistumisia koulussa ja omassa yritystoiminnassa, uusia ihmissuhteita, kokemus siitä, että mahdollisesti ne ”omat juttu” (verkkosivujen parissa koodailu ja yrittäjyys) olivat löytyneet.

Noina aikoina annoin ulkoisten tekijöiden vaikuttaa itseeni todella paljon. Muiden ihmisten mielipiteet, elämässä koittavat, pienetkin vastoinkäymiset ja myös onnistumiset vaikuttivat mielialaan, toimintaan ja ajatuksiin oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla.

Vasta reilut kaksi vuotta sitten itseäni kohdanneen perhetragedian myötä aloin kääntää ajatuksia sisään päin. Käytin suunnattomasti aikaa ja henkisiä resursseja omien tuntemusten, ajatusten ja pohdintojen käsittelemiseen. Mitkä asiat olivat elämässä tärkeitä? Mitä haluan saavuttaa elämässä? Mikä antaa minulle voimaa, kun ei jaksaisi enää puskea eteenpäin?

Mentaalivalmentaja Erik Bertrand Larssenin Paras-kirjassa uppoudutaan juuri tällaiseen, oman pään sisällä tapahtuvaan työntekoon ja menestymiseen. Kirjasta löysin useita asioita, joita olen tietämättäni toteuttanut myös aikaisemmin. Nyt löysin niille oikeat nimet, ja myös keinoja kehittää ja hyödyntää ajatusmalleja uusin tahoin, sekä luonnollisesti myös täysin uusia keinoja, joilla kehittää itseään mentaalitasolla. Kirjan lukeminen oli mielenkiintoista, varminkin kun omaa henkistä pääomaa aihealueesta löytyi.

Arkipäivä ja suorittaminen

Kirja on jaettu kahteen isompaan kokonaisuuteen; arkipäivään ja suoritustilanteeseen. Arkipäivällä tarkoitetaan henkistä valmistautumista, ns. matkaa. Tämän voi mieltää esimerkiksi urheilijan treenikauden aikaiseksi henkiseksi harjoitteluksi. Suorittaminen taas on itse kilpailutilanne. Lukuisissa esimerkeissä esiintyi urheilijoita, joille nämä ovat selkeästi eroteltavissa. Mentaalivalmennus ja harjoitukset ovat kuitenkin aivan yhtä hyvin valideja myös yritysmaailman toimijoilla, joskin metodeja on hieman sovellettava, koska suorittamisvaihe ja arki sekoittuvat yleensä melko selvästi.

Yksi merkittävä tapa erottaa suoritus arkipäivästä, on varata aikaa itsensä kehittämiselle ja harjoittelulle, myös työ- ja yrityselämässä. Nykyisin puhutaan paljon siitä, miten tekemällä oppii parhaiten, ja myös omat toimintatapani ovat nojanneet pääosin siihen, että lähden ratkomaan ongelmia suoraan työtehtävään tarttuen. Tämä näkyy esimerkiksi koodaushommissa, jossa alan googlailla ratkaisua vasta ongelman ilmetessä. Tämä on ollut ihan opettavaista, eikä siltä voi varmasti myöskään kokonaan välttyä, ainakaan tällä alalla. Työ voisi kuitenkin olla tehokkaampaa ja myös mielekkäämpää, jos rutiini olisi nykyistä laajempi. Ratkaisuna tähän on teoreettisen tiedon hyväksi käyttäminen, omaksuminen ja ihan vaan harjoittelu, esimerkiksi silloin, kun kiireellinen projekti ei ole työn alla.

Mistä lähteä liikkeelle?

”Haluat päästä toteuttamaan kykyjäsi, haluas asettaa itsellesi tavoitteen ja olet valmis tekemään töitä sen saavuttamiseksi, mutta et tiedä mistä aloittaa.” Lainaus sopii aika lailla täysin yksi yhteen omien mietteideni kanssa. Maailmaa täytyy katsoa uudesta kulmasta, Bertrand Larssenin yhtenä esimerkkinä on vaikkapa miettiä, miten ihmisen aika työelämässä ja ylipäätään maan päällä on rajallista. Nuorena ihmisenä tätä on vaikea hahmottaa, kun näihin on toivottavasti vielä pitkä aika. Lisäksi maailmankuvaa voi muuttaa esimerkiksi vertaamalla itseään muihin, ”kun kerran hänkin on onnistunut, niin miksi minä en?” tai itseensä ja aikaisempiin suorituksiinsa.

Olennaista on pohdinnallaan saavuttaa sellainen tila, joka herättää itsessä tunteita. Vasta tällöin omaa elämäänsä pystyy ajattelemaan enemmän kokonaisuutena, uudesta näkökulmasta. Tässä vaiheessa vastaan tulevat syksyn aikana paljon puhetta herättäneet arvot. Kuten tämän esseen alussa kirjoitin: ”Mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä?” Kirjaa lukiessani lähdin pohtimaan näitä omalla kohdallani.

Merkittäväksi arvoksi olen mieltänyt jo pidemmän aikaa näyttämisenhalun. Kirjoitan nyt suoraan, olen kokenut esimerkiksi koulukiusaamista nuorempana. Kokemus oli raskas, mutta ei myöskään oikeasti täysin negatiivinen. Se sytytti minussa poltteen menestyä, saavuttaa asioita omilla tekemisilläni, jotta voin joskus, ehkä hiukan lapsellisestikin ajateltuna, osoittaa vanhoille kiusaajilleni, että minusta oli sittenkin johonkin.

Lisäksi mieleen tuli muutamia muita asioita, joita en lähde tällä kertaa erittelemään, mutta kaikista tärkeimmäksi asiaksi tajusin viimeistään kotikaupungissa vietetyn joululoman myötä perheen. Omien rakkaiden näkeminen on hienoimpia mahdollisia tunteita, varsinkin nyt, kun itse asun satojen kilometrien päässä. Tahdon, että heillä on asiat hyvin, ja että voisin joskus tarjota esimerkiksi isälleni jotain konkreettista kiitokseksi.

Olenkin tämän lukuvuoden aikana pyrkinyt käymään tapaamassa perhettäni joka kuukausi, minkä lisäksi arvoista on tullut muitakin, hieman pienempiä seikkoja toimimisessa.

Itseluottamus

Itseluottamus on myös yksi henkilökohtaisesti paljon mietityttänyt asia. On asioita, joissa teidän todella olevani hyvä, mutta jotkut uudet asiat ja esimerkiksi epämukavuusalueelle meneminen, vaikkapa täysin tuntemattomien kanssa keskustelun avaaminen ei ole luontevaa. Entä jos hän ei pidä minusta? Onko ideani hyvä? Tämä näkyi esimerkiksi myyntipäivillä, missä aloitteen tekeminen myyntitilanteissa oli minulle vaikeaa.

Itseluottamukseen vaikuttavat monet seikat, joiden eteen voi itsekin tietoisesti tehdä töitä. Bertrand toistaa usein lausetta ”Kun teet jotain 13 kertaa peräkkäin, siitä tulee rutiini.” Sitä voi soveltaa esimerkiksi siihen, että kävelee bussipysäkiltä koululle ryhdikkäästi, katse pois maasta. Apea mieli johtaa usein siihen, että se näkyy ulkoisesti. Tämä toimii kuitenkin toisinkin päin. Nostamalla katseen pois kengänkärjistä, myös mieli paranee hiukan ja niin myös itseluottamus nousee.

Yksi Bertrandin keinoista, jota olen päättänyt myös yrittää viedä käytäntöön, on sisäinen dialogi. Jokainen ihminen pystyy jossakin määrin määräämään omia ajatuksiaan. Ajatukset virtaavat päässämme sanoina ja lauseina. Ison vaikutuksen omiin ajatuksiin saa jo jättämällä tiettyjen sanojen käytön kokonaan, myös ajatuksistaan. Esimerkiksi kaksi kappaletta aikaisemmin mainitut lauseet ovat sellaisia, joita ajattelemalla kyseenalaistamme itsemme jo ajatustasolla. Itselleen voi myös esittää päivittäin positiivisia kysymyksiä, jotka kohottavat mielialaa, sekä kehittää tietynlaisia voimalauseita, joilla on sama vaikutus. Saatamme sanoa kaverillemme ”olen kyllä laiska”, mutta tällöin annamme itsellemme käytännössä luvan olla laiskoja, mikä ei käy.

Mielenkiintoinen keino oli myös visualisointi. Olen kuullut joidenkin urheilijoiden käyttävän tätä, mutta itselleni se on vielä vierasta käytännön tasolla. Myös se on omiaan ruokkimaan myös itseluottamusta. Käytännössä visualisointi toimii niin, että kuvitellaan ennakkoon jännittävä paikka, vaikkapa myyntitilanne tai esiintyminen, kokonaan etukäteen: hajut, äänet, yleisö, huonekalut… Tilanne mietitään useaan kertaan, useilta eri kanteilta: Mitä jos?

Visualisointia voi tehdä myös käänteisenä, jolloin mietitään aikaisempaa tilannetta, jossa on onnistuttu. Näin voi hakea itseluottamusta ennen suurta suoritusta.

Keskeinen ajatus useimmissa metodeissa tuntuu olevan se, että ihmisen täytyy hyvän valmistautumisen ja harjoituksen kautta onnistua suoriutumaan haasteesta, mikä johtaa hänen itseluottamuksensa nousemiseen, jolloin suoritus on ensi kerralla jo helpompi. Ennen suoritusta jokainen voi uskotella ja ”huijata” itseään uskomaan itseensä, onnistumiseen ja ajatukseensa.

Kirja tarjosi ainakin itselleni paljon ajateltavaa, ja mainittujenkin lisäksi keinoja ja ajattelutapoja, joita pyrin viemään käytäntöön. Ehkäpä minustakin tulee joku päivä Paras, missä se sitten ikinä onkin!