Palautetaan keskittymiskykyä

16.05.19 Esseen kirjoittaja: Anni Minkkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Keskittymiskyvyn elvytysopas
Kirjan kirjoittaja: Minna Huotilainen ja Mona Moisala
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Digitalisoitunut maailma älylaitteineen on lisännyt ärsykkeiden määrää ihmisten ympäristössä suuresti. Kuljetamme jatkuvasti mukanamme älypuhelinta, joka piippaa, värähtää tai välkähtää harva se minuutti ja vangitsee huomiomme. Älylaite ja siihen tulevat viestit ja hälytykset keskeyttävät meidät jatkuvasti, koska olemme nykyteknologian mahdollistamina jatkuvasti tavoitettavissa. Se on omalla tavallaan todella hyvä asia, kiireelliset asiat tavoittavat meidät nopeasti ja asiat etenevät joutuisasti. Jatkuva informaatiotulva kuitenkin kuormittaa ja haittaa työskentelyämme, jos emme osaa kontrolloida sitä.

 

Kirjassa Keskittymiskyvyn elvytysopas kaksi aivotutkijaa, Minna Huotilainen ja Mona Moisala, kertovat digitalisoituneessa maailmassa syntyneestä ilmiöstä ADT:stä (attention deficit trait), joka on ihmisen itse aiheuttama keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriö. Oireen kanssa elävä ihminen on elänyt liian kiireistä ja ärsykkeiden täyttämää elämää pitkän aikaa ja tämä on johtanut tilaan, jossa aivot eivät enää toimi täysin normaalisti. ADT:ssä yleistä on juurikin se, että ihminen keskeyttää tekemisensä jatkuvasti sekä multitaskaa useita asioita yhtä aikaa. Tämän takia elimistö on jatkuvasti varuillaan ja valmiina uusiin hälytyksiin – ei olekaan mikään ihme että aivot väsyvät tällaisen koko ajan aktiivisena pysymisen takia.

 

Uskon, että myös minä kärsin ADT:stä jollain tavalla. Yhteen asiaan keskittyminen on välillä todella hankalaa, ajatukset poukkoilevat villinä ja mieleen juolahtaa jatkuvasti uusia asioita, jotka pitäisi muistaa hoitaa. Haluaisin keskittyä yhden asian suorittamiseen kerrallaan rauhassa ja keskeytyksettä, mutta usein se on todella hankalaa. Esimerkiksi tätä esseetä kirjoittaessa minun teki jatkuvasti mieli vilkuilla puhelintani, vaikka laitoin sen ”älä häiritse” -tilaan. Koen silti jatkuvasti tarvetta kurkata, jos sinne on tullut jotain tärkeää, ja keskeyttää kirjoittamiseni. Samalla mieleeni juolahtaa asioita, joita pitäisi muistaa vielä tänään hoitaa ja ajatus esseestä karkaa jatkuvasti pois mielestäni. Todella ärsyttävää, tuntuu että kirjoittaminen on hidasta eikä etene lainkaan.

 

Onneksi keskittymiskyvyn häiriötilasta voi yrittää opetella pois. Vaikka nyt puhelimen vilkuilu tuntuu minusta niin houkuttelevalta, on hyvä pysyä lujana eikä antaa oman keskittymisensä herpaantua puhelimen takia. Kirjan mukaan jo parissa viikossa voi parantaa omaa keskittymiskykyään, kun laittaa itselleen selkeät toimintasäännöt esimerkiksi juuri puhelimen käytön suhteen. Kun sopii itsensä kanssa, että puhelinta ei saa vilkuilla silloin kun tekee tarkkaavaisuutta vaativaa työtä, oppii mieli jo parissa viikossa luopumaan halusta vilkaista puhelinta työnteon aikana. Tällöin voi vain keskittyä täysin työntekoon, kun mieli ei halaja jatkuvasti keskeyttää sitä puhelimen takia. Täytyy siis vain pysyä lujana ja vaikka siirtää puhelin pois lähietäisyydeltä työnteon ajaksi.

 

Yhä useammalla on myös vaikeuksia jakaa työtä ja vapaa-aikaa selkeästi omiksi osuuksiksi. Tämä on varsinkin monen yrittäjän ongelma, joka myös heikentää keskittymiskykyä. Itsekin ajattelen usein töihin liittyviä asioita paljonkin töistä kotiin päästyäni ja välillä myös teen töitä kotona vielä iltamyöhällä. Pidemmän päälle tämä saattaa olla aivoille turhan kuormittavaa, joten olisi hyvä osata varata aivoille tarpeeksi aikaa palautumiseen ja kevyempään suoritukseen. Kirjassa Huotilainen ja Moisala ehdottavatkin ratkaisuksi vuorokauden jakamista uuden ”työaikalain” mukaan.

 

Tämän lain mukaan vuorokausi jaksotetaan kuuteen neljän tunnin mittaiseen pätkään, joilla kaikilla on omat tavoitteensa ja tehtävänsä. Päivän jaksottaminen luo toimintaan selkeyttä ja sen avulla työskentelyn pitäisi olla parempaa ja sitä kautta keskittymisen helpompaa.

 

Aloitetaan virtausjaksosta, joka sijoittuu kirjan mukaan klo 8–12 väliin. Tänä aikana siirrytään päivän tehtäviin täysillä ja työ pyritään tekemään keskeytyksettä. Tällöin siis laitetaan älylaitteet piiloon ja minimoidaan kaikki ne seikat, jotka voisivat häiritä keskittymistä. Kannattaa varata tälle ajalle esimerkiksi välipalaa ja juotavaa, jotta myöskään nälkä tai jano ei pääse keskeyttämään työskentelyä. Tarkoitus on päästä virtaavaan flow-tilaan ja työskentelemään mukavan sujuvasti. Tämä pätkä on otollinen luovuutta vaativiin tehtäviin, joissa saa uppoutua työhön täysin.

 

Seuraavaksi klo 12-16 on vuorossa silppujakso, jonka tarkoituksena on saattaa loppuun kaikenlaisia pieniä keskeneräisiä tehtäviä ja velvoitteita. Tähän voi kuulua esimerkiksi sähköposteihin vastailua, puheluiden hoitamista, kuittien selvittämistä yms. silppuhommaa. Kaikenlaista sellaista, joita on omaan to do -listaan merkannut hoidettavaksi. On hyvä ajoittaa kaikki tällaiset pakolliset, ehkä hieman tylsemmät tehtävät samaan ajankohtaan, jotta ne eivät yksittäisinä vie turhaan aikaa pitkin päivää keskeyttäen esimerkiksi hyvin sujuvaa virtaustilaa.

 

Kolmanneksi keskitytään empatiaan. Tässä klo 16-20 väliin sijoittuvassa jaksossa omaa aikaa annetaan muille, esimerkiksi laittamalla ruokaa perheelle, vaihtamalla kuulumisia läheisten kanssa ja olemalla sosiaalisia itselle sopivalla tavalla. Tällä jaksolla empatiaa ja muiden huomioimista voi toteuttaa myös esimerkiksi siivoamalla yhteistä työtilaa tai vapaaehtoistoiminnalla. Myöskin kaikenlaiset harrastukset voi ajoittaa tälle välille.

 

Illalla on aika rauhoittua ja siksi ajanjakso klo 20-24 välillä on pyhitetty rauhoittumiselle. Kannattaa tehdä paria tuntia ennen nukkumaanmenoa rauhallisia asioita, jotka auttavat kehoa rentoutumaan. Esimerkiksi käydä kävelyllä, pestä pyykkiä, tehdä kotitöitä, kastella kukkia, lukea kirjaa tai kotoilla muulla itselle sopivalla tavalla himmeässä valossa, jotta rauhoittuminen on mahdollista. Älylaitteita ei enää kannata näprätä, sillä niiden ruutujen sininen valo pitää vireystilaa yllä. Rauhoittumisjakson puolessa välissä on otollinen aika käydä nukkumaan, näin saavuttaa levollisen ja rauhallisen unen parhaiten.

 

Yöllä nukkumisen aikana käynnissä on esitietoisen prosessoinnin jakso, joka ajoittuu klo 00-04 välille. Aivot järjestelevät unen aikana päivän aikana tapahtuneita asioita ja tärkeimmät niistä painuvat muistiin. Nukkuessamme tapahtuu puolet oppimisesta, päivän aikana hankittu tieto siirtyy muistiin ja jää mieleemme auttamaan meitä tulevaisuudessa. Aivojen työskennellessä tehokkaasti unen aikana keho lepää ja uudistuu. Hyvä uni on tärkeä osa elämää.

 

Ennen kuin virtausjakso taas alkaa, tarvitaan avautumisjaksoa, joka tapahtuu klo 04-08 välillä. Syvä uni alkaa muuttua kevyemmäksi ja avautumisjakson puoli välissä ihminen herää. Tämän jakson tarkoituksena on valmistautua tulevan päivän koitoksiin. Siispä tärkeä osa tätä jaksoa on omat toimivat aamurutiinit. Niihin kuuluu ehkä aamukävely, suihkussa käynti, ravitsevan aamupalan syöminen lehteä lukien tai mikä tahansa muu, mikä käynnistää oman päivän parhaiten. Tämä jakso on tärkeä osa päivää, sillä se luo pohjaa koko muulle päivälle, pidä siis huolta siitä, että aloitat päiväsi juuri sinulle parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Tällainen päivän jaksottaminen kuulostaa minun mielestäni hyvin järkevältä ja aion ehdottomasti kokeilla sitä, jotta päiväni tuntuisiva tehokkaammilta ja saisin asioita paremmin hoidettua! Mietin kirjan esimerkin mukaisessa jaksotuksessa ainoastaan virtausjakson ja silppujakson vaihtamista päikseen. En ole aamuihminen ja minusta tuntuu, etten oikein saa aamuisin hyvää flow-tilaa ylle millään. Uppoudun parhaiten työn imuun iltapäivisin ja silloin saan yleensä hyvän virtaustilan päälle. Mietin, että minulle voisi olla parempi tehdä pakolliset silpputyöt ensiksi alta pois ja sillä tavalla herätellä itseni virtaavaan työskentelyyn. Olisi ehkä mukavampi uppoutua luovaan työhön kun tietää, että pakolliset tylsät työt on jo tehty alta pois, ja voi niiden jälkeen keskittyä kokonaan mielekkääseen työskentelyyn. Mutta aion kuitenkin ensiksi kokeilla kirjan ehdottamaa tapaa ja varmistaa, minkälainen työskentely on minulle lopulta parhainta ja tehokkainta.

 

Jos siis haluaa saada oman keskittymiskykynsä takaisin raiteilleen, on hyvä tehdä selkeät toimintaohjeet itselleen. Päivä kannattaa jaksottaa osiin, jotta tehtävät tulevat tehdyiksi, ja itselleen kannattaa olla hieman ankara. Kannattaa sopia itsensä kanssa, milloin oman työnsä voi keskeyttää ja pitää itselleen kuuluvan tauon. Älypuhelimen käyttöä on hyvä tarkastella kriittisesti ja määrittää, missä väleissä puhelimeen tulleita ilmoituksia tarkastelee. Ei missään nimessä kannata antaa itsensä vilkuilla puhelinta jatkuvasti, sillä se vaikeuttaa aivojen työskentelyä ja keskeyttää hyvän tekemisen.

 

Aivomme ovat monimutkainen rakennelma, joten erikoisia itseaiheutettuja ongelmia meille kyllä ilmestyy helposti. Onneksi aivomme ovat myös hyviä ratkaisemaan ongelmia, keskittymiskyvyn palauttaminen onkin siksi ratkaistavissa, kun vain haluamme niin tehdä.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!