”Kokki entisessä elämässäni”

”Minua ei tulla kyllä enää keittiössä näkemään” on lause, jonka varmasti moni on huuliltani kuullut. Vaikka ammattikoulusta valmistuinkin kurssini priimusten joukossa, niin kokemukset kokintöistä ja palkasta ajoivat hyvin nopeasti etsimään uusia tuulia. Aikanaan astellessani akatemian ovista, tein itseni kanssa sopimuksen, etten enää ikinä palaisi keittiöön enkä vuorotyöhön. Hyvin pian löysin kuitenkin itseni jättämässä tarjouksia erilaisia keittiöhommista. Tuntui selvästi vaikealta päästää irti asiasta, mikä aikanaan oli ollut hyvinkin lähellä sydäntä.

”Kiinnostaisiko tulla kesän ajaksi kahvilaan kokiksi?”

Kysymys johon, en olisi ikinä uskonut vastaavani mitään muuta kuin: EN. Nyt kuitenkin löysin itseni tilanteessa, jossa vakavasti mietin tarjoukseen suostumista. Hätkähdin itsekin, miten koitin jopa vaakutella itseäni tähän ryhtymisestä. Tämän seurauksena aloin sitten miettimään uraani taaksepäin ja totesin jälleen vanhoihin rakenteisiin kaatuvien ravintolaketjujen polkeneen keittiömotivaationi, jopa alemmas, kuin silloisen palkkani. Tämä kahvilaprojekti kuitenkin tarjoaisi kaikkea mitä nämä ketjut eivät, inhimillisen palkan, reilut työajat, hyvän ympäristön ja mahdollisuuden vaikuttaa omilla mielipiteillään. Kahvilaa vetävien leidien asenne sai myös itseeni lisää motivaatiota, sillä yrittäjähenkeä mukava seurata, toisin kuin olla vain pienenä palasena ison firman listalla.

”Entä jos”

En pidä jossittelusta alkuunkaan, mutta kysymyksissä koskien omaa keittiöuraani huomaan yhä kerta toisensa jälkeen palaavan saman kysymyksen ääreen. ”Mitä jos olisin valinnut toisin”. Mitä jos en olisi mennyt niihin työpaikkoihin, mitä jos olisin valinnut harjoittelupaikkani toisin, mitä jos olisin ollut tasokkaammassa koulussa. Voin sanoa näitä kysymyksiä miettineeni liikaa aikana, jolloin lopetetun kokinurani jälkeen mietin tulevaa. Nyt kuitenkin löydettyäni akatemialle, olen enemmän kuin tyytyväinen, että elämä toi minut tänne. Täällä olen pystynyt toteuttamaan kokin töitä enemmän yrittäjähenkisesti, luoden näin vapaampaa tekemistä itselleni sekä osittain myös parempaa palkkaa. Osaltaan ovat silti yllättäneet ne muutamat soraäänet, jotka koittavat vaakutella, että akatemialla olisi tehtävä vain asioita joista opit uutta. Itse koen silti opiskelevani yrittäjäksi, jolloin et voi ikinä osata liikaa jotain asiaa ja vaikka kesän homma onkin jo tuttua, niin lisääntynyt vastuu tulee varmasti myös opettamaan paljon.

On selvästi jälleen myönnettävä itselleen, että jos jotain asiaa on elämässään intohimosta tehnyt, on siltä pahuksen vaikea sulkea ovia myöhemmin elämässä. Siksi toivonkin lämmintä ja asiakkaiden täyteistä kesää!