Tampere
29 Mar, Friday
9° C

Proakatemian esseepankki

Ootko olemassa?



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Moni varmaan muistaa Jim Carrey taannoisen muotiviikkojen avautumisen turhuudesta ja kuinka mikään ei merkitse mitään ja ikonit on vitun turhia. Suuri huoli nousi kermaposkille, kun jo ennenkin mielenterveytensä kanssa taistellut ikoni (pun intended) alkaa laukoa nihilistisiä lausuntojaan.

Itselläni on kesän aikana kehittynyt hyvin samanlainen maailma. En välittänyt yhdestäkään projektistani, harrastuksista tai ihmisistä ympärillä. Millään ei ollut merkitystä. En tiedä miksi, mutta Rick & Morty on ihmismielellä ehkä parahin lääke miettimään maailman merkitsemättömyyttä. Ehkä toistuvien eksistentiaalisten jaaritteluiden jälkeen alkaa oma alitajunta käydä samaa keskustelua kuin Rickin.

Hyvin samankaltaisia ajatuksia maailmasta ja olemassaolosta Carreyn kanssa, on jakanut jo edesmennyt filosofi Friedrich Nietzsche. Nietzschen mielestä ihminen voikin syntyä ihmisenä vasta, kun pystyy itse luomaan omat arvonsa ja norminsa. Näin siis ylittäisit kaiken tämän kaiken tyhjyyden, merkitsemättömyyden ja turhuuden. Vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta olisi omissa käsissä, eikä kenenkään muun.

Niin, siis se mikä kermaperunoilla meni yli hilseen, saattoi monella (toivottavasti edes osalla) muulla kolahtaa. Jos todella rupeaa miettimään, niin kyllähän nämä ”ikonit” joita juhlittiin, on aivan vitun perseellinen kuva maailmasta. Sun elämän merkitys piilee sun merkityksessä tähän vääristyneeseen maailmaan, haistakaa paska! En tiedä oliko muotiviikon ikonit niitä turhimpia asioita, mutta top listalle menee.

Sen sijaan Jimi (vaan kavereiden kesken) tuntuu löytäneen omat norminsa, omat arvonsa. Herran viimeaikaisien käytöksen perusteella, joko markkinoidaan uutta dokkaria tai koitetaan saada muitakin näkemään some twerkkaajia pidemmälle. Vitun surullista perustaa oma todellisuus jonkun toisen todellisuuteen. Sä olet yhtä merkityksellinen, kun sun instagram tili. Sometan eli oletan olevani olemassa.

Ootko sää valmis luomaan sun omalle elämälles merkityksen vai haluukko uida ikuisenvirran mukana? Peiliin kattominen on erittäin vaikeeta, varsinkin ilman selffiee. Itselleni ehkä vaikeinta on löytää merkitys ilman suoritusta. Vai voiko sitä olla? Yhteiskunnassa, jossa suorittajat ovat sankareita, idoleita ja vaikka niitä ikoneja, on vaikeaa löytää arvo arkisista asioita. Kuka muka sit seurais mun instaa?

Vielä tähän kirsikkana kermakakkujen päälle heitän pientä mukavaa ilta miettimistä seuravaan fraasin kera: ”Kukaan ei ole olemassa tarkoituksesta, kukaan ei kuulu minnekään, kaikki tulevat kuolemaan.” Astutko sä kohti omia arvoja ja normeja, ihmistä, vai otakko peilin kautta uuden kuvan ja jäät ikuiseen limboon.

Aihetunnisteet:
Kommentit
  • Annamari Aalto

    Kirjoitin tämän osaksi kommentointiesseetäni.
    Ai että! Halusin lukea hyvän, ajatuksia herättävän esseen ja sitä sain. Jos saan tällaisia esseitä luettavaksi aika ajoin, ei mun tarvitse murehtia elämän tarkoitusta pohtivan, filosofiaa rakastavan Annamarin katoamista Proakatemian maailmassa. Essee oli niin ajatuksia herättävä, että jatkan esseen mukaisten asioiden pohtimista.
    Maailma kaikessa sen merkityksellisyydessään ja merkityksettömyydessään. Elämän tarkoitusta miettiessä asian saa mielestäni helposti ajateltua molempiin suuntiin. Kaikki on merkityksellistä tai kaikki on merkityksetöntä. Kallistun kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon.
    En kuitenkaan siinä, että näkisin ikonit ja muun Kardashianin sisaruksia idolisoivan maailman merkityksellisenä. Päinvastoin, merkityksen voi löytää, kun näkee tämän taakse, kuten totesit. Millä elämässä oikeasti on merkitystä? Tätä on mielestäni helpompi lähteä työstämään Steve Jobsin vuonna 2005 Stanfordin Yliopistossa pitämän puheen myötä. Hän kertoi kysyneensä itseltään jokainen aamu “If today were the last day of my life, would I want to do what I am about to do today?”. Jos vastaus oli monena aamuna ”no”, tiesi hän, että jotain on muutettava. Itselläni tämä kuitenkin meinaa aiheuttaa jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin, joten tykkään ajatella sen näin päin: ”If I knew, today is the last day of my life, would I be happy with the choices I have made by far?”. Mielestäni tämä auttaa asettamaan asioita oikeisiin perspektiiveihin. Olisinko tyytyväinen valintaani mennä töihin jouluna sen sijaan, että olisin perheeni kanssa? Olisinko tyytyväinen valintaani sanoa vanhemmilleni ”en mä ehdi puhua nyt, soitellaan myöhemmin”? Oliko todella tarpeellista tiuskaista kumppanille, vai sen sijaan osoittaa sitä lämpöä ja rakkautta, jota häntä kohtaan tunnen? Kuulet kyllä, mitä sisimpäsi vastaa näihin kysymyksiin. Nämä ovat asioita, joilla on merkitystä. En toki kuitenkaan alleviivaa YOLO-hashtagimaista elämänasennetta ilman pitkänajan suunnitelmallisuutta, mutta suurin osin ymmärtänee mitä haen takaa.
    Pitkälti zen-buddhismia edustava filosofi Alan Watts kiteyttää elämän tarkoituksen seuraavasti: ”The meaning of life is just to be alive. It is so plain and so obvious and so simple, and yet, everybody rushes around in a great panic as if it were necessary to achieve something beyond themselves.”
    Uskon, että elämän tarkoitus on pohjimmiltaan vain elää. Elää ja olla elossa. Kaikki se, mitä maailmassa on, on keksitty vain meidän ”viihdytykseksi” sen elämän ajaksi. Some-maailmat ynnä muut. Ne ovat merkityksellisiä niiden merkityksettömyydessään.

    24.10.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close