Kuuntelin kirjan Menestyksen portaat, ja jotenkin odotin konkreettisia asioita mitä menestyminen vaatii. Niitä kirja kyllä antoikin, mutta aivan eri muodossa mitä oletin. Oikeastaan erittäin hyvä että kirjan kuuntelin, sillä jälkeenpäin pidän itseäni vähän tyhmänä, kun ajattelin että joku on kirjoittanut menestyksen portaat valmiiksi, jotka vain tarvitsee nousta kirjan luettuaan tai kuunneltuaan. Ei todellakaan ole olemassa valmiita rappusia, joita pitkin onnistuu tekemään menestyvää liiketoimintaa. Menestys on kiinni ajankohdasta, antautumisesta, tähtien asennosta ja ennen kaikkea ihmisistä. Oikeanlaisten ihmisten löytäminen ympärilleen on avainasemassa menestyksen tiessä, eikä sitä voi tarpeeksi korostaa. Vaikka asian olen jo mielestäni hyvin sisäistänyt, silti opin kirjan kuunneltuani paljon ihmisten tärkeydestä ja ihmisten johtamisesta. Välillä nauroin kippurassa tunnistaen tiimimme jäseniä värityyppien perusteella. Tämän kirjan aikana olen ehdottomasti kirjoittanut eniten asioita ylös ja toivottavasti muistan palata kirjan kohtiin useasti.

Negatiivisuuden kääntäminen ja pysäyttäminen

Tiimissämme on ollut kevään aikana hieman ongelmana negatiivisuus. Tiimissämme on myös todella paljon ”tunnesieniä”, eli negatiivisen tunteen ilmaantuessa negatiiviset itiöt leijailevat suoraan vierellä oleviin ja siitä eteenpäin. Pian huomataan, että yli puolet tiimistä ovat ”syväkyykyssä” josta ei meinata päästä ylös. Päätin ottaa omaksi tavoitteekseni edistää tiimin hyväntuulisuutta ja alkaa taistella negatiivisia itiöitä vastaan. Ensiviikon haasteenani on valinta hyväntuulisuudesta. Aamulla kun herään, aion tehdä valinnan, että olen hyvällä tuulella. Omalla fiilikselläni taistelen pahoja itiöitä pääsemästä toisiin ihmisiin. Voisin myös testata hymypeliä ja katsoa kuinka moni tuntematon vastaa hymyyn, kun hymyilen. Tunteiden näkeminen herättää usein vastarektion vastaantulijassa, joten pelkkä hymykin saattaa pelastaa negatiivisuuden leviämisen. Kun on positiivinen, pystyy antamaan itsestään enemmän ja saa muutkin antamaan itsestään enemmän. Kirjassa oli hyvä esimerkki jääkiekkopelissä negatiivisuuden leviämisestä ja kuinka siellä on yksilöllä erittäin suuri merkitys suunnan muuttamisessa. Kun yksi pelaajista huomaa negatiivisuuden, on erittäin tärkeää puuttua siihen ja keskeyttää tilanne. Samoin myös meidän tiimissä yksilöllä on erittäin iso vastuu keskeyttää negatiivisuus, mikäli huomaa, että se lähtee leviämään. Kirjassa jääkiekkopelissä käytettiin tiettyä merkkiä, jota pelaaja käytti huomattuaan negatiivisuutta pelissä. Merkin huomattuaan, jokainen käyttää omaa hyväksi havaittua metodiaan kasaamaan itsensä. Tällainen voi olla esimerkiksi hyvä kappale, josta tulee hyvä fiilis ja aloittaa hyräilemään sitä muuttaakseen huonon fiiliksen. Mikseipä tällainen olisi kokeilemisen arvoinen myös yrityselämässä?

Itsetutkiskelu ja omaan persoonaan sopivat työtavat

Kirjassa kerrottiin paljon persoonallisuuksista värien kautta. Tunnistin itseni selkeästi ja tunnistin myös monia tiimimme jäseniä. Värejä käytettiin apuna hahmottamaan kuinka selviytyä konflikteista molempia miellyttävällä tavalla ja kuinka kommunikoida eri värien kanssa. Keräsin itselleni kokeiltavia asioita, jotka voisivat helpottaa työtehtäviin ryhtymistä ja ajan tehostamista. Yksi minut lamaannuttavista asioista on liiallinen kiireen tuntu. Jos tunnen liiallista kiirettä, tulen helposti hyvin kärttyiseksi. Muokkasin muutama vuosi sitten aamurytmiäni niin, että en tunne kiirettä. Opettelin itselleni sopivat rutiinit, jotka teen aamulla ja tiedän tasan tarkkaan, kuinka kauan minulla menee ilman, että minulle tulee kiire. Nykyään haluan olla ajoissa, jotta ehdin rauhassa fokusoitua hommaan, jota lähden tekemään. Rauhallisilla aamuilla on toisaalta huonotkin puolet, sillä sitten kun pääsen töihin, en ole hetkeen kovinkaan tehokas, vaan haahuilen, mietin ja otan rauhallisesti. Tämän asian muuttamiseen löysin kokeilemisen arvoisen työkalun, jota aion kokeilla. Koska aamuni ovat jo rauhallisia, tulisi minun lisätä rutiineihini kurkistaa to do -lista ja merkitä viisi päivän tärkeintä tehtävää. Kun saavun töihin, otan listani ja aloitan ensimmäisestä tehtävästä, jonka olen itselleni valinnut. Näin saan kerättyä fokusta jo hyvissä ajoin ennen varsinaisen työn aloittamista. Tästä vaiheesta uskon vielä selviäväni, mutta sitten kun sähköpostiin tulee pyyntö asiakkaalta ja puhelimeen tulee viesti työkaverilta, joka kertoo eilen kesken jääneestä hommasta, niin kiireen tuntu alkaa jälleen hiipiä. Tähänkin löysin kirjasta ratkaisun, laitan puhelimeen muistutuksen kahdesti päivässä, ja kun kello soi, tarkistan olenko edennyt listallani vai olenko poukkoillut uusien tehtävien parissa? Tässä vaiheessa tärkeää olisi priorisoida seuraavat tehtävät tärkeysjärjestykseen. Seuraavana aamuna rakennan jälleen uuden listan, ja lisään listalle myös ne, jotka ovat edelliseltä päivältä mahdollisesti jääneet.

Stop harjoite

Olen myös ihmistyyppi, joka kiihtyy nollasta sataan. Kun kiihdyn, saatan möläyttää jotain ajattelematonta, ja kadun sitä jälkeen päin. Kirjasta poimin itselleni myös hyvän harjoitteen, jota tulisi kokeilla aina kiihtyessä (jos vain muistaisi). Kun huomaan että kiihtymys alkaa nousta, sanon itselleni stop, hengitän hetken ja katson mitä tapahtuu hengitykseni aikana. Pyrin näkemään asian omassa mittakaavassa, eli punnitsen onko asia kiihtymyksen arvoinen ja tarkastelen miksi kiihdyn. Vasta tämän tehtyäni sanon mitä ajattelen. Myös konfliktitilanteessa tästä olisi hyötyä sanoa ääneen stop, hengittää ja miettiä kuinka tulla toista vastaan.

Menestyminen ei todellakaan tule sormia napsauttamalla, mutta uskon että menestyä voi ihan millä alalla tahansa, kunhan nauttii siitä mitä tekee, osaa tulkita ihmisiä ja löytää ympärilleen oikeanlaiset ihmiset, jotka täydentävät toinen toistaan.